Aasian haaste demokratialle

Tep­po Turk­ki esit­teli tiis­taina Sitrassa raport­ti­aan ”Aasia haas­taa val­tio- ja demokra­tia käsi­tys­tämme uud­is­tu­maan”. Hän kuvaa siinä hyvin dra­maat­tis­es­ti, kuin­ka heikko arvos­tus Aasi­as­sa on van­hoil­la teol­lisu­us­mail­la, joiden hallinto Aasi­as­ta käsin näyt­tää täysin hal­vaan­tuneelta. Tepon raport­ti kan­nat­taa ehdot­tomasti lukea. Sen voi lada­ta tästä.

En ryhdy raport­tia selosta­maan, kos­ka parhaan käsi­tyk­sen siitä saa, kun lukee itse. Olin kom­men­toimas­sa Tepon esi­tys­tä Sitrassa ja kir­joi­tan tähän, mitä sanoin.

NE JYRÄÄ MEITIN?

Tepon aihe on hyvin mie­lenki­in­toinen. Minä olen aprikoin­ut mielessäni Aasian ja eri­tyis­es­ti Kiinan haastet­ta sen jäl­keen, kun kävin elämässäni toisen ker­ran Shang­hais­sa vuon­na 1995. Sitä ennen olin käynyt siel­lä vuon­na 1989. Kuudessa vuodessa uin­u­vas­ta, mata­lasti raken­netus­ta kaupungista oli kehit­tynyt kym­me­nien pil­ven­pi­irtäjien Man­hat­tan. Kuudessa vuodessa!

Kiina ei ole vielä voittanut

Vaik­ka Kiinan talouskasvu on huimaa ja vaik­ka se on nous­sut maail­man suurim­mak­si kansan­taloudek­si, se ei ole vielä voit­tanut elin­ta­sos­sa teol­lisu­us­mai­ta. Niin kauan kuin Japani otti kiin­ni tek­nol­o­gista kuilua, sen kasvu oli ilmiömäistä, mut­ta kun se saavut­ti teol­lisu­us­maat, ei ollut mitä kopi­oi­da ja Japanin kasvu tyrehtyi.

Kiina panos­taa val­tavasti insinöörien koulu­tuk­seen ja osaamisen taso onkin maas­sa nous­sut, mut­ta tois­taisek­si se ei ole luonut mitään uut­ta ja omaperäistä. Korea on. Voi olla, että lib­er­aalin yhteiskun­nan vapauk­sia tarvi­taan siinä vai­heessa, kun yhteiskun­nan tulisi siir­tyä luo­van talouden aikaan.

Johta­va suur­val­ta Kiinas­ta kyl­lä tulee. Se voi olla tur­val­lisu­us­poli­it­ti­nen ongelma.

Saako demokra­ti­as­ta luop­ua demokraattisesti?

Kuten Tep­po sanoi, Aasian autori­taari­sis­sa mais­sa ja myös Venäjäl­lä kansan selvä enem­mistö on jär­jestelmän epädemokraat­tisu­u­den kan­nal­la. Kuu­luuko demokra­ti­aan oikeus luop­ua demokra­ti­as­ta demokraat­tis­es­ti? Joskus kauan sit­ten keskustelin koulute­tun kiinalaisen kanssa Pekingis­sä. Hän sanoi, että heille sadat miljoonat rutiköy­hät ihmiset ovat suurem­pi ongel­ma kuin muu­ta­man toisi­na­jat­teli­jan sanan­va­paus. Min­un tietysti kuu­lui olla viran puoles­ta eri mieltä, mut­ta en kyl­lä siltä istu­mal­ta osan­nut pukea argu­ment­tiani iskevään muotoon.

Sin­ga­poren malli ei skaalaudu

Kiinan on taval­laan turha haaveil­la Sin­ga­poren ase­mas­ta, kos­ka maan vau­raus perus­tuu siihen, että ympäröivät maat ovat niin huono­ja. Aasi­as­sa toimi­vat yri­tyk­set tuo­vat pääkont­torin­sa Sin­ga­poreen, kos­ka siel­lä on toimi­va oikeusval­tio ja yhteiskun­ta. Jos naa­puri­maat pani­si­vat kun­nol­lisen oikeusval­tion pystyyn, Sin­ga­pore köy­hty­isi nopeasti.

(Tähän joku salis­sa huo­maut­ti, että moni län­si­mainen pank­ki halu­aisi siir­tyä Sin­ga­pores­ta Shang­hai­hin, mut­ta ei voi siir­tyä, kos­ka pankin tietoli­iken­ney­hteyk­sien on toimit­ta­va reaali­aikaises­ti. Ostopäätök­sen on väl­i­tyt­tävä toiselle puolelle maail­maa netin väl­i­tyk­sel­lä heti ja luotet­tavasti, eikä seu­raa­vana päivänä, jos vira­nomaiset sen läpi päästävät. Net­tisen­su­uris­sa ei ole kyse vain sananvapaudesta.)

Aasian haaste pakot­taa uudistumaan

Aasian haaste ei tarkoi­ta, että euroop­palai­sista arvoista pitää luop­ua, mut­ta se tarkoit­taa, että mei­dän on kor­jat­ta­va heikkouk­si­amme. Tässä pieni luettelo.

Vetokra­tia. Län­si­maista on kadon­nut kyky tehdä päätök­siä, kos­ka liian monel­la tahol­la on päätök­si­in veto-oikeus.

Polkuri­ip­pu­vu­us On niin vaikeaa tehdä asioi­ta kokon­aan toisel­la taval­la, kos­ka ammoisi­na aikoina val­i­tut ratkaisut ovat juur­tuneet niin syvään. Virol­la on helpom­paa, kos­ka se voi tehdä kaiken puh­taal­ta pöy­dältä. Tarvi­taan juuri­in meneviä uud­is­tuk­sia, siis radikalismia.

Juris­te­ria. Juridi­nen saivartelu on ohit­tanut ter­veen jär­jen käytön ja tehnyt asioista hyvin kankei­ta. Tulevas­sa kir­jas­sani tästä kokon­ainen luku. Perus­tus­lak­i­juris­te­ria on tehnyt lakien säätämis­es­tä hyvin köm­pelöä, mut­ta val­tavia ovat myös aineis­tot, joi­ta tuomiois­tu­imis­sa tarvi­taan yksinker­tais­ten asioiden ratkaisemiseen. Edus­ta­mani yri­tys (BMH) on arkail­lut Yhdys­val­tain markki­noille men­e­mistä kalli­iden oikeu­denkäyn­tien pelossa.

Järkevät kan­nus­timet. Kun Sin­ga­pore on voin­ut rak­en­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta ilman polkuri­ip­pu­vu­ut­ta ja ilman mainit­tavaa oppo­si­tio­ta, se on pystynyt tekemään järke­viä markki­na­henkisiä ratkaisu­ja. Kaupun­gin liikenne toimii eri­no­mais­es­ti, kos­ka auton käytön hin­taa on nos­tet­tu sitä mukaa, kun halua han­kkia auto­ja on kas­vanut. Näin kaupungis­sa on auto­ja vain niin paljon kuin sinne mah­tuu. Tätä olisi kan­nat­tanut soveltaa myös Kiinas­sa. Ja kan­nat­taisi soveltaa myös esimerkik­si Helsingis­sä, mut­ta päätök­siä on vaikea tehdä.

Sin­ga­poren sosi­aal­i­til­i­jär­jestelmä on kan­nus­tim­il­taan huo­mat­tavasti ter­veem­pi kuin mei­dän jär­jestelmämme ja niin­pä Sin­ga­pore on saanut toimi­van ter­vey­den­huol­lon (eli­na­jan odote suurem­pi kuin Suomes­sa) huo­mat­tavasti pienem­min kustannuksin.

Kos­ka ben­sa on Sin­ga­pores­sa kallista ja Male­si­as­sa hal­paa, halu hakea ben­saa Male­si­as­ta on ratkaistu niin, että Male­si­aan saa kyl­lä men­nä autol­la, mut­ta tankin on olta­va täysi lähdet­täessä. Koet­takaa­pa esit­tää samaa Vaalimalla.