Laki 2 000 lapsen siirtämisestä perhehoidosta laitoshoitoon

Tie hel­vetti­in on päällystet­ty hyvil­lä aiko­muk­sil­la. Tämä van­ha totu­us tulee mieleen lain­muu­tok­ses­ta, jol­la per­he­hoitoon sijoitet­tu­jen las­ten mak­sim­ilukumäärä pienen­netään seit­semässä laps­es­ta neljään. Täl­lä halu­taan taa­ta, että lapset saa­vat per­heis­sä yksilöl­lisem­pää huomio­ta. Kuu­lostaa hyvältä aikomukselta.

Sijais­per­heistä on kroon­ista puutet­ta ja sen vuok­si lap­sia joudu­taan sijoit­ta­maan sijais­per­hei­den sijas­ta laitok­si­in. Tämä uud­is­tus merk­it­see – ellei sijais­per­heitä jostain yllät­täen ilmaan­nu lisää – että noin 2 000 las­ta on siir­ret­tävä per­he­hoi­dos­ta laitoshoitoon. Laitoshoi­dos­sa sitä yksilöl­listä hoitoa var­maankin saa.

Entä para­neeko noiden per­heisi­in jäävien neljän lapsen ase­maa sil­lä, että mak­simis­saan kolme ylimääräistä las­ta siir­retään laitoshoitoon? Mon­es­sa sijais­per­heessä molem­mat sijais­van­hem­mat ovat jääneet pois töistä hoita­maan lap­sia kokopäivä­toimis­es­ti. Tämän jäl­keen tämä ei ole taloudel­lis­es­ti mah­dol­lista. Kun seit­semää las­ta aiem­min hoiti kak­si aikuista, tämän jäl­keen päivä­saikaan neljää las­ta hoitaa yksi aikuinen.

Lisään­tyykö sijais­per­hei­den määrä sil­lä, että lap­simäärää rajoite­taan neljään? Vaikea kuvitel­la, kos­ka onhan per­he nytkin voin­ut päät­tää, ettei ota mak­sim­imäärää lap­sia. Itse asi­as­sa monis­sa on vain yksi tai kak­si las­ta. Mut­ta tässä pois­tuu vai­h­toe­hto ottaa elämän­te­htäväk­seen saat­taa joukko lap­sia vaikean lap­su­u­den läpi aikuisu­u­teen ja saa­da tästä elan­ton­sa. Jos pitäisi arva­ta, uud­is­tus vähen­tää sijais­per­hei­den määrää.

Pyhästi on vaku­utet­tu, että kun­tien meno­ja ei lain­säädän­nöl­lä enää kas­vate­ta tai jos kas­vate­taan, tämä kor­vataan kun­nille. Kah­den­tuhan­nen lapsen siirtämi­nen edullis­es­ta per­he­hoi­dos­ta kalli­iseen laitoshoitoon mak­saa kun­nille noin 50 miljoon­aa euroa, mut­ta kor­vaus­ta ei kun­nille näy. Sijais­per­heis­sä kus­tan­nuk­set ovat 22 000 €/vuosi ja laitok­sis­sa noin 90 000 €/vuosi.

On niin sosialidemokraat­tista tehdä hyvältä näyt­täviä stan­dard­e­ja ilman, että samal­la lisätään rahaa niin, että nuo stan­dard­it voivat täyt­tyä jou­tu­mat­ta otta­maan rahaa pois jostain vielä tärkeämmästä.

Valiokun­nan miet­intö asi­as­ta oli erim­ieli­nen. Keskus­tan edus­ta­jat ja vihrei­den Outi Alanko-Kahilu­o­to esit­tävät vasta­lauseessaan, että per­hekodis­sa las­ten lukumäärän mak­si­mi olisi kuusi.

44 vastausta artikkeliin “Laki 2 000 lapsen siirtämisestä perhehoidosta laitoshoitoon”

  1. Tässä ehdo­tuk­sesa on uno­hdet­tu tärkeä asia: lapet ovat parhai­ta tois­t­en­sa kasvattajia.

    Set­semän lapsen ryh­mä muo­dostaa jo sosi­aalisen yhteisön.

  2. Onhan niitä seit­semän ja use­am­mankin lapsen per­heitä. Pitäisikö ne kieltää? Mitä use­ampi lap­si, sitä vähem­män he tarvit­se­vat hoitoa, las­ta kohti.

  3. Näinköhän las­ten etu toteu­tuu, kun ole­mas­sa ole­vista per­he­hoitop­er­heistä siir­retään lap­sia laitoshoitoon? Jo per­he­hoitoon sijoitet­tu­jen reipäisemisessä laitoshoitoon tuskin mon­es­sakaan, vaan useim­miten var­maan juuri päinvastoin!

  4. Näin käy kun vasem­mistop­uolue alkaa leikkiä Kokoomus-ligh­t­ia. Kol­mas tie FTW!

  5. Laitoshoidon tilaa ja “laitoslas­ten” huonoa elämää jokusen vuo­den kat­sel­tuani en voi kuin ihme­tel­lä ja ahdis­tua lisää las­ten tilanteesta Suomes­sa. Mis­sä inhimil­lisyys? Mihin kadon­nut järki?
    Omat lapseni olenkin saanut jo ymmärtämään — pois Suomes­ta heti kun ikää on riit­tävästi ja taloudelli­nen tilanne sen suinkin vähim­mil­lään sallii.

  6. Tapoi­hin kuu­luu ylistää val­tion anteliaisu­ut­ta kun johonkin hyvään tarkoituk­seen on myön­net­ty ker­talu­on­teinen 10 milj euron lisämääräraha.

    Tapoi­hin myps kuu­luu jät­tää ker­tomat­ta tätä edeltänyt päätös jol­la vuosit­taista rahoi­tus­ta on pienen­net­ty 50 milj eur.(tai normien muu­tos tuo kun­nille lisäkus­tan­nuk­sia 50 milj eur)

  7. Ai, tämä idioot­ti­mais­ten lakien säätämi­nen lev­iää elin­tarvike­tuotan­nos­ta muillekin aloille. Hyvä Eduskunta!!!!

  8. Kuu­lostaa karmi­val­ta. Valitet­tavasti nykyiset min­is­ter­imme — myös demari­m­in­is­ter­it — tekevät ide­ol­o­gisia lak­i­u­ud­is­tuk­si­aan kuun­telemat­ta asiantun­ti­joi­ta ja laput silmil­lä. Siitä hyvänä esimerkkinä Krista Kiu­ru, jon­ka läh­es kaik­ki uud­is­tusyri­tyk­set ope­tusalal­la ovat herät­täneet säälin­sekaista ihme­tys­tä opettajakunnassa.

  9. Mielestäni 6 las­ta on liikaa perhehoidossa,jos sijais­van­hem­mat eivät ole ammat­ti­laisia. 4 las­ta on järkevä sijais­per­heen las­ten kokon­ais­lukumäärä. Jot­ta hyviä ja tarvit­ta­van koulu­tus­taus­tan omaavia sijais­per­heitä löy­ty­isi, niin palkkioi­ta pitäisi nos­taa. Huostaan­otonkri­teer­it ovat niin kovat, että var­masti jokainen sijoitetet­ta­va lap­si on enem­män tai vähem­män trau­ma­ti­soitunut ja tarvit­see kas­vaak­seen rauhas­sa myös eri­ty­istä osaamista ja tukea. SUurin ongel­ma on, että ennal­taehkäisyä ja varhaisem­paa tukea ei ole riit­tävästi tar­jol­la ja vain kor­jaavien toimien mitoituk­sia mietitään.

  10. Kah­den­tuhan­nen lapsen siirtämi­nen edullis­es­ta per­he­hoi­dos­ta kalli­iseen laitoshoitoon mak­saa kun­nille noin 50 miljoon­aa euroa, mut­ta kor­vaus­ta ei kun­nille näy. Sijais­per­heis­sä kus­tan­nuk­set ovat 22 000 €/vuosi ja laitok­sis­sa noin 90 000 €/vuosi.

    Ei se oleel­lisin point­ti, mutt­ta yllä olevas­sa joko matem­ati­ik­ka ei täs­mää tai sit­ten jotain oleel­lista ei mah­tunut kirjoitukseen.

    1. Itsekin aloin ihme­tel­lä tuo­ta 50 miljoo­nan laskel­maa, joka oli peräisin SOS-lap­sikylältä. On myös välimuo­to laitok­sen ja sijais­per­heen välil­lä, Per­hekoti, jon­ka kus­tan­nuk­set ovat 60 000 €/henki/vuosi. Mut­ta ei se mene tasan silloinkaan.

  11. Täl­lä vauhdil­la tämäkään ei ole ongel­ma. Sosi­aa­likus­tan­nuk­set kaata­vat Suomen ja pääsemme kokeile­maan täy­del­lisen lib­er­aalia ihanu­ut­ta, kuten Uudessa See­lan­nis­sa kävi. Val­tio hoitaa vain sen mikä sille kuu­luu ja sosi­aal­i­tur­va kuu­luu jälleen kirkkolle. 🙁 Halu­am­meko tätä?

  12. Sirkku Inger­vo:
    Mielestäni 6 las­ta on liikaa perhehoidossa,jos sijais­van­hem­mat eivät ole ammat­ti­laisia. 4 las­ta on järkevä sijais­per­heen las­ten kokonaislukumäärä.Jotta hyviä ja tarvit­ta­van koulu­tus­taus­tan omaavia sijais­per­heitä löy­ty­isi, niin palkkioi­ta pitäisi nos­taa. Huostaan­otonkri­teer­it ovat niin kovat, että var­masti jokainen sijoitetet­ta­va lap­si on enem­män tai vähem­män trau­ma­ti­soitunut ja tarvit­see kas­vaak­seen rauhas­sa myös eri­ty­istä osaamista ja tukea.

    Sitä enem­män lapset trau­ma­ti­soitu­vat, kun hei­dän pitkäaikaisia ihmis­suhteitaan per­he­hoito­van­hempi­in­sa katkaistaan. Olisi edes joku siir­tymäai­ka, ettei jo per­hekotei­hin sijoitet­tu­jen tarvit­sisi vain tämän uuden lain takia ero­ta ehkä vuosien ajan koti­naan olleista per­heistä laitoksiin.

    1. Ymmärtääk­seni on siitymäai­ka niin, ettei lap­sia haeta pois sijais­per­heistä, mut­ta niihin ei osoite­ta lisää lap­sia, jos ennestään on jo neljä tai enem­män. Mitään Sofien val­in­ta ‑tilantei­ta ei sen­tään sijais­per­heille järjestetä.

  13. Jokin laskelmis­sa ei nyt täs­mää. Miten tuo­hon luku­un 2000 per­he­hoi­dos­ta laitok­si­in siir­ret­tävää las­ta on päädytty?

    Lisäk­si kom­ment­ti­na ter­mi­nolo­giaan: per­hekoti = sijais­per­he. Laitok­sen ja per­he­hoidon välimuodol­la haetaan var­maan ammatil­lista perhekotia.

  14. Kalle,

    ehkä välil­lä voisi kokeil­la muunkin­laisia yhteiskun­ta­malle­ja kuin mis­tä meil­lä on omaa kokemusta… 🙂

  15. Osmo Soin­in­vaara:
    Ymmärtääk­seni on siitymäai­ka niin, ettei lap­sia haeta pois sijais­per­heistä, mut­ta niihin ei osoite­ta lisää lap­sia, jos ennestään on jo neljä tai enem­män. Mitään Sofien val­in­ta ‑tilantei­ta ei sen­tään sijais­per­heille järjestetä.

    OK. Hyvä jos on. En muista mis­tä luin jonkun aikaa sit­ten jutun, jos­sa olti­in käsi­tyk­sessä, ettei olisi. Siltä poh­jal­ta kir­joitin edel­lisen kommenttini.

  16. Jouni Mar­tikainen: Sitä enem­män lapset trau­ma­ti­soitu­vat, kun hei­dän pitkäaikaisia ihmis­suhteitaan per­he­hoito­van­hempi­in­sa katkaistaan. Olisi edes joku siir­tymäai­ka, ettei jo per­hekotei­hin sijoitet­tu­jen tarvit­sisi vain tämän uuden lain takia ero­ta ehkä vuosien ajan koti­naan olleista per­heistä laitoksiin.

  17. Samaa mieltä olen Jouni Mar­tikaisen kanssa, 🙁

  18. Täm on tätä ainaista lisäresurssien rääkymistä. Mut­ta mikään määrä resursse­ja ei koskaan riitä, kyl­lä hom­mia pitää tehdä järkevästi.

    Esimerkik­si aivan ensimäisek­si pitäisi lopet­taa tämä sijoi­tus­pal­lot­telu ja las­ten palaut­telu täysin kelvot­tomien van­hempi­en huo­maan. Muu­ta­man kk kun jak­saa syödä lääk­keet tai olla katkol­la niin jo tulee lapset takaisin. Sit­ten voikin taas jät­tää pil­ler­it pop­si­mat­ta ja AA-ker­hot käymät­tä ja pala­ta van­hoi­hin tapo­hin pilaa­maan las­ten elämä. 

    Samat­en juopot pitäisi saa­da raskau­den ajak­si pakko­hoitoon. Pakko­hoito toimii täl­laises­sa tapaukss­sa hyvin, kun tavoit­teena ei ole alko­holis­min hoito, vaan lapsen suo­jelu vam­mo­jen tuot­tamiselta. Käytän­nössä voi olla kyl­lä hyvinkin vaikea jär­jetää mitenkään järkevästi.

    Narkeil­ta ja juopoil­ta pitäisi lapset ottaa pysyvästi huostaan jo syny­tys­laitok­sel­la. Adop­tio­jono on hirvit­tävän pitkä, vaik­ka kiv­el­lä heit­tämäl­lä sieltä arpoisi uudet van­hem­mat, ei voi men­nä pieleen ver­rat­tuna jo todis­te­tusti kelvot­tomi­in vanhempiin.

    Mut­ta kun Suomes­sa van­hem­mil­la on oikeus pila­ta las­ten­sa elämä. Ja jos ei ker­ral­la mene pilalle, niin lisää yri­tyk­siä saa aina, kun­han vain jak­saa het­kisen skarpata.

    Jokat­a­paukss­sa tässä maas­sa ymmär­retään aivan liikaa kelvot­to­mia van­hempia. Ei tarvi­ta lisää rahaa, type­r­ien toim­intat­apo­jen ja yliym­märtämisen lopet­ta­mi­nen tuo merkit­tävät säästöt ja mikä tärkein­tä, oikeasti pelas­taa las­ten elämän karmeal­ta kohtalol­ta kelvot­toman van­hem­man huo­mas­sa! On ihan selvää että täl­löin muu­ta­ma “olisin ottanut itseäni niskas­ta kiin­ni ja ollutkin sit­ten hyvä van­hempi, mut­ten saanutkaan toista tai kol­mat­ta tai neljät­tä mahdollisuutta”-ydinperhemenetetään, mut­ta menkööt. Kaikkea ei voi aina saada.

  19. Esimerkik­si käy Eerikan tapaus. Lap­si palaute­taan ja palaute­taan takaisin kelvot­tomien van­hempi­en luokse. Onhan se nyt selvää, ettei mikään määrä resursse­ja riitä ikinä, kun sosi­aalivirkail­i­jat saa­vat koko ajan olla miet­timässä samo­ja tapauk­sia, juuri niitä jot­ka äsken palautet­ti­in takaisin koti­in­sa! Eihän se hom­ma mene ikinä eteen­päin kun saa vain jatkaa, jatkaa jatkaa, jatkaa jatkaa. Ja aina tutk­i­taan uudelleen ja uudelleen samo­ja per­heitä, samo­ja tapauksia.

  20. Toim­imme puolisoni kanssa pää­toimisi­na sijais­per­heen van­hemp­ina. Meil­läkin on ollut jos­sain vai­heessa muu­ta­man vuo­den ajan seit­semän hoidet­tavaa las­ta, iältään 7–17v. Hom­ma toi­mi hyvin ja lapset viihtyivät. Nyt on neljä nuor­ta 14–17v. ja kyl­lä välil­lä on raskas­ta. Näin van­hempana (liki 60v.) vaan ei enää jak­sa niin kuin nuore­na. Vaikeaa kun on koko ajan sidot­tu tähän hoita­miseen. Kun­nat eivät pysty jär­jestämään lomit­ta­jaa eikä tukiper­heitä niin että saisimme joskus omaa aikaa.
    Kyl­lä mielum­min hoitopalkkiot olisi neu­votelta­va sille tasolle että neljäl­läkin lapsel­la pär­jää. Mitään ylära­jaa ei palkki­olle ole määrät­ty vaik­ka sosi­aal­i­työn­tek­i­jät näin yrit­tävät väittää.
    On myös lap­sia jot­ka yksinään vaa­ti­vat täyspäiväisen hoita­jan tai kak­si. Kyl­lä heillekin soisi mah­dol­lisu­u­den per­he-elämään laitok­sen sijaan.

  21. Sirkku Inger­vo:
    Mielestäni 6 las­ta on liikaa… 

    Mihin­hän tuol­lainen tun­tu­ma perus­tuu? Ei siitä ole kovin pitkää aikaa, kun normiper­heessä oli vähin­tään tuo kuusi las­ta. Isom­mas­sa lap­sika­traas­sa on enem­män tukea kuin pienem­mässä. Haiskah­taa vähän taas tuol­laiselta hyödyt­tömän kukka­hat­tutädin jorinalta.

  22. Eikö olisi muuten parem­pi, että naiset päät­täi­sivät yri­tys­tu­ista ja miehet sosi­aalipoli­ti­ikas­ta? Nyt annamme poli­itikko­jen seu­ra­ta luon­nol­lisia tun­te­muk­si­aan ja taipumuk­si­aan kylmän­vi­ileän järkeilyn sijaan. Ei pitäisi yllät­tyä, jos pien­im­män vas­tuk­sen tie lop­ul­ta johtaa jorpakkoon.

    Näis­sä lap­si­a­siois­sa pitää aina muis­taa, että useim­miten yli puo­let lapsen ongelmista on lyö­ty lukkoon jo ennen syn­tymää. Huonot koti­olot ovat inhim­milli­nen trage­dia ja yksinker­tais­es­ti väärin, mut­ta niiden vaiku­tus yli 18-vuo­ti­aaseen lop­putu­lok­seen ei ole niin hirveän suuri. Kavereil­la on suurem­pi merk­i­tys. Yhteiskun­nan pitäisi tart­tua ongelmi­in niiden alkulähteil­lä, hedelmöi­tyk­sessä. Syn­tymää edeltävät ja niiden jälkeiset riskit tup­paa­vat kasautu­maan, eikä ennal­taehkäi­sevä puut­tumi­nen olisi kovinkaan vaikeaa. Las­ten­teon ei pitäisi olla ihmisoikeus.

    Sil­lä ei ainakaan ole rah­tus­takaan rel­e­vanssia, onko per­he­hoi­dos­sa 4 vai 8 las­ta, jos sijais­van­hem­mat jotenkuten selviävät. Voi olla hyväk­sikin, että lap­si saa vähem­män huomio­ta ja häneltä odote­taan pär­jäämistä omil­laan. Ja per­heessä on ainakin jonkin­lainen elämisen esimerk­ki, etenkin jos edes toinen van­hem­mista on kiin­ni työelämässä.

  23. Sylt­ty:
    Esimerkik­si käy Eerikan tapaus. Lap­si palaute­taan ja palaute­taan takaisin kelvot­tomien van­hempi­en luokse. Onhan se nyt selvää, ettei mikään määrä resursse­ja riitä ikinä, kun sosi­aalivirkail­i­jat saa­vat koko ajan olla miet­timässä samo­ja tapauk­sia, juuri niitä jot­ka äsken palautet­ti­in takaisin koti­in­sa! Eihän se hom­ma mene ikinä eteen­päin kun saa vain jatkaa, jatkaa jatkaa, jatkaa jatkaa. Ja aina tutk­i­taan uudelleen ja uudelleen samo­ja per­heitä, samo­ja tapauksia.

    Olen monil­ta osin samaa mieltä. Usein on niin, että huostaan­otet­tu lap­si on hyvin onnelli­nen sijais­per­heessä, mut­ta joutuu palaa­maan takaisin karmeisi­in koti­oloi­hin vas­toin tahtoaan.

    Toisaal­ta ymmär­rän, että van­hempi­en ja las­ten sidet­tä ei halu­ta hevil­lä katkaista. Jos sys­tee­mi olisi toisen­lainen, voisi tul­la ylilyön­te­jä, jois­sa lap­si otet­taisi­in pysyvään huostaan liian pikaises­ti. Sekin voisi olla lapselle traumatisoivaa.

    Ehkä kuitenkin nykyi­nen malli on liian hyväksyvä biol­o­gis­ten van­hempi­en ääliömäisyyt­tä kohtaan?

  24. Wikipedi­aa lainatak­seni: Valvi­ra julka­isi toukoku­us­sa 2014 koko maan tilaa koske­van las­ten­suo­jelu­selvi­tyk­sen. Selvi­tyk­sessä kävi ilmi, että yhdel­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jäl­lä voi olla vas­tu­ul­laan jopa 160 las­ta, kun suosi­tus on noin 20–50 las­ta. Vain noin puo­lessa Suomen kun­nis­sa on riit­tävästi las­ten­suo­jelun henkilöstöä ja noin kol­mannes henkilöstöstä on epäpätevää.

    Las­ten­suo­jelu on kun­tien vas­tu­ul­la, ja juuri siitä mon­et kun­nat säästää.

  25. Eerikan tapaus ei käy esimerkik­si oikeas­t­aan mihinkään. Se ker­too vain sen että suomes­sa on käytössä peri­aate että lap­si kuu­luu van­hemilleen. Ja se että yhden lapsen kohdalle epäon­nis­tut­ti­in ei edes tarkoi­ta että peri­aate on väärä. Peri­aate taitaa perus­tua joi­hin kan­sain­välisi­in ihmisoikeussopimuksiin

    Las­ten väki­val­takuolemat ovat vaan nykyään niin harv­inaisia että se yksi hal­lit­see julkisuutta.

    http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=uusinnumero&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo11000

    tuo­ta kuvio­ta domi­noi tap­atur­mat, mut­ta kyl­lä siitä näkee myös väki­val­takuolemat ovat pudonneet.

    Maail­mas­ta ei tule täy­del­listä edes lastensuojelussa

  26. Lais­sa määritel­lään vain las­ten määrä kah­den van­hem­man per­heessä. Sijais­van­hemp­ina toimii myös yksin eläviä henkilöitä. Miten laki määrit­telee las­ten määrän hei­dän kohdal­laan, vai onko sijais­van­hem­muus hei­dän osaltaan loppumassa?

  27. Oikeis­tode­mari: Usein on niin, että huostaan­otet­tu lap­si on hyvin onnelli­nen sijais­per­heessä, mut­ta joutuu palaa­maan takaisin karmeisi­in koti­oloi­hin vas­toin tahtoaan.

    Onko tosi­aan noin? Tuo voi päteä isom­pi­in lap­si­in, mut­ta käsit­tääk­seni pien­ten las­ten ään­tä ei oikeudessa näitä huostaan­ot­toa­sioi­ta käsiteltäessä kuul­la juuri sik­si, että he järestään halu­a­vat “takaisin koti­in” riip­pumat­ta siitä, miten huono­ja biol­o­giset van­hem­mat ovat olleet. Näin ainakin min­ulle ker­toi yksi pien­ten las­ten sijais­van­hempana toiminut.

  28. Sylt­ty:
    Esimerkik­si käy Eerikan tapaus. Lap­si palaute­taan ja palaute­taan takaisin kelvot­tomien van­hempi­en luokse. 

    Itse sanois­in, että mis­sään asi­as­sa ei kan­na­ta poli­it­tisia lin­jauk­sia tehdä yksit­täistapauk­sen mukaan. Ei liiken­nesään­töjäkään yksit­täis­ten onnet­to­muuk­sien perus­teel­la sääde­tä. Korkein­taan yksit­täistapauk­sia voi käyt­tää sitä analysoitaes­sa, ovatko kyseistä tapaus­ta käsitelleet vira­nomaiset toim­i­neet oikein (=lain mukaisesti).

  29. Aus­tri­an: Kalle, ehkä välil­lä voisi kokeil­la muunkin­laisia yhteiskun­ta­malle­ja kuin mis­tä meil­lä on omaa kokemusta… 

    Mik­si meil­lä aina pitää kokeil­la asioi­ta, jot­ka eivät ole muual­lakaan toimineet?

  30. xyzzy:
    Eerikan tapaus ei käy esimerkik­si oikeas­t­aan mihinkään. Se ker­too vain sen että suomes­sa on käytössä peri­aate että lap­si kuu­luu vanhemilleen. 

    Huo­m­a­sitko että mun koko kir­joituk­seni kär­ki oli kohdis­tet­tu tuo­ta peri­aat­teen silmät kiin­ni toteut­tamista vas­taan? Sin­un kir­joituk­seni point­ti oli että Suomes­sa lapset kuu­luu van­hem­mille, näin sanoo sopimuk­set, tila minkä val­lit­se­vu­ud­es­ta Suomes­sa kaik­ki var­masti olemme samaa mieltä.

    Että olisko mah­dol­lista että las­ten oikeut­ta huolen­pitoon ja kun­nol­liseen per­heeseen vähän suuren­net­taisi­in nykyis­es­tä ja van­hemien omis­tu­soikeut­ta lap­si­in ja siis de fac­to oikeut­ta pila­ta hei­dän elämän­sä vähän kavennettaisiin?

    Ja kyse ei ole mis­tään väki­val­tai­sista kuolemista, vaan siitä että las­ten­suo­jelu tikah­tuu töi­hin. Tot­ta hel­vetis­sä se tikah­tuu, kun niitä lap­sia vain pide­tään ja pide­tään las­ten­suo­jelun vaki­asi­akkaina, kos­ka van­hem­mat omis­ta­vat lapsen­sa. Ratkaisu tähän ei ole se sos­dem-aat­teen mukainen rajat­tomasti lisää resursse­ja, vaan toimin­nan järkevöit­tämi­nen ja pal­loit­telun lopettaminen.

    Ei se nyt vaan pitäisi men­nä niin, että pikku tsemp­pi ja siitä vain saa lapset takaisin odot­ta­maan seu­raavaa retkah­dus­ta taik­ka psykoosia. 

    ————

    Vuosi­na 1999–2004 hallinto-oikeudessa asti käsitel­ty­jen huostaan­ot­topäätösten taustal­la oli 35–47 pros­en­tis­sa tapauk­sista van­hempi­en päi­htei­den käyt­tö. Van­hem­man psyykki­nen sairaus oli taustal­la 9–19 pros­en­tis­sa­t­a­pauk­sista ja nuoren oma päi­htei­den käyt­tö 10–19 pros­en­tis­sa tapauksista.

    —————-

  31. Kalle: Mihin­hän tuol­lainen tun­tu­ma perus­tuu? Ei siitä ole kovin pitkää aikaa, kun normiper­heessä oli vähin­tään tuo kuusi las­ta. Isom­mas­sa lap­sika­traas­sa on enem­män tukea kuin pienemmässä.

    Vai enem­män tukea? 😉

    Rehellisyy­den nimis­sä, kun tääl­läpäin on aika paljon noi­ta “isom­pi­en lap­sika­traiden per­heitä”, niin kyl­lähän niistä huo­maa että kas­va­tus­me­todit ovat ihan eri­laiset kuin vähäisem­män lap­sika­traan per­heessä. Näille suurper­heis­sä on ihan taval­lista että neljävuo­tias leikkii halko­makirveel­lä, alak­oul­u­laiset ajel­e­vat mönki­jäl­lä ympyrää pihal­la ilman kypärää, pikku­lapset juok­se­vat pakkasel­la ulkona ilman tal­vi­vaat­tei­ta yms. Eli lapset hoita­vat lap­sia, aikuiset eivät kerk­iä kun on kokoa­jan vau­va sylissä.

  32. Sylt­ty:

    Samat­en juopot pitäisi saa­da raskau­den ajak­si pakko­hoitoon. Pakko­hoito toimii täl­laises­sa tapaukss­sa hyvin, kun tavoit­teena ei ole alko­holis­min hoito, vaan lapsen suo­jelu vam­mo­jen tuottamiselta. 

    Hyvä idea. Mis­tä rahat? Nykyisel­lään kaik­ki hoitoon halu­a­vat raskaana ole­vat naiset eivät pääse vapaae­htois­es­tikaan päi­hde­vieroituk­seen. Voisiko tän hoitaa kun­toon ennen kuin ale­taan puhu­maan pakko­hoi­dos­ta? Eikun. Tää oli sitä lisäresurssien kin­u­amista, ja niitähän ei saanut kinuta.

  33. Janne Virka­järvi:
    Wikipedi­aa lainatak­seni: Valvi­ra julka­isi toukoku­us­sa 2014 koko maan tilaa koske­van las­ten­suo­jelu­selvi­tyk­sen. Selvi­tyk­sessä kävi ilmi, että yhdel­lä sosi­aal­i­työn­tek­i­jäl­lä voi olla vas­tu­ul­laan jopa 160 las­ta, kun suosi­tus on noin 20–50 lasta. 

    Tässä on tarkoituk­sel­la pyrit­ty johta­maan luk­i­jaa harhaan. Las­ten­suo­jelus­sa on vas­tu­u­työn­tek­i­jöitä, byrokraat­te­ja, jot­ka ovat koulu­tuk­sen­sa puoles­ta päte­viä tekemään lap­sia koske­via päätöksiä.

    Avo­huol­los­sa on myös mui­ta työn­tek­i­jöitä, sosi­aalio­h­jaa­jia ja per­hetyön­tek­i­jöitä. Heitä suun­nilleen yhtä paljon kuin vas­tu­u­työn­tek­i­jöitä. Laitoshuol­los­sa mui­ta työn­tek­i­jöitä on ostopalve­lut mukaan lukien tyyp­il­lis­es­ti 10–20 ker­taa enem­män kuin vastuutyöntekijöitä.

    Mitä vas­tu­u­työn­tek­i­jä sit­ten tekee? Kun las­ten­suo­jeluil­moi­tus on tehty, vas­tu­u­työn­tek­i­jä päät­tää, pitääkö lapsen tarve las­ten­suo­jelu­un selvit­tää. Jos pitää, laps­es­ta tulee las­ten­suo­jelun asi­akas ja vas­tu­u­työn­tek­i­jä tekee selvi­tyk­sen las­ten­suo­jelun tarpeesta. Vähän vajaas­sa puo­lessa tapauk­sista hom­ma jää tähän, mut­ta jos lap­si jää las­ten­suo­jelun asi­akkaak­si, vas­tu­u­työn­tek­i­jä tekee hoito­su­un­nitel­man: ote­taanko lap­si huostaan, laitoshuoltoon, annetaanko per­heelle avo­huol­lon palveluja.

    Esimerkik­si Van­taal­la on avo­huol­los­sa 93 las­ta per vas­tu­u­työn­tek­i­jä per vuosi. Kuu­lostaa isol­ta luvul­ta, mut­ta käytän­nössä se tarkoit­taa, että yksi sosi­aal­i­työn­tek­i­jä käsit­telee 110 las­ten­suo­jeluil­moi­tus­ta, tekee 70 selvi­tys­tä las­ten­suo­je­lu­tarpeesta ja 26 lastensuojelusuunnitelmaa.

    Lais­sa määrätään, että las­ten­suo­jelusu­un­nitel­ma pitäisi päivit­tää yhteistyössä lapsen ja tämän huolta­jien kanssa ker­ran vuodessa. Van­taal­la noin 27 % suun­nitelmista päivitetään joka vuosi.

    Huhtiku­us­sa tilanne muuten para­nee oleel­lis­es­ti, lap­sista tulee las­ten­suo­jelun asi­akkai­ta vas­ta kun las­ten­suo­je­lu­tarpeen selvi­tyk­sen jäl­keen. Van­taal­la on heti sen jäl­keen 850 las­ta vähem­män las­ten­suo­jelun asiakkaina.

  34. Sylt­ty: Eli lapset hoita­vat lap­sia, aikuiset eivät kerk­iä kun on kokoa­jan vau­va sylissä.

    No, lop­putu­lok­se­na kuitenkin on, että näistä las­ten kas­vat­tamista lap­sista ja lap­sikas­vat­ta­jista tulee tolkku­ja aikuisia parem­mal­la hyö­ty­suh­teel­la kuin surut­tomien van­hempi­en lap­sista. Siinäpä tutk­i­joille materiaalia 🙂

  35. Sylt­ty: Vai enem­män tukea? 

    Rehellisyy­den nimis­sä, kun tääl­läpäin on aika paljon noi­ta “isom­pi­en lap­sika­traiden per­heitä”, niin kyl­lähän niistä huo­maa että kas­va­tus­me­todit ovat ihan eri­laiset kuin vähäisem­män lap­sika­traan per­heessä. Näille suurper­heis­sä on ihan taval­lista että neljävuo­tias leikkii halkomakirveellä… 

    Jos­sain vai­heessa tuo­ta kom­ment­tia aloin miet­tiä, oletko ylisuo­jel­e­va? Eihän mitään tapah­du, jos lap­si ei saa tehdä mitään, mut­ta minkälaisen lap­su­u­den lap­si viet­tää? Olen sitä mieltä että ylisuo­jel­e­vakukka­hat­tutäti on pen­nulle paljon vaar­al­lisem­pi kuin pienet vapaudet. Yhteiskun­tamme ei ole ter­veel­lä poh­jal­la, kun kaik­ki kiva isoki­inal­sista mopoi­hin halu­taan kiletää. Joo, ei tapah­du vahinko­ja, mut­ta minkälaisia lap­sia sil­lä taval­la kasvaa! 🙁

  36. Sylt­ty: Näille suurper­heis­sä on ihan taval­lista että neljävuo­tias leikkii halko­makirveel­lä, alak­oul­u­laiset ajel­e­vat mönki­jäl­lä ympyrää pihal­la ilman kypärää, pikku­lapset juok­se­vat pakkasel­la ulkona ilman tal­vi­vaat­tei­ta yms. Eli lapset hoita­vat lap­sia, aikuiset eivät kerk­iä kun on kokoa­jan vau­va sylissä.

    Se olisikin kiva tietää, että tuleeko tuol­la metodil­la vai ain­oal­la lapsel­la yhdis­tet­tynä kah­teen helikopterivan­hempaan parem­pia vai huonom­pia aikuisia, vai onko asia suht yhden­tekevää. Se on hyvä muis­taa, että omat iso­van­hempamme tai vähin­tään hei­dän van­hempansa ovat toden­näköis­es­ti kas­va­neet tuol­laises­sa moni­lap­siper­heessä sen aikaisen korkean syn­tyvyy­den vuoksi.

  37. Tapio Pel­to­nen:Voisiko tän hoitaa kun­toon ennen kuin ale­taan puhu­maan pakko­hoi­dos­ta? Eikun. Tää oli sitä lisäresurssien kin­u­amista, ja niitähän ei saanut kinuta.

    Tämä on taas tätä, mitään ei voi siirtää momen­til­ta toiselle, jos jotain tehdään jos­sakin, niin siihen­hän tietenkin vaa­di­taan aina net­tona lisäresursseja.

    Meil­lä yksi­tyisel­lä puolel­la on kuitenkin sem­moinen sys­tee­mi käytössä, että jos päätetään panos­taa asi­aan X, niin sit­ten vähen­netään panos­tamista asi­aan Y. Muuten tulee nopeasti bankrot­ti kos­ka kaik­keen ei voi aina lait­taa yhtä paljoa rahaa kuin edel­lisenäkin vuon­na laitet­ti­in, on pakko tehdä valintoja.

    Kalle: Jos­sain vai­heessa tuo­ta kom­ment­tia aloin miet­tiä, oletko ylisuo­jel­e­va? Eihän mitään tapah­du, jos lap­si ei saa tehdä mitään, mut­ta minkälaisen lap­su­u­den lap­si viettää?

    Oletko oikeasti sitä mieltä, että halko­makirves ilman minkään­laista valvon­taa on neljävuo­ti­aalle täysin sovel­tu­va leikkikalu? Sopi­iko alak­oul­u­laiselle sla­dit­taa mönki­jäl­lä kak­si pääl­lä ilman kypärää? Pitäisikö kolmivuo­ti­aan lait­taa pakkasil­la lait­taa pihal­la pipo ja ulko­vaat­teet päälle? 

    Nämä kaik­ki on tul­lut tässä nähtyä.

    Jos kaik­ki tuo on sin­un mielestäni ylisuo­jelua, niin kyl­lä, olen ylisuo­jel­e­va. Toisaal­ta suurper­heis­sä siede­tään määrän takia suurem­paa hukkaa, joten siinä mielessä las­ten hyv­in­voin­ti­in ei ole tarvet­ta kiin­nit­tää samoissa määrin huomiota.

  38. Sijaishoitop­er­he ei ole normiper­he, kos­ka las­ten hoitoon kuu­luu run­saasti eri­laisia palavere­i­ta, ter­api­akul­je­tuk­sia, syn­tymä­van­hempi­en tapaamisia, huostaan­oton purkupros­esse­ja, mon­en­laisia jän­nit­teitä ja jokapäiväis­es­ti las­ten eri­ty­isongelmien kohtaamista ja hoita­mista. Kah­den koti­van­hem­man per­he pystyy jous­tavam­min hoita­maan tätä kaikkea. Jos lap­sia on yli neljä, voidaan ottaa isom­pia sis­arus­ryh­miä, niin ettei sis­aruk­sia tarvitse normin takia sijoit­taa eri paikkoihin.

  39. Osmo Soin­in­vaara:
    Ymmärtääk­seni on siitymäai­ka niin, ettei lap­sia haeta pois sijais­per­heistä, mut­ta niihin ei osoite­ta lisää lap­sia, jos ennestään on jo neljä tai enem­män. Mitään Sofien val­in­ta ‑tilantei­ta ei sen­tään sijais­per­heille järjestetä.

    Jouni Mar­tikainen: OK. Hyvä jos on. En muista mis­tä luin jonkun aikaa sit­ten jutun, jos­sa olti­in käsi­tyk­sessä, ettei olisi. Siltä poh­jal­ta kir­joitin edel­lisen kommenttini.

    Itse asi­as­sa alku­peräi­nen hal­li­tuk­sen esi­tys on ollut juurikin niin raa­ka, että hoitop­er­heet olisi hajoitet­tu. Muu­tos­ta siihen on valiokun­takäsit­te­lyn kautta:

    “Valiokun­ta ehdot­taa, että laki­in lisätään siir­tymäsään­nös, jol­la tur­vataan nyky­isin per­hekodeis­sa sijoitet­tuna ole­vien las­ten hoidon jatku­vu­us. Ennen lain voimaan­tu­loa tehtyyn sopimuk­seen perus­tu­va per­he­hoito voi jatkua lain voimaan tul­tua niin pitkään, kuin hoidet­ta­van hoidon tarve sitä edellyttää.”

  40. Per­he­hoito onnis­tu­isi myös biol­o­gis­ten van­hempi­en luona mikäli auli­isti mak­set­taisi­in tuo sama raha­sum­ma las­ten­suo­jelu­per­heelle. Kor­vauk­sen turvin molem­mat van­hem­mat voisi­vat työl­listyä ammat­ti­maisik­si omien las­ten­sa hoitajiksi.

    Mut­ta per­heet eivät ole tasa-arvoisia. On tuet­tavia sijoi­tus­per­heitä, mut­ta yksin­huolta­jien täy­tyy vain käy­dä vuorotyössä ja tuskin näkevät lap­si­aan. Yhteiskun­nas­sa kun on tärkeää piden­tää työuria sekä lykätä eläk­keelle jäämisen het­keä. Yhtäkkiä tämä ei pädekään sijoi­tus­van­hempi­in, jot­ka jäävät koti­in hoita­maan tois­t­en lapsia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.