Huh mikä energiatulevaisuus (3) Miten energiaa tuotetaan 2030?

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Savon Sanomissa)

Sähkön markki­nasään­nöt eivät tue strate­gisia energiainvestointeja 

On aika turha kina­ta siitä, mikä on ydin­voiman osu­us Suomen ener­giat­ule­vaisu­udessa. Pal­lo on markki­noil­la. Ydin­voimaloille on myön­net­ty lupia enem­män kuin on halua niiden toteuttamiseen.

Ydin­voimaa ei saa Suomes­sa omis­ta­jan kannal­ta kan­nat­tavak­si mitenkään. Jos verkkoon jysäytetään ker­ral­la yli tuhat megawat­tia tar­jon­taa, sähkön hin­ta las­kee niin alas, ettei ydin­voimaan sijoit­tanut saa raho­jaan takaisin. Hyö­ty menee kokon­aan kulut­ta­jille ja tap­pi­ot omis­ta­jille. Ydin­voima voi olla kan­nat­ta­va vain kulut­ta­jien omis­ta­mana. Kun­nat ovat aivan väärä taho ydin­voimaa omis­ta­maan. Teol­lisu­us olisi paljon parem­pi, mut­ta sil­loin pitäisi velvoit­taa taakankan­toon koko teol­lisu­us sähkön käytön suhteessa.

Ydin­voiman vas­tus­ta­ja voi iloi­ta tästä sähkö­markki­noiden ohjausvirheestä, mut­ta valitet­tavasti se kos­kee kaikkia strate­gisia ener­giain­vestoin­te­ja. Nykyi­nen sähkön­markki­na­jär­jestelmämme spot­ti­hin­toi­neen ohjaa nerokkaasti voimaloiden käyt­töjärjestys­tä, mut­ta on kelvo­ton ohjaa­maan investoin­te­ja. Sik­si meil­lä on ehkä maail­man paras 1980-luvun sähkön­tuotan­to, mut­ta muu­tos kohti uusia, vähähi­il­isiä ener­gia­muo­to­ja käy hitaasti. Markki­nae­htois­es­ti sähkön­tuotan­non omavaraisu­ut­ta ei saavute­ta koskaan, kos­ka näil­lä pelisään­nöil­lä huolto­var­muu­den kannal­ta riit­tävä sähkön­tuotan­toka­p­a­siteet­ti merk­it­sisi hal­paa sähköä ja kan­nat­tam­a­ton­ta tuotan­toa. Kuitenkin yleiset syyt puoltaisi­vat riip­pumat­to­muut­ta Venäjän tuonnista.

Mon­et muut maat, esimerkik­si Sak­sa ja Bri­tan­nia, ovat hylän­neet markki­namekanis­min ener­giat­ule­vaisu­u­den ohjaa­jana ja valin­neet voimakkaan val­ti­ol­liseen ohjauksen.

Val­ti­ol­la skit­sofreni­nen suhde tuulivoimaan

Voimakkaasti val­tio kyl­lä edis­tää tuulivoiman rak­en­tamista. Tuulivoimalle luvat­tu syöt­tö­tar­if­fi on niin korkea, että kyse on ylikom­pen­saa­tios­ta. Sama val­tio, joka yhdel­lä kädel­lä tukee tuulivoimaa ehkä vähän liikaakin, estää toisel­la kädel­lä sen rak­en­tamista. Ympäristövi­ra­nomaiset ovat aset­ta­neet tuulivoiman sijoit­tamiselle Suomes­sa niin korkei­ta vaa­timuk­sia etäisyy­destä asu­tuk­seen, ettei esimerkik­si Uudelle­maalle voi rak­en­taa käytän­nössä yhtään tuulipuis­toa. Samat nor­mit Tan­skaan sovel­let­tuina oli­si­vat estäneet kaik­ki Tan­skan tuulivoimalat. Jotain on pahasti vial­la Suomen päätök­sen­tekokyvyssä. Tuulivoimaa tulee joko suosia tai kieltää, mut­ta surkuhu­paisa on tilanne, jos­sa yksi vira­nomainen suosii ja toinen kieltää.

Turvein­vestoin­nit kovin riskipitoisia

Juha Sip­ilän kanssa olimme eri mieltä turpeen­poltos­ta. Juha Sip­iläkin myön­si, että turve aiheut­taa poltet­taes­sa ilmas­ton­muu­tos­ta siinä mis­sä kivi­hi­ilikin, mut­ta hän halusi kuitenkin suosia sitä koti­maisen työn nimis­sä. Voi kuu­lostaa yllät­tävältä, mut­ta minus­ta turpeen polt­to ei ole merkit­tävä ilmas­to-ongel­ma, kos­ka se syö päästöoikeuk­sia ja pakot­taa vähen­tämään vas­taa­van määrän päästöjä jos­sain muualla.

Minä vaan pidän rahan investoimista turpeen polt­toon virheenä, kos­ka kaiken jär­jen mukaan jos­sain vai­heessa ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen ote­taan vakavasti ja päästöoikeuk­sien hin­nat nou­se­vat merkit­tävästi. Sil­loin turve muut­tuu täysin kan­nat­ta­mat­tomak­si ja turvevoimaloi­hin tehdyt investoin­nit käyt­tökelvot­tomik­si. (Ydin­voimas­ta voi sil­loin tul­la kan­nat­tavaa, myön­netään.) Omaa rahaani en turvevoimalaan lait­taisi, enkä keho­ta ketään muu­takaan laittamaan.

Turvevä­ki on int­tänyt val­ti­ol­ta lupaus­ta mak­saa turvevoimaloiden päästöoikeudet. Epä­toivoista? Jos Suomes­sa voisi tehdä noin koti­maisu­u­teen vedoten, pitäisi sama oikeus suosia koti­maista ener­giaa myön­tää kaikille hiilentuottajamaille.

Aurinkoen­er­gias­sa on ratkaisu, mut­ta Suomen ase­maa se heikentää

Ilouu­ti­nen on, että aurinkoen­er­gia ratkaisee aikanaan globaalit ener­giantuotan­non ongel­mat. Huono uuti­nen on, että sähkö tulee täl­löin ole­maan halvem­paa meitä eteläm­pänä, mikä tarkoit­taa, että ener­giaval­tainen teol­lisu­us siir­tyy lämpimämpi­in mai­hin. Vuodessa Suomeen tulee kyl­lä aurinkoen­er­giaa melkein yhtä paljon kuin Sak­sas­sa, mut­ta se tulee kesäl­lä ja sähköä tarvi­taan talvella.

Auringonva­l­oa sähkök­si muut­tavista ken­noista on tulos­sa niin halpo­ja, että aurinkovoimalan hin­nas­ta val­taosa onkin itse raken­nel­man hin­taa – siis sen pin­nan rak­en­tamista, mihin ken­no kiin­nitetään. Kun näin käy, vähän väärässä kul­mas­sakin ole­va pin­ta kel­paa, jos se on ilmainen. Niin­pä katot tul­laan päällystämään aurinko­ken­noil­la siel­lä, mis­sä ei ole lunta.

Aurinkoen­er­giaa ei kan­na­ta muut­taa sähkök­si, jos lop­pukäyt­tö kuitenkin on läm­pöä. Läm­mönkerääjien hyö­ty­suhde on paljon parem­pi ja läm­mön varas­toin­ti paljon helpom­paa. On henkistä laisku­ut­ta, että pien­talois­sa läm­mintä käyt­tövet­tä ei läm­mitetä auringon avul­la. Riit­täisipä auringon läm­pö itse raken­nuk­senkin läm­mit­tämiseen melkein koko vuodeksi.

Net­to­lasku­tus ja tun­tiko­htaiset hinnat

Meil­lä voisi olla paljon enem­män pihapi­iris­sä tuotet­tua aurinko- ja tuuliener­giaa, jos koti­taloudet voisi­vat syöt­tää ajoit­taisen ylimääräen­er­gian takaisin sähköverkkoon niin, että ne mak­saisi­vat sähkölaskua vain oste­tun ja myy­dyn sähkön ero­tuk­ses­ta. Ajanko­h­ta täy­tyy toki ottaa huomioon. Kesäl­lä hal­van sähkön aikaan tuote­tul­la yli­jäämäl­lä ei voi suo­raan kor­va­ta kallista sähköä talvel­la. Sähköl­lä on olta­va tun­ti­hin­ta, mut­ta sen on olta­va sama molem­pi­in suuntiin.

Muutenkin olisi kiire päästä tun­tiko­htaiseen sähkölasku­tuk­seen. Todel­la paljon pri­maariener­giaa säästy­isi, jos koti­talouk­sil­la olisi jokin intres­si ajoit­taa omaa sähkönku­lu­tus­taan. Kun sähkön hin­ta nousee äkisti, ei ole mikään temp­pu pan­na sähköläm­mi­tys­tä pois päältä parik­si tun­niksi, pakastin­ta tun­niksi ja lykätä saunan läm­mi­tys­tä. Tämän automa­ti­soin­ti on seu­raa­va suuri investoin­ti, joka jakau­tuu pien­inä investoin­teina miljoon­aan koti­in. Tästä panee­l­imme oli yksimielinen.