Mikä on kunnan oma palvelu?

Osu­uskau­pat läh­estyivät tari­nansa lop­pua 1960-luvul­la, kunnes ne vai­h­toi­vat organ­isaa­tio­ta. Kun­nal­li­sista osu­uskaupoista siir­ryt­ti­in maakun­nal­lisi­in ja vauhti parani olen­nais­es­ti. Mitä tästä voisi oppia kun­tien palvelu­ja ajatellen?

Tun­tuu luon­te­val­ta, että kun­tien palveluista ne kan­nat­taa tuot­taa kun­nal­lis­es­ti, jois­sa asi­akku­us on pääsään­töis­es­ti rajoitet­tu kun­nan asukkaisi­in. Täl­laisia ovat perusk­oulut ja päiväkodit nyt esimerkik­si sekä ainakin tois­taisek­si vanhustenhuolto.

On aika vaikea perustel­la kun­tako­htaisu­ut­ta, jos asi­akku­us ei ole rajoitet­tu kun­ta­laisi­in. Tyt­täreni lukios­sa helsinkiläiset oppi­laat ovat vähem­mistönä, ter­veyskeskuk­sien asi­akku­us ei riipu enää kotikun­nas­ta ja kir­jas­to­ja sekä teat­tere­i­ta saa käyt­tää kuka vain. Vaik­ka helsinkiläiseen lukioon saa tul­la vaik­ka Utsjoelta, kaupunkiseu­tu on koko maa­han ver­rat­tuna parem­pi huole­hti­maan kaikkien palveluista. Osu­uskau­patkin ovat maakun­nal­lisia, vaik­ka asi­akkai­ta toisen kun­nan asukkai­ta ei ovelta käännytetäkään.

Mut­ta on siinä toinenkin puolen­sa. Esimerkik­si kir­jas­toverkon osalta kun­nat ovat otta­neet aivan eri strate­gian pääasi­as­sa maanti­eteel­li­sistä syistä. Espoos­sa on yksi kir­jas­to 39 km². kohti, Helsingis­sä viit­tä neliök­ilo­metriä kohden, ja Espoo aikoo keskit­tää kir­jas­toverkkoa edelleen. Se on luon­nol­lista kun­nas­sa, jos­sa elämä perus­tuu autoilu­un, kun taas Helsin­gin tiheä verkko on perustel­tua, kun palve­lut muutenkin ovat pääasi­as­sa käve­lyetäisyy­del­lä. Mikä on maanti­eteel­lis­es­ti luon­nol­lista, muut­tuu kovin luon­not­tomak­si, jos palve­lut rahoite­taan yhdessä.