Reunahuomautuksia eläkeratkaisusta

Kun eläk­er­atkaisua vielä hio­taan, esitän siitä muu­ta­man huomautuksen:

• Nyt van­hu­useläk­keelle 63-vuo­ti­aana siir­tyväl­lä on elin­vu­osia jäl­jel­lä noin 19 vuot­ta. (Tämä luku ei ole tark­ka vaan muistin­varainen. En löytänyt tietoa tilas­tokeskuk­sen sivuil­ta) Keskimäärin työvu­osia on takana 35. Niin­pä työelämään siir­tymisen jälkeis­es­tä ajas­ta ollaan keskimäärin noin 65 % työssä ja 35 % eläk­keel­lä. Luvus­ta on las­ket­tu pois työelämään kuu­lu­vat katkok­set. Jos eli­na­jan­odote kas­vaa, pitäisi tästä kasvus­ta siir­tyä pidem­pään työaikaan siis 65 %, jot­ta työssäoloa­jan ja eläk­keel­läoloa­jan suhde ei muut­tuisi. Tämä kuvaa peri­aatet­ta. Ihan näin yksinker­taista tämä ei ole, kos­ka nekin ovat mak­sa­neet eläket­tä, jot­ka kuol­e­vat ennen eläk­keelle­si­ir­tymisikää ja sit­ten jotkut siir­tyvät eläk­keelle nuoremp­ina. Olen­naista on, että vuo­den kasvu elin­iän odot­teessa ei merk­itse, että eläkeikää pitäisi nos­taa vuodella.

• Jos eläkeikää ei nos­tet­taisi, vaan annet­taisi­in eli­naikak­er­toimen pitää huol­ta jär­jestelmän kestävyy­destä, tästä kär­si­sivät ne, joiden ter­veys ei kestä jatkamista yli 63 vuo­den, sil­lä hei­dän eläk­keen­sä pienenisi kohtu­ut­toman pienek­si. Jos eläkeikä olisi 65-vuot­ta jase joka tulisi työkyvyt­tömäk­si 63-vuo­ti­aana, saisi puut­tuvas­ta kahdes­ta vuodes­ta kor­vauk­sek­si tule­van ajan kart­tuman, eli eläke las­ket­taisi­in kuin he oli­si­vat olleet töis­sä. Superkart­tumaa ei kuitenkaan tulisi. Ter­vey­deltään heikko­jen kan­nat­taa siis tukea eläkeiän nos­tamista. Vas­taavasti hyväos­daiset oli­si­vat yhä use­am­min 68-vuo­ti­aik­si, saisi­vat superkar­tu­man ansios­ta roiman eläk­keen ja naut­ti­si­vat sitä pitkään.
• Superkart­tuma suosii aka­teemista väkeä ja syr­jii duunare­i­ta. Siitä hyö­tyvät ne, joiden ter­veys mah­dol­lis­taa työn­teon jatkamisen ja jot­ka ovat ikään­tyneinäkin palkkake­hi­tyk­sen­sä huip­ul­la. Nämä ovat yleen­sä koulutet­tu­ja. Nämä myös elävät pitkään, joten he naut­ti­vat korotet­tua eläket­tään pidem­pään. Eri­tyisen epäoikeu­den­mukaisen tästä tekee se, että duu­nar­it, jot­ka ovat siir­tyneet nuo­ri­na työelämään, eivät ole ansain­neet eläket­tä lainkaan työvu­o­sis­taan ennen 23 vuo­den eläkeikää. Tämä on nyt kor­jat­tu, mut­ta nykyiset eläk­keelle siir­tyvät eivät tästä kor­jauk­ses­ta pääse osal­lisik­si. Jos duu­nari on töis­sä 20 – 63 vuo­ti­aana ja aka­teem­i­nen 25 – 68 vuo­ti­aana, aka­teem­i­nen saa ansio­ta­soon­sa näh­den huo­mat­tavasti parem­paa eläkettä.
• Superkart­tuma on myös aktu­aaris­es­ti väärä tapa palki­ta työssä jatkamis­es­ta. Palki­ta pitäisi siitä, että ottaa eläk­keen­sä ulos myöhem­min, jol­loin palk­in­to riip­puu siitä, kuin­ka paljon on ansain­nut eläket­tä ennen 63 ikävuot­taan. Nyt palk­i­taan siitä, kuin­ka paljon pystyy tien­aa­maan viimeis­inä työvu­osi­naan, vaik­ka eläke­jär­jestelmä hyö­tyy yhtä paljon siitä, joka jatkaa töis­sä pienel­lä pal­ka­lla kuin siitä, joka puur­taa ylitöis­sä ansio­ta­soaan nos­taen. Kan­nustin on myös epäter­ve: olisi luon­nol­lista jäädä eläk­keelle pikkuhil­jaa, eikä nään­nyt­tävän lop­pukirin jäl­keen. Tiet­tävästi superkart­tumaa ollaankin kor­vaa­mas­sa lykkäysko­ro­tuk­sel­la. Lykkäysko­ro­tus pitäisi antaa kaikille, jot­ka otta­vat eläk­keen ulos myöhem­min, niillekin, jot­ka eivät olisi ansio­työssä lainkaan.
• Jos superkart­tuma kor­vataan lykkäysko­ro­tuk­sel­la, siitä älähtävät naiset, joil­la on useinkin per­hesy­istä katkok­sia työuras­saan. Heille superkart­tuma on edullisem­pi. Ei pidä kuitenkaan kor­ja­ta yhtä virhet­tä toisel­la. Jos halu­taan eläket­tä per­he­vap­aiden ajal­ta, mak­se­taan eläket­tä siitä, eikä sormeil­la karttumismallia.