(Kirjoitin tämän postauksen lentokoneessa matkalla taas Suomeen. Ihmettelin, kun kukaan ei ollut kommentoinut. Se taisi johtua siitä, etten ollut muistanut julkaista.)
Kanadan hallitus/parlamentti on päätynyt siihen, että maa ei saa riittävää vastinetta IPU:lle maksamistaan jäsenmaksuista. Siitä, voiko Kanadalle antaa tämän takia alennusta jäsenmaksusta, keskusteltiin ryhmä 12+ n kokouksessa (Lähinnä OECD-maat) tunti. Kyse oli joistain kymmenistä tuhansista euroista. Sälyttämällä kokouksen kustannukset jokaiselle minuutille, keskustelu maksoi enemmän.
IPU kokoontuu kaksi kertaa vuodessa yleiskokoukseen pitämään valtioiden pääpuheita ja hyväksymään joitain julkilausumia. Jos nuo julkilausumat olisivat se tuotos, voisin tarjoutua kirjoittamaan sellaiset ja jopa paremmat promillella IPUn kustannuksista.
Mutta vaikka se minun tai kenen tahansa muun kirjoittamani julkilausuma olisi parempi, sillä ei tietenkään olisi mitään painoarvoa. Näissä julkilausumissa niin kuin puolueohjelmissakin, tärkeintä on se prosessi, jolla se on syntynyt.
Osallistuin työryhmään, joka käsitteli maailman vesiongelmaa. En ryhtynyt tekemään omia muutosesityksiä, koska pohjateksti oli hyvä, mutta oli mielenkiintoista kuulla, millaisia esityksiä muut tekivät ja miten he sitä perustelivat. Venezuela esimerkiksi olisi halunnut pois kaikki maininnat hyvän hallinnon vaikutuksesta veden riittävyyteen. Saatoin ilman omantunnon tuskia hyväksyä vaatimuksen, että kansallisten parlamentien on pyrittävä takaamaan juomavettä kaikille asukkailleen.
Mielenkiintoinen epävirallinen työryhmä käsitteli riskiä, että ydinsota syttyisi vahingossa. Vuonna 1983 kuulemma oli tipalla, kun Neuvostoliiton tutkajärjestelmä antoi väärän hälytyksen ohjusiskusta Neuvostoliittoon. Tämän tarinan mukaan yksi everstin arvoinen ihminen pelasti koko maailman kieltäytymällä toimimasta, kuten olisi ohjesäännön mukaan pitänyt toimia.
IPU perustettiin aikanaan rauhanprojektina Ranskan ja Britannian parlamenttien välille. Nykyisin se oikeastaan on henkistä kehitysapua länsimaiden poliitikoilta vähemmän demokraattisemmille maille.
Naisten asemaa esimerkiksi käsitellään joka kokouksessa. Tässäkin eri maat joutuivat selittämään, miksi heidän parlamenteissaan on niin vähän naisia. Suomalaiset eivät olleet tässä varsinaisesti loopin alla, vaikka ei se meilläkään tasan 50 % ole.
Painostus on toiminut. Arabimaiden delegaatioissa on paljon naisia, eivätkä nämä ole mitään kotiorjuudesta tilapäiseen vapauteen päästettyjä. Olivat todella hyviä argumentoimaan.
Seppo Tiitinen sanoi, että IPUn paras puoli on siinä, ettei pahimpiakaan hylkiömaita eroteta. Jokin keskusteluyhteys kun on hyvä säilyttää. Ja oli se mannaa korville, kun Pohjois-Korean edustaja puolusti demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
IPU-kokousten tärkein anti on siinä, että eri maiden parlamentaarikot kokoontuvat. Se, että tunnetaan henkilökohtaisesti, vähentää sotia ja muuta ikävää. Tätä ei todellakaan voisi tehdä nettikeskusteluna.
IPU-delegaatiossa oleminen on joko täysin hyödytöntä tai todella antoisaa. Se riippuu paljolti siitä, kuinka aktiivisesti mahdollisuutta verkostoitumiseen käytetään. Tällaisia järjestöjä kannattaa pitää yllä, mutta toimintatapoja voisi nykyaikaistaa. Suomalaista kansanedustajaa, joka on tottunut vähemmän ylelliseen elämään kuin muiden maiden kansanedustajat, vähän oudoksutti puitteiden ylellisyys.
Virolaisilta kuulin, että he henkilökohtaisesti ja monet virolaiset ylipäänsä pelkäävät Venäjän hyökkäystä maahan aivan tolkuttomasti. Arvioivat, että kymmenen tuntia olisi aikaa pyrkiä pois maasta.
(Istuin illallisella virolaisen kymmenottelun olympiavoittajan, Erki Noolin vieressä. Mies olisi aktiiviaikanaan voittanut Kalevan kisoissa ainakin viisi lajia ja sen kymmenottelun tietysti kuudentena. )
Kun torstaina iltapäivällä lähdin viimeisestä kokouksesta kohti hotellia, ei ollut mitenkään tunne merkkipaalusta elämässäni. Se oli kuitenkin melko varmasti viimeinen virkatehtävänä kansanedustajana.
= = = =
Paluumatka lennettiin Hanoista Pariisiin ja Pariisista Helsinkiin. Lento Pariisi-Helsinki oli pehmeä lasku Eurooppaan, sillä kone oli puolillaan aasialaiaisa. Suorin tie Pariisista Aasiaan kulkee Helsingin kautta. Finnairilla olisi ollut suora yhteys Helsingistä Hanoihin (välilasku Hong Kongissa) mutta se oli eduskunnan budjetille liian kallis. Samssa Pariisi-Helsinki -koneessa oli STUK.n väkeä palaamassa Yhdysvalloista. Heidänkin piti tehdä mutka Pariisin kautta, koska valtion kilpailutus ei ollut suosinut omaa lentoyhtiötä eikä sen suoria lentoja. Ranskassa suositaan omaa lentoyhtiötä maksoi mitä maksoi.
Sivulliselle UPI avautuu kansainvälisen lehmäkaupan areenana. Öljyä tuottavat valtiot eivät halua vesien säätelyä, koska öljylähteiden ympäristöjen saastutus on perinteeseen kuuluva oikeus. Jos UPI tuottaa hyviä ideoita, ne suodattuvat käyttöön niissä maissa, joissa noudatetaan hyväää hallinnollista tapaa. Tämä on:” Toimi asian hyväksi, älä hauku muita.”
Pietilä, ei öljy se syy ole. Venezuelassa on sosialismi, joten siellä ei mikään toimi ja melkein kaikesta on pulaa maailman suurimmista öljyvaroista huolimatta.
Kehitysmaissa yksityiset yritykset yleensä takaavat halvan johtoveden kalliin kaivoveden tilalle paljon varmemmin ja syrjimättömämmin kuin julkinen sektori.
Eiköhöän IPU:n merkitys ole aika hyvin Oden blogissa tuotu esiin. Henkilösuhteita, tapaamisisa, ja sen seikan havitsemista että toisella puolen rajaa ei olla täysiä hirviöitä.
Eiköhän IPU:n arvo ole siinä, että ihmiset tapaavat toisiaan. Se että kirjoitellaa jotain papereita siinä sivussa, ei ole merkityksellistä.
Sama voidaan hoitaa halvemmalla esimerkiksi sopimalla että kaikki parlamentaarikot liittyvät johonkin muuhun kansainväliseen järjestöön. Isoista riippumattomista hyväntekeväisyysjärjestöistä esimerkiksi Rotary:n jäsenenä olisi helpompi tehdä enemmän maailman vesiongelman hyväksi, mutta silloin ei kansainvälisissä kokouksissa voisi tavata vain parlamentaarikoita.
Eli IPU on tapaamisfoorumi ja sinänsä arvokas. Jos haluaa tehdä jotain vesiongelman hyväksi, kannattaa parlamentaarikonkin liittyä Rotareihin tai Leijoniin tms.
Edelleenkään mikään ei velvoita tekemään kilpailutusilmoituksia muuta kuin maan omalla kielellä. Suomalaiset virkamiehet kilpailutuskiimassaan ostavat käännöstoimistoilta ilmoitukset kaikkiin virallisiin kanaviin kaikilla muilla paitsi suomen tai ruotsin kielellä. Ranskalaiset laittavat omalla kielellään ja kun suomalaiset osaavat englannin alkeet ja ranskaa ei ollenkaan, niin siinä jää moni kilpailutus EU:ssa väliin.
OS: ”Ranskassa suositaan omaa lentoyhtiötä maksoi mitä maksoi”
Joo, en ihan täysin ymmärrä tätä Suomalaista kilpailutusjärjestelmää – kannattaako ostaa ensin Caymansaarilta hoidetuista firmoista palvelut halvalla ja sitten säästetyt rahat käyttää työttömyyskorvauksiin
”Ja oli se mannaa korville, kun Pohjois-Korean edustaja puolusti demokratiaa ja ihmisoikeuksia.”
Ironisessa mielessä ehkä, mutta jotenkin silti särähtää korvaan. Satikutia sietäisivät, juche-sortajat.
Tosin ei Chavezia olisi ääänestetty aikanaan (ainakin kerran rehellisesti) valtaan, jos se edeltäväkään järjestelmä olisi toiminut
Nykäänhän tietysti kaikkien valtionorganisaatioidenkin pitää katsoa *omaa* budjettiaan, joten minkään kokonaisedun huomioimiseen ei ole motiivia (eipä tosin aina näköjään eduskunassakaan). Sinänsä tosin puolittain epäilen näitä lentoesimerkkejä. Kokemukseni mukaan kyllä valtiollakin myös matkustajalla on sananvaltaa lentoaikatauluihin, ja Yhdysvaltoihin ei moneen kohteeseen pääse suoraan Finnairilla. Jos konetta pitää kuitenkin vaihtaa, Pariisikin voi olla mielekäs vaihtoehto.
(Toki niiden EU:n kilpailutussääntöjen voisi kuvitella olevan samat Helsingissä ja Pariisissa.)
”Ranskassa suositaan omaa lentoyhtiötä maksoi mitä maksoi.”
Ja veronmaksajahan maksoi.
Näyttää siltä, että IPUn kokouksessa kävijöitä pidetään aika rupuliporukkana. Kun yritys lähettää työntekijöitään jonnekin, otetaan huomioon paitsi lipun hinta, myös lennon kesto. Ehkä niiden ihmisten työpanosta arvostetaan enemmän.
Terve,
Ette kai te nyt oikeasti luule, etta Venezuelassa tai missan latinalainen Amerikan maassa tehtaisiin rehellista politiikkaa. Kauheaa ajatella etta jopa suomalaiset niin ajattelevat. Mutta tehkaa hyvat ihmiset niin kuin haluatte. Lula ja Silva, meu deus!
t. Mikko
Venetzuela:
Ei siella mitaan sosialismia ole. Ompahan vain Latino-amerikalle tyypillinen valtiokapitalismi. Loppuu kun uusi pamppu paasee valtaan. Niin se on taallakin (siis Brasiliassa).
t. Mikko
Jopa Yhdysvalloissa, jossa vain noin 20% edustajista on naisia, naisten on helpompi tulla valituksia. Toivottavasti tilastotieteilijän päässä nyt klonksuttaa.
Suomessa naisen on paljon miestä helpompi päästä edustajaksi. Todella paljon. Onko tämä ongelma?
Joo, totta kai IPU käyttää energiaa tämän epäkohdan korjaamiseen?
Heh.
No eipä todellakaan suosita, mutta ehkä Ranskassa on työehtosopimus, jonka mukaan työnantaja maksaa palkkaa työmatkan ajalta? Hongkongista pääsee halvimmalla Suomeen, kun lentää Tallinnaan ja tulee lautalla Jätkäsaareen.
Kymppi on liikaa, käytetystä tavarasta vitonenkin piisaa, sanoi jo Helander aikanaan, ja lentoyhtiöt hinnoittelevat suorat lennot kalliimiksi kuin ne, joissa on jatkoyhteys. Suora lento Honkkarista Hesaan on parempi ja siis myös kalliimpi kuin paska lento Pariisin kautta. STUK laskee paljonko työntekijöiden aika sille maksaa (pyöristettynä n. 0 €/tunti) ja arvioi sen mukaan, paljonko sen kannattaa maksaa tästä hyvinkin paljon käytetystä tavarasta.
Niin tämä laaja manner eteläinen Amerikka, johon Euroopasta oli voimakas muuttoliike 1945-55. Kokemusta on jo tuolta ajalta, kun Brasiliaan rakennettiin uusi pääkaupunki. Venetzueila pärjäsi hyvin, mutta sitten tuli kommunismi ja sitä vastustavat sissiliikkeet. Tästä vaiheesta ei kenellekään ole tullut mitään hyvää. Chilen talous alkoi mennä kuralle, kun sinne astui valtaan marxilainen Allende. Armeijan johdossa oli saksalainen upseeri, joka ei hyväksynyt pikaista järjestelyä Allenden suhteen. Näin hän joutui hautaan ja paikallisen moraalin omaava armeijan uusi päällikkö hoiti homman ja marxilainen vaihe Chilessä loppui. Myös Venetzueilan Hugo C. on yritetty järjestää siirtymistä ajasta ikuisuuteen, mutta ilmeisesti kukaan ammattilainen ei ole suostunut ottamaan keikkaa. Toisaalta on hyvä nähdä, millä voimalla öljyn suhteen rikas valtio kurjistuu aitososialismissä.
Terve,
Mun vaimo syntyi Brasiliassa 1958, samana vuonna kun hann aiti tuli Suomesta tanne. Tietaa naista maista aivan helvetin paljon enemman kuin kaikki suomalaiset yhteensa.Ei millaan pahalla.
t. Mikko
Kyllä Suomessakin valtion hallinnossa vielä 80-luvulla suosittiin automaattisesti Finnairia. Kaikkivaltias kilpailutus on johtanut myös laajaan osaoptimointiin, jonka laajuutta kukaan ei varmaankaan tutki.