Ansioturvareformi

Olin tekemässä esi­tys­tä ansio­tur­van reformista viisi­henkisessä joukos­sa, jota voi hyvinkin kut­sua epäpy­häk­si allianssik­si. Meitä oli Eli­na Lep­omä­ki (kansane­dus­ta­ja, kok), Juhana Var­ti­ainen (VATT, yli­jo­hta­ja), Tuo­mas Pöysti (val­tion tarkas­tusvi­ras­ton pääjo­hta­ja), sosi­aalipoli­ti­ikan pro­fes­sori Heik­ki Hiil­amo ja minä. Jot­ta en ottaisi kun­ni­aa tois­t­en tekemästä työstä on heti san­ot­ta­va, että min­un osuuteni tek­sti­in jäi muiden kir­jankir­joi­tuski­irei­den vuok­si vähäiseksi.

Esi­tyk­sen voi lukea tästä.

Pääko­h­dat esi­tyk­sessämme olivat:

Työt­tömyys­vaku­u­tus pakol­lisek­si ja Kelan hallinnoimak­si. Työt­tömyys­vaku­u­tus on kum­malli­nen sekasik­iö. Se rahoite­taan 95-pros­ent­tis­es­ti kaik­il­ta palka­nsaa­jil­ta ja hei­dän työ­nan­ta­jil­taan kerä­ty­il­lä veroil­la. Työt­tömyyskas­sat mak­sa­vat ansio­tur­van menoista vaivaiset viisi pros­ent­tia, mut­ta vaku­u­tus kos­kee vain kas­san jäseniä. Muut siis mak­sa­vat, mut­ta eivät saa vaku­u­tus­tur­vaa. Tätä yritet­ti­in kau­nis­tel­la niin, että työt­tömyyskas­sat tilit­tävät val­ti­olle vaku­ut­ta­mat­toman palka­nsaa­jan osan (pitävät työ­nan­ta­jan osan), mut­ta tämä ei muu­ta asi­aa mitenkään parem­mak­si. Sehän tarkoit­taa, että vaku­ut­tam­a­ton joutuu mak­samaan palka­s­taan sel­l­aista veroa val­ti­olle, jota vaku­utet­tu ei joudu mak­samaan. Esimerkik­si Nor­jas­sa on pakolli­nen työt­tömyys­vaku­u­tus. Sairaus­vaku­u­tuk­sen liitet­ty työ­tulo­vaku­u­tus on myös pakollinen.

Työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen siir­to Kelalle toisi huo­mat­tavia säästöjä hallintokuluissa.

Palka­nsaa­ja­jär­jestöt eivät tästä pidä, kos­ka ne ymmär­ret­tävästi halu­a­vat säi­lyt­tää tilanteen, jos­sa ammat­ti­jär­jestöi­hin houkutel­laan työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen avul­la. Tosin ammat­ti­jär­jestöistä riip­puma­ton Loimaan kas­sa on jo suurin työttömyyskassa.

Ansio­tur­van ja perus­tur­van väli­nen kytkös pois­te­taan. Kun kaik­ki ovat vaku­utet­tu­ja, ei mitään perus­päivära­haa edes ole. Työ­markki­natu­ki kuitenkin jää. Tämä kytken­tä on estänyt perus­tur­van koro­tuk­set. Sairaus­vaku­u­tuk­ses­sakaan ei täl­laista kytköstä ole.

Yrit­täjä­tu­lot eivät ole rikos. Tähän asti pienikin omae­htoinen tulon­hank­in­ta yrit­täjänä, esimerkik­si yksi sanomale­htiar­tikke­li, on voin­ut viedä oikeu­den työt­tömyys­tur­vaan kokon­aan. Tässä ei ole mitään järkeä. Työt­tömän vähäisiä yrit­täjä­tu­lo­ja tulee kohdel­la samal­la taval­la kuin työt­tömän sat­u­naisia palkkat­u­lo­ja, siis 300 euron suo­jao­su­us ja yhteensovitus.

Työt­tömyys­tur­van tasoa nos­te­taan sadan päivä osalta ja kestoa lyhen­netään. Suomes­sa on poikkeuk­sel­lisen pitkä työt­tömyys­tur­va, kak­si vuot­ta. En tiedä yhtään maa­ta, jos­sa olisi pidet­ty näin pitkää mak­suaikaa tarkoituk­sen­mukaise­na. (En väitä, ettei niitä ole.) Ruot­sis­sa mak­se­taan vuosi. Suomes­sa sairaus­päivära­haa voi nos­taa korkein­taan vuo­den. Vuo­den pitu­ista mak­suaikaa esitämme myös Suomeen.

Vas­taavasti esitämme, että sadal­ta ensim­mäiseltä päivältä mak­se­taan selvästi nyky­istä korkeam­paa työt­tömyys­tur­vaa. Kaiken kaikki­aan esi­tys on kus­tan­nus­neu­traali. Tämä ei siis ole mikään säästöesitys.

Julk­istamisti­laisu­udessa Roope Uusi­ta­lo sanoi että talous­teo­ri­an mukaan työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen keston pitäisi riip­pua suh­dan­neti­lanteesta. Var­teenotet­ta­va ajatus.

Empi­iris­es­ti on help­po osoit­taa, että työt­tömyyspäivära­han pitkä mak­suai­ka piden­tää työt­tömyys­jak­so­ja. Jos kat­somme kesto­jakau­maa, lyhy­itä työt­tömyys­jak­so­ja on eniten. Jakau­ma on vah­vasti vino oikealle kuitenkin niin, että juuri ennen 500 päivän täyt­tymistä työl­listymis­to­den­näköisyys selvästi kasvaa.

Jos työt­tömyys­tur­van kestoa lyhen­netään, työt­tömiä tuke­via toimen­piteitä tietysti myös aikaiste­taan. Nykyi­nen käytän­tö olla tekemät­tä mitään ensim­mäisen vuo­den aikana on hyvin epä­tarkoituk­sen­mukainen, kos­ka työt­tömyys sitk­istyy pitkityttyään.