Helsinkiin 60 000 asukkaan kaavavaranto?

Maan hal­li­tus vaatii pääkaupunkiseudun kun­tia huole­hti­maan kaavoitus­ta nopeut­ta­mal­la, että niil­lä on vapaa­ta kaavavaran­toa viiden vuo­den tarpeisi­in. Täl­lä on tarkoi­tus alen­taa asun­tomaan hintaa.

Asun­to­jen hin­taa alen­ta­vat vain asun­not. Vaik­ka raken­nus­li­ik­keet saisi­vat maan ilmaisek­si, sil­lä ei olisi vaiku­tus­ta siihen hin­taan, jol­la ne valmi­it asun­not myyvät. Pitäisi siis rak­en­taa enem­män. Isom­pi kaavavaran­to peri­aat­teessa nopeut­taa rak­en­tamista, mut­ta vain jos alal­la val­lit­see jonk­i­nasteista kil­pailua. Tähän puoleen asi­as­ta soisi val­tio­val­lan voimal­la puuttuvan.

Viiden vuo­den kaavavaran­to tarkoit­taisi Helsingis­sä 2,5 miljoon­aa ker­rosneliötä eli kaavavaran­toa noin 60 000 asukkaan tarpeisi­in. Tämä vas­taa liki kah­ta Vuosaar­ta. Lain mukaan ase­makaavo­jen on nou­datet­ta­va yleiskaavaa.  Helsin­gin voimas­sa ole­vaan yleiskaavaan on vaikea saa­da tuol­laista määrää asun­to­tuotan­toa mah­tu­maan. Uut­ta yleiskaavaa ei saa­da lain­voimaisek­si vuosi­in. Uuteen yleiskaavaan on tarkoi­tus mah­dut­taa rak­en­tamista uudelle 250 000 asukkaalle, mut­ta puo­let tästä on tarkoi­tus saa­da muut­ta­mal­la maa­ta haaskaa­vat sisään­tu­loti­et kaduik­si, siis sel­l­aisek­si kuin on vaik­ka Mäkelänkatu. Val­tion tulisi kor­ja­ta luun­sa noil­ta alueil­ta. Saas nähdä, miten käy.

Ongel­ma on myös taloudelli­nen. Ilmeis­es­ti noiden kaavavaran­to­jen tulisi koos­t­ua rak­en­tamiskelpois­es­ta maas­ta. Helsingis­sä hal­val­la raken­net­ta­va maa on jo kaavoitet­tu. Nyt ton­tin saat­ta­mi­nen raken­nuskelpoisek­si mak­saa taval­lis­es­ti noin 500 €/k‑m2. Tuol­lainen 2,5 miljoo­nan ker­rosneliön varan­to siis mak­saisi yli mil­jardin. Mis­tähän nämä rahat saisi?

Helsingis­sä pitäisi raken­net­tavien asun­to­jen määrä nos­taa 5 500:sta liki kymme­neen tuhanteen vuodessa pait­si asun­top­u­lan tor­ju­misek­si myös seudun asu­tuk­sen hajau­tu­misen estämisek­si. Se mak­saa kaupungille erit­täin paljon, mut­ta toisaal­ta asun­not ovat niin kalli­ita, että kaupun­ki, joka omis­taa maan, pystyy maan­lu­ovu­tus­tu­loil­la (myyn­ti­t­u­loil­la tai nyky­het­keen diskon­ta­tu­il­la vuokrat­u­loil­la) kyl­lä rahoit­ta­maan kasvun, jos tont­te­ja ei anneta ali­hin­taan raken­nus­li­ikkeille ja jos yksi­tyisen maan kaavoituk­ses­sa kyetään arvon­nousu leikkaa­maan kun­nalle. Jouti­laana odot­tavaan kaavavaran­toon meil­lä ei ole rahaa. Valmi­in infran rak­en­t­a­mi­nen 60 000 asukkaan tarpeisi­in tyhjän­pant­ti­na asukkai­ta odot­ta­maan on hirvit­tävä rahareikä.

Helsin­ki tarvit­sisi tuek­seen lake­ja, jot­ka helpot­ta­vat asun­to­tuotan­non toteu­tus­ta ja rahoi­tus­ta. Yksi sel­l­ainen olisi laki, joka sal­lisi asun­to-osakey­htiöi­den tehdä enem­mistö- tai määräen­em­mistöpäätök­siä siitä, että perusko­r­jaamisen sijas­ta talo pure­taan ja raken­netaan tilalle kak­si tai vaik­ka viisi taloa. Nyt päätös on tehtävä yksimielis­es­ti, eikä sitä sik­si voi­da tehdä.