Jos me nostaisimme ensi vuodeksi arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä, olisi mahdollista tehdä täysin vastaavat muutos tuloverotukseen niin, että tulonjako pysyisi täysin samana. Tällöin olisi mahdollista ottaa huomioon sekin, kuinka paljon missäkin tuloluokassa tuloista menee säästöön. Saman tuloluokan sisällä tietysti ne hyötyisivät, jotka säästäisivät muita enemmän; siis vaikkapa asuntolainaa lyhentävät. Vastaavasti säästöjään tai perintöään syövät kärsisivät. Arvonlisäveron osuuden nostaminen ei siis sinänsä merkitse, että tuloerojen tulisi kasvaa.
Kun suunnittelemme vuoden 2040 verotusta, ei varmaankaan kannata ottaa lähtökohdaksi juuri vuoden 2015 tulonjakoa. Verotuksen yksi tehtävistä on kuitenkin tasata kulutusmahdollisuuksien eroja.
Arvonlisäverosta saa progressiivisen yksinkertaisella tempulla, jota toteutettiin Hollannin vuoden 2001 verouudistuksessa. Hollannissa siirryttiin voimakkaasti kulutusveroihin ja vihreisiin veroihin. Vaikutus tulonjakoon kompensoitiin kaikille (palkansaajilla) annettavalla pienellä veropalautuksella. Kaikille palautettiin kulutusveroista sama euromääräinen summa kuukaudessa. Tätä ei pidä sekoittaa keskusteluun perustulosta, jonka tarkoituksena on uudistaa sosiaalisia tulonsiirtoja kannustavampaan suuntaan. Tämä veronpalautus olisi osa verojärjestelmää ja sen tehtävä olisi tehdä kulutusveroista progressiivisia.
Veronpalautus yksinään palauttaisi verotuksen tuloja tasaavan vaikutuksen pieni- ja keskituloisten osalta kohtalaisen tarkkaan ennalleen. Suurituloisia varten tarvittaisiin ruotsalaistyylinen valtion tulovero, jota maksaisivat vain rikkaimmat, ehkä kolmannes palkansaajista. Tämän veron ei edes tarvitsisi olla kovin korkea. Ei sen fiskaalinen merkityskään kummoinen olisi, mutta sillä voisi olla merkitystä kansakunnan eheyden kannalta.