Sosialidemokraattien hankala valinta

(Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä)

 

Hyv­in­voin­ti­val­tion kri­isi Suomes­sa on oikeas­t­aan sosialidemokra­t­ian kri­isi, kos­ka koko pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti­val­tio on demarien luo­mus. Se osoit­tau­tui niin hyväk­si, että kaik­ki sitä kan­nat­ta­vat. Meis­sä jokaises­sa asuu pieni demari.

Sosialidemokra­tial­la on ollut kak­si pää­tavoitet­ta, tukea työtätekevää kansanosaa työ­paikoil­la sekä rak­en­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, jos­sa hyvät julkiset palve­lut täy­den­tävät kat­tavaa sosi­aal­i­tur­vaa. Ensim­mäi­nen tavoite on sosialidemokraateille ensisi­jainen, kos­ka koko puolue on oikeas­t­aan ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen poli­it­ti­nen siipi. Kumpi tavoite on tärkeämpi, on kysymyk­senä merk­i­tyk­setön niin kauan kuin tavoit­teet tuke­vat toisiaan. 

Pitkään ne tuki­vatkin. Suomen taloudelli­nen kasvu oli pitkään lähin­nä maat­alouden tehos­tu­mista. Maat­alous luovut­ti työvoimaa teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin. Sata vuot­ta sit­ten selvä enem­mistö suo­ma­lai­sista oli maanvil­jeli­jöitä, nyt kansan ruokkimiseen riit­tää muu­ta­ma pros­ent­ti työvoimas­ta. Maat­alouden ehtymätön työvoimare­servi merk­it­si, ettei työn tar­jon­nan lisäämi­nen ollut minkää­nasteinen vält­tämät­tömyys. Työtä tarvit­ti­in, jot­ta jokainen saisi elan­ton­sa, mut­ta jokaista ei olisi tarvit­tu, jot­ta kansan­talous voisi hyvin.

Kun työvoimas­ta oli yli­tar­jon­taa, oli sosi­aalis­es­ti perustel­tua puo­lus­taa työläis­ten etu­ja työ­nan­ta­jien hyväk­sikäytöltä.  Perustel­tua se oli myös kansan­talouden kannal­ta, kos­ka taloudelli­nen kasvu tarvit­si ostovoimaista kysyn­tää. Sosialidemokra­t­ian kak­si tavoitet­ta oli­vat hyvin sopu­soin­nus­sa keskenään.

Maat­alouden työvoimare­servi alkoi hiipua 1980-luvul­la. Se oli työväen­li­ik­keen kul­ta-aikaa, kos­ka työ­markki­noille kehit­tyivät myyjän markki­nat. Työväestö keskilu­okkais­tui ja vauras­tui nopeasti. Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan rahoi­tus oli kun­nos­sa, kos­ka ikä­jakau­ma oli suo­si­olli­nen, vähän lap­sia ja van­huk­sia sekä paljon työikäisiä.

2000-luvulle tul­taes­sa ikä­jakau­ma kään­tyi nopeasti epäedullisem­mak­si. Työikäis­ten määrä kään­tyi lasku­un vuon­na 2009. Nyt olisi hyv­in­voin­ti­val­tion rahoit­tamisek­si tarvit­tu työn tar­jon­taa lisääviä toimia, eläkeiän nos­tamista, nopeam­min työelämään kan­nus­tavaa työt­tömyys­tur­vaa ja työperäistä maa­han­muut­toa. Nämä kaik­ki oli­vat myrkkyä ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keelle. Sosialidemokra­t­ian kak­si tavoitet­ta jou­tu­i­v­at ris­tiri­itaan keskenään. Demar­it jou­tu­i­v­at val­it­se­maan, ovatko he ammat­tiy­hdys­li­ik­keen vai hyv­in­voin­ti­val­tion puolel­la ja he val­it­si­vat ammattiyhdistysliikkeen.

Sosialidemokraatit ovat estäneet työt­tömyys­tur­van muut­tamisen kan­nus­tavam­mak­si muiden pohjo­is­maid­en omak­sum­ien käytän­tö­jen mukaises­ti ja hei­dän taki­aan eläkeiän nos­t­a­mi­nen viivästyi vuosia. He estivät viro­lais­ten tulon töi­hin Suomeen sil­loin, kun tätä mei­dän kannal­tamme edullis­in­ta työvoimaa oli vielä saatavil­la yllin kyllin. Demarien tor­ju­mat viro­laiset ovat nyt Ruot­sis­sa van­hushuolto­suhdet­ta paran­ta­mas­sa.  Tämä kaik­ki on toimin­ut ainakin näen­näis­es­ti SAK-laisen työvoiman etu­jen mukaan, mut­ta se on ollut kovin huono asia hyv­in­voin­ti­val­toin rahoituk­sen kannalta.

Kysyin eduskun­nan kyse­ly­tun­nil­la Antti Rin­teeltä, kan­nat­taisiko mei­dän ottaa oppia Ruotsin työn tar­jon­taa lisän­neestä talous­poli­ti­ikas­ta. Hän vas­taisi, ettei kan­na­ta, kos­ka meil­lä on Suomes­sa työttömyyttä.

Jos maas­sa olisi kiin­teä määrä työ­paikko­ja, työn tar­jon­nan lisäämi­nen todel­la lisäisi työt­tömyyt­tä ja tar­jon­nan vähen­tämi­nen vähen­täisi. Koke­musten perus­teel­la näin ei suinkaan ole. Työt­tömyys ei pienene työn tar­jon­taa vähen­tämäl­lä eikä lisään­ny työn tar­jon­taa lisäämäl­lä kuin syvän laman olois­sa. Ran­skas­sa yritet­ti­in tor­jua työt­tömyyt­tä työaikaa lyhen­tämäl­lä, mut­ta työt­tömyys ei vähen­tynyt, vaan tehty­jen työ­tun­tien määrä väheni. Ruot­sis­sa töis­sä ole­van tai työtä hake­van työvoiman määrä on akti­ivis­ten toimien seu­rauk­se­na lisään­tynyt merkit­tävästi, kun se Suomes­sa on laskenut. Silti työt­tömyyspros­ent­ti on Ruot­sis­sa ja Suomes­sa liikkunut hyvin samal­la taval­la. Työvoiman lisään­tynyt tar­jon­ta ei Ruot­sis­sa kas­vat­tanut työt­tömyyspros­ent­tia vaan lisäsi työ­paikko­ja. Laskusuh­danne lisää työt­tömyyt­tä ja noususuh­danne vähen­tää, mut­ta työt­tömyyspros­ent­ti on läh­es riip­puma­ton työvoiman tarjonnasta.

1970-luvul­la syn­tyvyys las­ki Suomes­sa tilapäis­es­ti niin, että vuosikymme­nen aikana syn­tyi noin 150 000 las­ta vähem­män kuin nor­maal­i­ti­lanteis­sa olisi syn­tynyt. Väit­tääkö joku tosis­saan, että ilman tätä syn­tyvyy­den notkah­dus­ta Suomes­sa olisi nyt 150 000 työtön­tä enemmän?

Sosialidemokraat­ti­nen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta voi Suomes­sa huonos­ti. Kaikesta joudu­taan säästämään ja eduista tin­kimään, eikä van­huk­sillekaan voi­da enää taa­ta kun­nol­lista hoitoa. Ruot­sis­sa kaik­ki on toisin. Val­tion­talous on vah­va vaik­ka sosi­aal­i­tur­va on antelias ja esimerkik­si van­hus­ten hoito on paljon parem­mal­la tolal­la. Ruot­sis­sa on pystyt­ty ylläpitämään paljon parem­min sosialidemokraat­tisen hyv­in­voin­ti­val­tion arvo­ja kuin me olemme pystyneet tääl­lä Suomessa.

On his­to­ri­an iro­ni­aa, että sosialidemokra­t­ian hyvästä tilas­ta Ruot­sis­sa kiitos kuu­luu paljolti Fredrik Rein­feldtin por­var­i­hal­li­tuk­selle ja sen nou­dat­ta­malle talous- ja työ­markki­napoli­ti­ikalle. Ruotsin por­var­i­hal­li­tus teki monia ide­ol­o­gis­es­ti värit­tyneitä huono­ja ratkaisu­ja kuten pahasti epäon­nis­tunut perusk­oulun yksi­ty­istämi­nen voit­toa tavoit­tele­viksi yhtiöik­si. Sik­si se kaa­tui vaaleis­sa. Työelämän osalta Rein­feldtin hal­li­tus men­estyi eri­no­mais­es­ti. Maas­sa selvästi suurem­pi osa ihmi­sistä on töis­sä kuin Suomes­sa, eikä ero johdu työt­tömyyspros­en­tista vaan siitä, että use­ampi ruot­salainen on tar­joutunut työmarkkinoille.

Ruot­sis­sa on ollut varaa har­joit­taa sosialidemokraat­tisem­paa hyv­in­voin­tipoli­tikkaa kuin Suomes­sa, kos­ka työ­markki­napoli­ti­ik­ka on tehty uud­is­tuk­sia, joi­ta demar­it Suomes­sa kammok­su­vat. Suomes­sa sosialidemokraat­tisia arvo­ja on vaalit­tu työ­markki­napoli­ti­ikas­sa, mut­ta sen seu­rauk­se­na hyv­in­voin­ti­val­tio­ta on joudut­tu talouden pakot­ta­mana purka­maan hyvin oikeistohenkisesti.