Päästökauppa keskittää kysynnän vaihtelun uusiutuviin energialähteisiin.

Olin torstaina ener­gia­te­ol­lisu­u­den juh­lasem­i­naaris­sa. Jär­jestö täyt­ti 10 vuot­ta. Hyvin mon­es­sa puheen­vuorossa san­ot­ti­in, että ilmas­to­tavoit­teet on vält­tämätön­tä saavut­taa, mut­ta kos­ka ilmastopoli­ti­ik­ka on hyvin kallista, olisi hyvä saa­da tehdä se kus­tan­nuste­hokkaasti. Olen samaa mieltä. Itse asi­as­sa olen jankut­tanut tästä vuosia.

Perusvi­esti oli, että päästökaup­pa riit­tää ohjauskeinok­si. Kaik­ki mikä tulee sen päälle, tekee ilmastopoli­ti­ikas­ta kalli­im­paa ilman, että se mitenkään aut­taa hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämisessä. On siis luovut­ta­va eril­li­sistä tavoit­teista uusi­u­tu­van ener­gian käytölle tai ener­giate­hokku­udelle. Jär­jestön viral­lises­sa puheen­vuorossa myös vaa­dit­ti­in päästökau­pan laa­jen­tamista talo­jen läm­mi­tyk­seen ja liikennepolttoaineisiin.

Kyl­lä. Juuri noin, pait­si, että ehkä ei sit­tenkään. Tämä toimii suh­dan­nevai­hteluis­sa aivan väärin.

Uno­htakaamme nykyti­lanne, jos­sa päästöoikeuk­sien hin­ta on laskenut käytän­nössä nol­laan ja osa oikeuk­sista jää jopa käyt­tämät­tä. Jär­jestelmän hölmöys näkyy vielä parem­min tilanteessa, jos­sa päästöoikeuk­sil­la on järkevä hin­ta. Sel­l­aises­sa tilanteessa päästökaup­pa ohjaa päästöt peri­aat­teessa tasan tavoit­teen mukaisik­si. Ei yli, ellei joku fuskaa, mut­ta ei myöskään ali, kos­ka jos päästöt uhkaa­vat alit­tua, oikeuk­sien hin­ta las­kee, kunnes riit­tävän moni on vai­h­tanut bio­mas­san kivi­hi­ileen tai tehnyt jotain vastaavaa.

Lisätkäämme tähän kuvaan suh­dan­nevai­hte­lut joi­ta on aina ollut ja tulee aina ole­maan. Suh­dan­nevai­htelu­jen vuok­si ener­gianku­lu­tus vai­htelee, mut­ta päästökaup­pa takaa, että fos­si­ilis­ten ener­gialähtei­den kysyn­tä on vakaa. Tämä merk­it­see, että päästöt­tömät ener­gialäh­teet joutu­vat vas­taa­maan koko vai­htelus­ta! Kos­ka vet­tä ei kan­na­ta juok­sut­taa voimalaitosten ohi ja kos­ka sähkön hin­ta ei sen­tään laske niin alas, että ydin., tuuli- tai aurinkovoimaloi­ta kan­nat­taa sulkea, koko vai­htelu menee biopolt­toainei­den piikki­in, joiden kysyn­tä voi men­nä ajoit­tain nol­laan. Tämä on alan kannal­ta aivan kohtuutonta.

Ei myöskään ole mitään järkeä siinä, että laskukau­den aikana kan­nus­teet vähen­tää päästöjä pois­tu­vat, niin kuin ovat nyt pois­tuneet. Jokainen säästet­ty hiilid­iok­sidi­ton­ni on yhtä arvokas. Pon­nis­telu­ja ei siis pitäisi lopet­taa, vaik­ka EU on päässyt lupaukseensa.

Päästökau­pas­ta saa kelvol­lisen työkalun, jos aset­taa päästöoikeudelle min­im­i­hin­nan. Kas­va­va osa päästöoikeuk­sista las­ke­taan liik­keelle huu­tokau­pal­la. On perin yksinker­taista aset­taa huu­tokaup­pahin­nalle poh­jahin­ta, aluk­si vaik­ka vain 30 €/tonni. Myymät­tä jääneet kiin­tiöt joko mitätöidään tai pan­naan varas­toon myytäväk­si myöhem­min nousukau­den koit­taes­sa. Jälkim­mäi­nen vai­h­toe­hto on ilmas­ton kannal­ta huonom­pi kuin edelli­nen (mitätöin­ti), mut­ta molem­mat ovat parem­pia kuin nykytilanne.

Jot­ta uusi­u­tu­vi­in ener­gialähteisi­in olisi tur­val­lista investoi­da,  on vaa­dit­tu sito­vaa tavoitet­ta uusi­u­tu­vien osu­udelle ener­giantuotan­nos­sa. Tämä on alan kannal­ta ymmär­ret­tävä vaa­timus, mut­ta taattt­tu (nou­se­va?) poh­jahin­ta päästöoikeuk­sille johtaa samaan tilanteeseen kustannustehokkaammin.

Huo­mat­takoon, että Kiinan päästökaup­pamekanis­mis­sa täl­lainen poh­jahin­ta on. Tosin sekin on vaa­ti­ma­ton, vaikkakin EU:n nyky­istä hin­taa korkeampi. (Kat­so tarkem­min tästä)

Peri­aat­teessa markki­noidenkin pitäisi pystyä hoita­maan tämä ajalli­nen tasoi­tus, mut­ta sil­loin pitäisi olla riit­tävää luot­ta­mus­ta jär­jestelmän pysyvyy­teen. Ei ole eikä tule.

= = =

Perussyy päästöoikeuk­sien hin­nan nol­laan­tu­miseen ei ole uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den sub­ven­tios­sa vaan liian vaa­ti­mat­tomas­sa päästö­jen vähen­nys­tavoit­teessa. Euroop­pa on ulkois­tanut suuren osan teol­lisu­ud­estaan köy­hempi­in mai­hin, eri­tyis­es­ti Kiinaan. Euroopas­sa päästöt ovat vähen­tyneet nopeam­min kuin piti, mut­ta jos mukaan las­ke­taan tuon­ti­in sisäl­tyvät päästöt, euroop­palais­ten kulu­tuk­sen aiheut­ta­mat päästöt ovat kas­va­neet. Jos myös tuon­tiyri­tys­ten pitäisi ostaa päästöoikeuk­sia, päästöoikeuk­sien hin­ta olisi Euroopas­sa hyvin korkea. Näin ei ole tehty eikä voi­da tehdäkään.Tuonnin kas­va­van osu­u­den pitäisi vähen­tää liik­keelle las­ket­tavia päästöoikeuksia.

Joskus tule­vaisu­udessa ehkä kan­nat­taisi yhdis­tää Kiinan ja EU:n päästökaup­pamekanis­mit, mikä ajaisi melkein saman asian. Tälle on merkit­tävin este se, että se tuot­taisi merkit­tävän rahavir­ran Kiinas­ta Euroop­paan, mis­tä Kiinas­sa ei var­maankaan oltaisi iloisia. Eikä tämä tietenkään toi­mi niin kauan kun Kiinan päästöille ei ole hyväksyt­tyä kat­toa. Muuten­han Kiina voisi laskea liik­keelle päästöoikeuk­sia kuin­ka paljon tahansa.