Olin torstaina energiateollisuuden juhlaseminaarissa. Järjestö täytti 10 vuotta. Hyvin monessa puheenvuorossa sanottiin, että ilmastotavoitteet on välttämätöntä saavuttaa, mutta koska ilmastopolitiikka on hyvin kallista, olisi hyvä saada tehdä se kustannustehokkaasti. Olen samaa mieltä. Itse asiassa olen jankuttanut tästä vuosia.
Perusviesti oli, että päästökauppa riittää ohjauskeinoksi. Kaikki mikä tulee sen päälle, tekee ilmastopolitiikasta kalliimpaa ilman, että se mitenkään auttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. On siis luovuttava erillisistä tavoitteista uusiutuvan energian käytölle tai energiatehokkuudelle. Järjestön virallisessa puheenvuorossa myös vaadittiin päästökaupan laajentamista talojen lämmitykseen ja liikennepolttoaineisiin.
Kyllä. Juuri noin, paitsi, että ehkä ei sittenkään. Tämä toimii suhdannevaihteluissa aivan väärin.
Unohtakaamme nykytilanne, jossa päästöoikeuksien hinta on laskenut käytännössä nollaan ja osa oikeuksista jää jopa käyttämättä. Järjestelmän hölmöys näkyy vielä paremmin tilanteessa, jossa päästöoikeuksilla on järkevä hinta. Sellaisessa tilanteessa päästökauppa ohjaa päästöt periaatteessa tasan tavoitteen mukaisiksi. Ei yli, ellei joku fuskaa, mutta ei myöskään ali, koska jos päästöt uhkaavat alittua, oikeuksien hinta laskee, kunnes riittävän moni on vaihtanut biomassan kivihiileen tai tehnyt jotain vastaavaa.
Lisätkäämme tähän kuvaan suhdannevaihtelut joita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Suhdannevaihtelujen vuoksi energiankulutus vaihtelee, mutta päästökauppa takaa, että fossiilisten energialähteiden kysyntä on vakaa. Tämä merkitsee, että päästöttömät energialähteet joutuvat vastaamaan koko vaihtelusta! Koska vettä ei kannata juoksuttaa voimalaitosten ohi ja koska sähkön hinta ei sentään laske niin alas, että ydin., tuuli- tai aurinkovoimaloita kannattaa sulkea, koko vaihtelu menee biopolttoaineiden piikkiin, joiden kysyntä voi mennä ajoittain nollaan. Tämä on alan kannalta aivan kohtuutonta.
Ei myöskään ole mitään järkeä siinä, että laskukauden aikana kannusteet vähentää päästöjä poistuvat, niin kuin ovat nyt poistuneet. Jokainen säästetty hiilidioksiditonni on yhtä arvokas. Ponnisteluja ei siis pitäisi lopettaa, vaikka EU on päässyt lupaukseensa.
Päästökaupasta saa kelvollisen työkalun, jos asettaa päästöoikeudelle minimihinnan. Kasvava osa päästöoikeuksista lasketaan liikkeelle huutokaupalla. On perin yksinkertaista asettaa huutokauppahinnalle pohjahinta, aluksi vaikka vain 30 €/tonni. Myymättä jääneet kiintiöt joko mitätöidään tai pannaan varastoon myytäväksi myöhemmin nousukauden koittaessa. Jälkimmäinen vaihtoehto on ilmaston kannalta huonompi kuin edellinen (mitätöinti), mutta molemmat ovat parempia kuin nykytilanne.
Jotta uusiutuviin energialähteisiin olisi turvallista investoida, on vaadittu sitovaa tavoitetta uusiutuvien osuudelle energiantuotannossa. Tämä on alan kannalta ymmärrettävä vaatimus, mutta taattttu (nouseva?) pohjahinta päästöoikeuksille johtaa samaan tilanteeseen kustannustehokkaammin.
Huomattakoon, että Kiinan päästökauppamekanismissa tällainen pohjahinta on. Tosin sekin on vaatimaton, vaikkakin EU:n nykyistä hintaa korkeampi. (Katso tarkemmin tästä)
Periaatteessa markkinoidenkin pitäisi pystyä hoitamaan tämä ajallinen tasoitus, mutta silloin pitäisi olla riittävää luottamusta järjestelmän pysyvyyteen. Ei ole eikä tule.
= = =
Perussyy päästöoikeuksien hinnan nollaantumiseen ei ole uusiutuvien energialähteiden subventiossa vaan liian vaatimattomassa päästöjen vähennystavoitteessa. Eurooppa on ulkoistanut suuren osan teollisuudestaan köyhempiin maihin, erityisesti Kiinaan. Euroopassa päästöt ovat vähentyneet nopeammin kuin piti, mutta jos mukaan lasketaan tuontiin sisältyvät päästöt, eurooppalaisten kulutuksen aiheuttamat päästöt ovat kasvaneet. Jos myös tuontiyritysten pitäisi ostaa päästöoikeuksia, päästöoikeuksien hinta olisi Euroopassa hyvin korkea. Näin ei ole tehty eikä voida tehdäkään.Tuonnin kasvavan osuuden pitäisi vähentää liikkeelle laskettavia päästöoikeuksia.
Joskus tulevaisuudessa ehkä kannattaisi yhdistää Kiinan ja EU:n päästökauppamekanismit, mikä ajaisi melkein saman asian. Tälle on merkittävin este se, että se tuottaisi merkittävän rahavirran Kiinasta Eurooppaan, mistä Kiinassa ei varmaankaan oltaisi iloisia. Eikä tämä tietenkään toimi niin kauan kun Kiinan päästöille ei ole hyväksyttyä kattoa. Muutenhan Kiina voisi laskea liikkeelle päästöoikeuksia kuinka paljon tahansa.