Helsinki vuokraa maat satamalle pilkkahinnalla

Helsin­gin kaupun­ki vuokraa sata­malleen yhdek­sän hehtaaria maa­ta vuokral­la, joka perus­tuu alle 300 euron maan hin­taan. Jokin aika sit­ten kaupun­ki myi vier­estä – kauem­paa mer­estä – ton­tin Kun­tien eläke­vaku­u­tuk­selle vuokra-asun­to­ja varten noin kym­menker­taisel­la neliöhin­nal­la. Mik­si kaupun­ki vuokraa maa­ta sata­malle pilkkahin­nal­la ja samanaikaises­ti valit­taa, että joutuu mak­samaan veroa sata­man voitosta?

Seli­tyk­senä tälle pilkkahin­nalle san­ot­ti­in, että val­tio kat­soisi korkeam­man hin­nan veronkier­roksi. Veronkier­toa ei ole markki­nahin­to­jen käyt­tämi­nen vaan yleen­sä veronkier­toon liit­tyvät keinotekoiset hinnat.

Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Pent­tilä selit­ti asian niin, että asun­to­ton­tin arvo on aivan muu­ta kuin sata­malle kaavoite­tun ton­tin arvo. Täl­lä vas­tauk­sel­la reput­taisi kansan­talousti­eteen ten­tis­sä. Jos tuo alue ei olisi varat­tu sata­malle, se olisi kaavoitet­tu asun­noik­si. Kyl­lä se vai­h­toe­htoiskäytön arvo on oikea arvo sille uhrat­ulle maa-alalle, jon­ka kaupun­ki sata­malle luovuttaa.