Hallitus on huolissaan kohoavista asuntojen hinnoista ja asuntopulasta Helsingin seudulla. Näinä päivinä valtio ja seudun kunnat solmivat sopimuksen paniikinomaisesta kaavoituksen nopeuttamisesta, joka esimerkiksi Helsingin osalta merkitsisi sitoutumista kaavavarantoon, joka on lähes kahden Vuosaaren suuruinen. Lääke taitaa olla väärä, sillä Helsingin seudulla ei ole määrällistä asuntopulaa vaan laadullinen, sijaintiin liittyvä.
Oheisessa kuvassa on vanhojen kerrostaloasuntojen hintakehitys suhteessa maan keskimääräisiin asunnon hintoihin. Huomataan, että muualla Helsingin seudulla ei ole mitään huikeata hintojen nousua paitsi eteläisessä ja läntisessä Helsingissä, Helsinki 1:ssä ja Helsinki 2:ssa. Kehyskunnissa kerrostaloasutojen hinnat ovat jopa halventuneet suhteessa koko maan hintatasoon. Jos ei ole nirso asunnon sijainnin suhteen, asunnon saa aivan kohtuullisella hinnalla. Ihmiset ovat kuitenkin ryhtyneet nirsoiksi.
Espoosta ja Vantaalta käytettävissäni ovat vain koko kuntaa koskevat tiedot. Jos hintoja tarkastelisi niissä alueittain, löytyisi varmaankin myös suosittuja asuinalueita – mikä tietysti tarkoittaa, että muut alueet noissa kunnissa ovat vastaavasti keskiarvoa epäsuositumpia.
Nämä tilastot ovat kerrostaloasunnoista. Vastaavaa kelvollista tilastoa pientaloista en löytänyt, mutta erityisesti kehyskuntien pientalot ovat tiettävästi halventuneet jopa absoluuttisesti.
Samaa asiaa kuvaa väestönkasvun sijoittuminen Helsingin seudulle. Vuonna 2004 puolet kasvusta kohdistui kehyskuntiin, mutta silloin kehitys kääntyi jyrkästi ja viime aikoina väestönkasvusta vain 10 – 15 % kohdistuu kehyskuntiin. (olen vähän joutunut tuunaamaan tilastoja ja poistamaan siitä Östersundomin liittäminen Helsinkiin. Viimeinen luku on tämän vuoden ensimmäisestä puoliskosta ja perustuu väestörekisterikeskuksen kuukausitilastoihin, kun aiemmat perustuvat tilastokeskuksen julkaisemiin vuoden keskiväkilukuihin.)
Sitä mukaa kun Helsinki on lisännyt tonttitarjontaa, rakentaminen kehyskunnissa on hiipunut. Tontteja niissä olisi, mutta ne eivät käy kaupaksi.
Helsingin seudulla on runsaasti kaavoitettua tonttimaata, mutta se ei kelpaa asuntoa ostaville. Pitäisi kaavoittaa sellaista rakentamista, joka kelpaa nirsommiksi käyneille asukkaille. Hallituksen vaatimus paniikkikaavoituksesta tuottaa todennäköisesti lisää pitkin peltoja siroteltuja tontteja, jotka eivät mene nytkään kaupaksi.
Laadullinen asuntopula vaatisi aivan toisenlaisia toimia. Kun paineet kohdistuvat Helsingin kantakaupunkiin, ratikkaverkon alueelle, pitäisi listä tarjontaa siellä ja niillä Espoon ja Vantaan alueilla, joilla on vientiä. Helsingin pitäisi panostaa Kalasataman nopeuttamiseen ja ehkä sinne suunnitellun liikerakentamisen muuttamista jossain määrin asunnoiksi. Samoin Jätkäsaaren rakentamista tulisi jouduttaa. En tosin ole vartma, että lisärakentaminen kantakaupunkiin alentaa asumisen hintaa siellä, koska se myös lisää niitä tekijöitä, jotka nyt vetävät asukkaita alueelle. Kutsutaan niitä nyt vaikka kasautumiseduiksi.
Jo nyt yli puolet Helsingin seudun väestönlisäyksestä kohdistuu Helsinkiin ja tätä osuutta pitäisi edelleen lisätä. Nykysäännöillä väestön kasvu tulee kuitenkin kaupungille niin kalliiksi, etteivät sen taloudelliset rahkeet riitä. Tai pitäisi kyllä riittää. Jos asunnot ovat noin järkyttävän kalliita, pitäisi Helsingin, joka sentään omistaa maan, pystyä rahastamaan tonteista niin paljon, että se peittää kaupungin kasvusta aiheutuvat kulut.
Niin. Investointi katto pitää tietysti määritellä uudestaan, ettei se estä voittoa tuottavia investointeja.