Östersundom, vaikea paikka vihreille

 

Öster­sun­domin kaaval­u­on­nos on valmis­tunut. Se on tehty yhteisenä yleiskaa­vana Helsin­gin, Van­taan ja Sipoon kanssa. Näi­den yhteis­ten yleiskaavo­jen käsit­te­ly on aina vähän epädemokraat­tista, kos­ka ne pitää hyväksyä kaikissa kun­nis­sa samansisältöisinä.

Öster­sun­domin kaavas­sa on paljon hyviä asioi­ta. Se tukeu­tuu raideli­iken­teeseen, metroon ja jatkos­sa metroa täy­den­tävi­in ratikkalin­joi­hin. Siitä kaavail­laan tytärkaupunkia eikä lähiötä. Asukkai­ta ennuste­taan tule­van kaiken kaikki­aan 70 000. Pien­taloa haikaileville on tar­jol­la pien­ta­lo metron var­rel­la. Puu­tarhakaupun­gin idea parhaimmillaan.

= = = =

Ongel­mana on Natu­ra. Kaa­va pyrit­ti­in tekemään niin, ettei se vaaran­na Nat­u­ran suo­jelu­ar­vo­ja, eikä kaavoitus tietysti Natu­ra-alueelle ulotukaan.

Alueel­la pesii kuitenkin kolme lin­tu­la­jia, joiden ole­mas­sao­lo tukee samo­ja laje­ja itse natu­ra-alueel­la: pyy, ruis­rääkkä ja kehrääjä. Arvio on, että rak­en­t­a­mi­nen tuhoaisi nämä pariskun­nat ja heiken­täisi näin eli­nolo­ja huo­mat­tavasti myös itse natura-alueella.

Jos lähtöko­hdak­si ote­taan kehrääjän säi­lymi­nen, pitäisi pois­taa jok­seenkin kaik­ki rak­en­t­a­mi­nen alueel­la, sil­lä lisään­tyvän väkimäärän tuo­ma lisään­tyvä met­sän virk­istyskäyt­tö koiran ulkoilut­ta­ji­neen mitä ilmeisim­min karkot­taisi maas­sa pesivän kehrääjän. Ei siis riitä, että alueelle ei raken­neta. Met­sän virk­istyskäyt­tö pitäisi myös kieltää tai ainakin sitä pitäisi voimakkaasti rajoittaa.

Jos olisi kyse vain noista lin­nuista, vaa­ka eit­tämät­tä kallis­tu­isi rak­en­tamisen puolelle. Mikään noista lajeista ei ole uhanalainen. Pyy on peräti riistal­in­tu. Mut­ta kyse on Nat­u­ran juridis­es­ta statuk­ses­ta. Nat­u­ran suo­jelu­vaa­timuk­sista voi tin­kiä val­tioneu­vos­ton luval­la. Tätä luon­to­jär­jestöt vas­tus­tanevat voimakkaasti, kos­ka se avaisi uuden käytän­nön ja voisi heiken­tää suo­jelu­ar­vo­ja muual­lakin. Hyvin han­kala jut­tu vihreille.

= = = =

Ympäristöjär­jestöt ovat tehneet vai­h­toe­htokaa­van. Juuri näin pitää toimia, joten hatun­nos­to sille. Hei­dän mukaansa vai­h­toe­htokaa­va tek­isi mah­dol­lisek­si 45 000 ihmisen asun­non. Lop­ut 25 000 voisi­vat men­nä asumaan jon­nekin muualle.

On rehellistä ker­toa, mik­si tuo vai­h­toe­htokaa­va  ei ole päät­täjien kesku­udessa herät­tänyt innos­tus­ta. Teen tämän sil­läkin uhal­la, että Suomes­sa on totut­tu kivit­tämään ikävän viestin tuo­ja. Minus­ta on epäreilua vai­eta kohteliaasti sen sijaan, että antaa rehellistä palautetta.

Vai­h­toe­htokaavas­sa on kolme ongel­maa. Tuo ennuste 45 000 asukkaas­ta perus­tuu käsi­tyk­seen, että ihmiset asu­isi­vat Öster­sun­domis­sa selvästi ahtaam­min kuin muual­la pääkaupunkiseudul­la muus­ta Suomes­ta puhu­mat­takaan.  Kaupungilla ei ole mitään mah­dol­lisu­ut­ta päät­tää siitä, kuin­ka mon­ta jäsen­tä ruokakun­nis­sa on. Kaaval­la ei päätetä asum­isväljyy­destä, vaan asum­isväljyyt­tä ennuste­taan niin hyvin kuin osataan.

Minäkin olen sitä mieltä, että tule­vaisu­udessa Helsingis­sä asu­taan ahtaam­min kuin Helsin­ki olet­taa, mut­ta tämä kos­kee kan­takaupunkia, esimerkik­si Kallio­ta, joka on pienistä asun­nois­taan huoli­mat­ta tul­lut lap­siper­hei­den suosioon.

Toinen ongel­ma kos­kee sitä, että pien­talot on muutet­tu ker­rostaloik­si. Uusia ker­rostalo­val­taisia met­sälähiöitä ei kan­na­ta rak­en­taa, kos­ka niis­sä ei halu­ta asua. Asun­to­tuotan­toa ollaan kyl­lä Helsingis­sä suun­taa­mas­sa voimakkaasti ker­rostalo­jen suun­taan, mut­ta kan­takaupungis­sa. Ker­rostaloa­sun­to­ja lähiöis­sä on riit­tävästi. Kaaval­la ei voi päät­tää, että pien­taloa­sun­noista haikail­e­vat muut­ta­vat ker­rostaloon. Ei, he muut­ta­vat pien­taloi­hin ja ekol­o­gisen tiivi­in puu­tarhakaupun­gin sijas­ta jatke­taan pien­talo­jen ripot­telemista hajanais­es­ti pitkin Uuden­maan savipel­to­ja kah­den henkilöau­ton varaan.

Kol­mas ongel­ma liit­tyy siihen, että tytärkaupun­gin sijas­ta on kaavoitet­tu toi­sis­taan eris­tet­tyjä lähiöitä. Radan­var­silähiöi­den aika on ohi.

Neljäskin ongel­ma on. Kun kaa­va sal­lii vain kol­man­nek­sen siitä rak­en­tamis­es­ta, jota käsil­lä olevas­sa ehdo­tuk­ses­sa on, ei niin pieni asukasluku puol­la kallista investoin­tia metroon. Se olisi aivan kohtu­u­ton kus­tan­nus muille joukkoli­iken­teen käyt­täjille, jot­ka jou­tu­isi­vat investoin­nin mak­samaan lipunhinnoissa.

Vai­h­toe­htokaavaa ei kan­na­ta toteut­taa. On parem­pi jät­tää koko alue rakentamatta.