Timo Soini ja ero eurosta

Kos­ka eduskun­nan yhden min­uutin rep­likoin­nis­sa ei voi sanoa mitään kovin perustel­tua, esitän repli­ikkipuheen­vuoroni vähän perustel­lumpana tässä.

Timo Soi­ni hehkut­ti suuren salin keskustelus­sa, kuin­ka Suomen talouden ongel­mat johtu­vat eurosta ja vain siitä. Häneltä kysyt­ti­in mon­een otteeseen, pitääkö hänen mielestään eurosta ero­ta, mut­ta vas­tauk­sek­si tuli vain, että muil­la pohjo­is­mail­la menee parem­min, kos­ka ne eivät kuu­lu euroon (Tan­s­ka tosin de fac­to kuu­luu euroon, Nor­jal­la on öljyn­sä ja Ruot­sil­la Suomea fik­sum­mat porvarit.)

Soi­ni on oike­as­sa siinä, että Euroopan talousalueen ongel­mat johtu­vat pitkälti euron epäon­nis­tu­mis­es­ta. Siinä on val­u­viko­ja, joista osas­ta tiedet­ti­in etukä­teen (epäsym­metriset syk­lit), osaa taas ei osat­tu ottaa huomioon. Raha ryn­täsi korkeam­man tuo­ton peris­sä etelään kuten pitikin, mut­ta ei syn­nyt­tänyt tuotan­nol­lisia investoin­te­ja ja kasvua, vaan kiin­teistöku­plaa ja koti­talouk­sien velka­an­tu­mista. Koti­taloudet velka­an­tu­i­v­at ensin ja tämä johti lop­ul­ta myös val­tioiden velka­an­tu­miseen. Mekanis­mi tun­netaan nyt, mut­ta ei tun­net­tu silloin.

Jotain eurol­la on tehtävä. Joko siitä on luovut­ta­va, mis­tä koituu aivan valavat kus­tan­nuk­set tai euroalueen pelisään­töjä on kor­jat­ta­va. Timo Soi­ni on vas­tus­tanut kaikkia toimia, joil­la euron val­u­viko­ja voitaisi­in kor­ja­ta, mut­ta niin ovat vas­tus­ta­neet myös demar­it. Jos euron viko­ja ei suos­tu­ta kor­jaa­maan, eurosta luop­umi­nen on ain­oa tapa. Sik­si Soinin olisi loogista sanoa, että hänen ratkaisun­sa on eurosta luop­umi­nen, kos­ka ei hänelle muu­takaan ratkaisua ole. Sama siis kos­kee myös demareita.

Jot­ta euron saisi toim­i­maan, pitäisi kansal­lis­es­ta bud­jet­ti­val­las­ta luop­ua osit­tain ylikansal­lisen talous­poli­it­tisen päätök­sen­teon hyväk­si. Täl­lä ei tarkoite­ta vain ali­jäämäkat­to­ja. On voita­va päät­tää myös maanosaa elvyt­tävistä toimista. Eniten kor­jaamista olisi juuri nyt Sak­san finanssi- ja palkkapolitiikassa. 

Tämän lisäk­si pitäisi olla enem­män yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta, joka voisi toimia, jos tuo­ta bud­jet­ti­val­taa vähän suit­sit­taisi, kos­ka se takaisi, ettei yhteis­vas­tu­ullisu­us muut­tuisi kuor­mas­ta syömisek­si. Taval­laan yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta on nyt EKP:n kaut­ta syn­tynytkin, mikä on alen­tanut kri­isi­maid­en val­tion­velko­jen korot kestävälle tasolle. 

Perus­suo­ma­laiset ja demar­it vas­tus­ta­vat sekä yhteistä talous­poli­ti­ikkaa että yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta, joiden vai­h­toe­htona on vain eurosta luop­umi­nen kaikkine seurausvaikutuksineen. 

Todet­takoon, että jos eurosta luovu­taan, euroa ei enää ole. Ruot­si on nyt istunut kahdel­la tuo­lil­la. Sen val­tion­vel­ka on euromääräi­nen, minkä ansios­ta maa saa lainaa hal­val­la. Jos se olisi las­ket­tu liik­keelle omas­sa paikallis­val­u­u­tas­sa, korot oli­si­vat val­u­ut­takurssiriskin takia huomattavat. 

Edus­ta­ja Rajamä­ki on use­am­man ker­ran varoit­tanut var­jovelka­an­tu­mis­es­ta, mil­lä hän tarkoit­taa vas­tu­u­ta Suomen pankin taseesta. En oikein osaa kuvitel­la tilan­net­ta, jos­sa keskus­pank­ki, jol­la nyt on sen­tään setelipaino tuke­naan, jou­tu­isi mak­sukyvyt­tömäk­si. Sel­l­ai­sis­sa olo­suhteis­sa olisi var­maan isom­piakin murheita.