Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Tämä vanha totuus tulee mieleen lainmuutoksesta, jolla perhehoitoon sijoitettujen lasten maksimilukumäärä pienennetään seitsemässä lapsesta neljään. Tällä halutaan taata, että lapset saavat perheissä yksilöllisempää huomiota. Kuulostaa hyvältä aikomukselta.
Sijaisperheistä on kroonista puutetta ja sen vuoksi lapsia joudutaan sijoittamaan sijaisperheiden sijasta laitoksiin. Tämä uudistus merkitsee – ellei sijaisperheitä jostain yllättäen ilmaannu lisää – että noin 2 000 lasta on siirrettävä perhehoidosta laitoshoitoon. Laitoshoidossa sitä yksilöllistä hoitoa varmaankin saa.
Entä paraneeko noiden perheisiin jäävien neljän lapsen asemaa sillä, että maksimissaan kolme ylimääräistä lasta siirretään laitoshoitoon? Monessa sijaisperheessä molemmat sijaisvanhemmat ovat jääneet pois töistä hoitamaan lapsia kokopäivätoimisesti. Tämän jälkeen tämä ei ole taloudellisesti mahdollista. Kun seitsemää lasta aiemmin hoiti kaksi aikuista, tämän jälkeen päiväsaikaan neljää lasta hoitaa yksi aikuinen.
Lisääntyykö sijaisperheiden määrä sillä, että lapsimäärää rajoitetaan neljään? Vaikea kuvitella, koska onhan perhe nytkin voinut päättää, ettei ota maksimimäärää lapsia. Itse asiassa monissa on vain yksi tai kaksi lasta. Mutta tässä poistuu vaihtoehto ottaa elämäntehtäväkseen saattaa joukko lapsia vaikean lapsuuden läpi aikuisuuteen ja saada tästä elantonsa. Jos pitäisi arvata, uudistus vähentää sijaisperheiden määrää.
Pyhästi on vakuutettu, että kuntien menoja ei lainsäädännöllä enää kasvateta tai jos kasvatetaan, tämä korvataan kunnille. Kahdentuhannen lapsen siirtäminen edullisesta perhehoidosta kalliiseen laitoshoitoon maksaa kunnille noin 50 miljoonaa euroa, mutta korvausta ei kunnille näy. Sijaisperheissä kustannukset ovat 22 000 €/vuosi ja laitoksissa noin 90 000 €/vuosi.
On niin sosialidemokraattista tehdä hyvältä näyttäviä standardeja ilman, että samalla lisätään rahaa niin, että nuo standardit voivat täyttyä joutumatta ottamaan rahaa pois jostain vielä tärkeämmästä.
Valiokunnan mietintö asiasta oli erimielinen. Keskustan edustajat ja vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto esittävät vastalauseessaan, että perhekodissa lasten lukumäärän maksimi olisi kuusi.