Puheeni pakkoruotsista, jota en onnistunut pitämään

Kun eduskun­tatyöni läh­estyy lop­puaan, ajat­telin eilen pitää vielä yhden puheen­vuoron pakko­ruot­sista. Min­ul­la oli vält­tämätön meno klo 19, mut­ta kos­ka olin jonot­tanut itsel­leni viiden­nen puheen­vuoron nopeatah­tiseen keskustelu­un istun­nos­sa, joka alkoi klo 17, laskin ehtiväni hyvin. En ehtinyt. Keskustelus­sa käyti­in yli tun­tu räksy­tys­tä min­uutin puheen­vuoroin. Tästäkin olen kir­joit­tanut kir­jas­sani Jäähyväiset eduskun­nalle. Ei aut­tanut muu kuin perua puheen­vuoro. Julkaisen sen siis tässä.

***

Halu­an poiketen jois­takin edel­li­sistä puheen­vuoroista sanoa, että pidän maamme kak­sikielisyyt­tä rikkaut­e­na ja pidän oikeut­ta saa­da palvelu­ja oma­l­la äidinkielel­lä perusoikeutena.

Vaik­ka esi­tys ruotsinkie­len (ja suomenkie­len) pakol­lisen opiskelun pois­tamis­es­ta kaatuukin huomen­na äänestyk­sessä, on minus­ta selvää, että on vain ajan kysymys, mil­loin pakko­ruot­si Suomes­ta pois­tuu. Niin kiel­teisiä ovat nou­se­van nuori­son asen­teet sitä kohtaan. Uusi poli­itikko­sukupolvi tulee jos­sain vai­heessa pakko­ruotsin poistamaan.

RKP:n edus­ta­jat ovat tääl­lä puhuneet pakko­ruot­sista ikään kuin ruotsin opiskelem­i­nen lop­puisi kokon­aan, ellei se olisi kaikille pakol­lista. Ste­fan Wallinin kysymyk­seen miltä kuu­lostaisi, jos Suomen kieltä pidet­täisi­in pelkkänä rasit­teena ja kus­tan­nuk­se­na. Tätä loukkaavam­mal­ta kuu­lostaisi vain, jos joku sanoisi, että se on niin hyödytön, ettei kukaan sitä opet­telisi, ellei olisi pakko. Eivätkö kaik­ki ne puheen­vuorot, jot­ka ker­to­vat, kuin­ka hyödyl­listä ruotsinkie­len osaami­nen on, saa ihmisiä vaku­ut­tuneek­si siitä, että sitä kan­nat­taa opiskel­la? Moni alan ihmi­nen sanoo, että ruotsinkie­len taito maas­sa paranisi, jos opetuk­seen osal­lis­tu­isi­vat vain ne, jot­ka tekevät sen omas­ta halustaan.

Mik­si muuten kukaan ei ole tehnyt kyse­ly­tutkimus­ta siitä, kuin­ka paljon ruot­sia perusk­oulus­sa opiskelleet ovat kat­soneet tästä kieli­tai­dostaan hyö­tyneen­sä ja kuin­ka usein he ruot­sia puhu­vat, luke­vat tai kuun­tel­e­vat. Tulisi jotain kät­tä pidem­pää tähänkin väittelyyn.

Ruotsinkielisi­in palvelui­hin tarvi­taan ruotsin­taitoisia. On todel­la kus­tan­nuste­ho­ton asia, että tämän takia jokaisen suo­ma­laisen pitäisi käyt­tää puoli vuot­ta elämästään ruotsin opiskelu­un. Viisikym­men­tä vuot­ta sit­ten vain oppik­oulus­sa opiskelti­in ruot­sia. Ei se tarkoit­tanut, ettei ruotsinkielel­lä olisi palvelu­ja saanut.

Eikä se pakko­ruot­si kuitenkaan riitä niihin palvelui­hin. Muu­ta­ma vuosi sit­ten oli esil­lä han­ke, jos­sa kokko­lalaiset oli­si­vat joutuneet hake­maan joitain palvelu­jaan Vaasan sijas­ta Oulus­ta. Tämä ei kel­van­nut, kos­ka Oulus­sa ei kuulem­ma osa­ta ruotsia.

On aika arve­lut­ta­va asia ryhtyä perustele­maan jonkin aineen opiskelua muil­la argu­menteil­la kuin sil­lä, että opiskelus­ta on hyö­tyä oppi­laalle itselleen.

Me arvostelemme Yhdys­val­to­ja siitä, että maas­sa ei vaivaudu­ta opiskele­maan mui­ta kieliä. Kan­sain­välisessä kanssakäymisessä me olemme yhtä kieli­taidot­to­mia. Mekin osaamme vain englan­tia. Kyl­lä, Ste­fan Wallin: kan­sain­välisessä kanssakäymisessä Suo­mi on hyödytön kieli, mut­ta ruot­si on läh­es yhtä hyödytön.

En ymmär­rä väitet­tä, ettei ruotsin opiskelu olisi pois jostain tois­es­ta kielestä. Yhden kie­len opiskelu var­maankin helpot­taa muiden kiel­ten opiskelua, mut­ta täl­lä on merk­i­tys­tä vain, jos halu­aa opiskel­la jotain kieltä omae­htois­es­ti koulun ulkop­uolel­la. Oppi­laan luku­järjestyk­seen mah­tuu vain tiet­ty määrä tun­te­ja. Ruotsin opiskelu on suo­raan pois muista opin­noista. Tätä ei voi kiistää mitenkään.

On tot­ta, että ruotsinkie­len osaa­mat­to­muus sul­kee pois joitakin ammat­te­ja. Niin tekee myös se, että ei ole lukenut pitkää matematiikkaa.

Yksi vai­h­toe­hto olisi, että ruotsin kieli olisi pakolli­nen lukios­sa, mut­ta ei perusk­oulus­sa. Sil­loin ruot­sia opiske­li suun­nilleen sama määrä ikälu­okas­ta kuin aikana ennen peruskoulua.

Näitä kokeilupon­sia en oikein ymmär­rä. Kieli­v­alin­nan lop­ulli­sista vaiku­tuk­sista saa selvää joskus kol­menkymme­nen vuo­den jälkeen.

Tulen huomen­na äänestämään perus­suo­ma­lais­ten pon­siesi­tyk­sen puolesta.