Raideinvestoinnit Stubbin hallituksen ohjelmassa

Stub­bin hal­li­tus on luvan­nut val­tion tuke­van (seu­raaval­la vaa­likaudel­la!) investoin­te­ja Pis­ara-rataan, Län­simetron jatkoon ja Tam­pereen ratikkaan, jos kun­nat sitoutu­vat lisäämään asun­tomaan kaavoitus­ta. Eduskun­nas­sa oppo­si­tio, eri­tyis­es­ti keskus­ta, arvosteli tänään tätä siitä, että investoin­ti­ra­haa tarvit­taisi­in paran­ta­maan tiev­erkkoa maakun­nis­sa eikä raitei­ta kasvukeskuk­sis­sa. Sip­ilä puut­tui eri­tyis­es­ti Anni Sin­nemäen puheeseen, että nämä raidein­vestoin­nit ovat hyvää talous­poli­ti­ikkaa, kos­ka kokon­aisu­us aut­taa ihmisiä muut­ta­maan sinne, mis­sä on työ­paikko­ja. Sip­ilän mukaan tämä osoit­taa, että pyritään keskit­tävään politiikkaan.

Sip­ilä muuten sanoi myös, ettei Pis­araa tarvi­ta, kos­ka aina­han voidaan lisätä raitei­ta Helsin­gin rat­api­hal­la. Hänen täy­tyi tarkoit­taa, että Kaisaniemen puis­to uhrataan rat­api­hak­si, kos­ka ei niitä mihinkään muuhun suun­taankaan voi lisätä. Aja­tus on barbaarinen!

Tästä olisi saanut hyvän keskustelun, mut­ta min­uutin repli­ikkipuheen­vuoroin sel­l­aista ei oikein voi käy­dä. Kos­ka en saanut edes sitä min­uutin puheen­vuoroa, kir­joi­tan tähän, mitä asi­as­ta ajattelin.

Sip­ilän argu­ment­ti kaupunkien kasvua vas­taan kuu­luu keskustapuolueen puheen­jo­hta­jan suuhun, mut­ta jos men­nään ide­olo­gioiden ulkop­uolelle, Suomen men­estys kyl­lä edel­lyt­tää hal­lit­tua kaupungis­tu­mista. Haja-asu­tusalueil­la on oma roolin­sa maan kehi­tyk­sessä, mut­ta niille sopivil­la elinkeinoil­la maa ei kyl­lä pär­jää. Se aika on men­nyt Kekkosen mukana tai jopa vähän ennen. On real­is­tista olet­taa, että muut­to kaupunkei­hin jatkuu voimakkaana ja on hyvä yrit­tää tehdä kaupungeista mah­dol­lisim­man hyviä.

Espoo on nyt ilmoit­tanut, että se aikoo kaavoit­taa seu­raa­van parinkymme­nen vuo­den aikana Län­simetron jat­keelle asun­not noin 70 000 asukkaalle. Helsin­ki on alus­tavasti ilmoit­tanut, että kaavoituk­sen tavoit­teen voi nos­taa nykyis­es­tä viidestä­tuhannes­ta asun­nos­ta par­il­la tuhan­nel­la vuodessa. Se on askel oikeaan suun­taan, mut­ta menisin pidem­mälle. Olen esit­tänyt, että Helsin­gin tulisi kaavoit­taa asun­to­ja vuodessa 10 000 eli noin 20 000 asukkaalle vuodessa.

Minä en usko, että näil­lä lupauk­sil­la on käytän­nössä vaiku­tus­ta siihen, paljonko Helsin­gin seudulle raken­netaan asun­to­ja, mut­ta kyl­läkin sille, mihin ne sijoit­tuvat. Näi­den investoin­tien ansios­ta ne sijoit­tuvat parem­min ja sen on erit­täin hyvä asia.

Jos saisin yksin päät­tää Helsin­gin seudun rak­en­teesta, en jatkaisi Espoon metroa Kiven­lah­teen. Niin kauak­si ei kaupunki­raken­net­ta kan­na­ta ulot­taa. Pari miljoon­aa asukas­ta var­maankin riit­tää Helsin­gin seudulle vähäk­si aikaa ja sen ver­ran mah­tuu paljon lähemmäs.

Kyl­lä, tämä kos­kee myös Öster­sun­do­mia. Sekin on kovin kaukana.

Län­simetroon ja Öster­sun­domin metroon uhrat­ta­vat rahat lait­taisin Jok­eri-ratikkaan ja pari­in muuhun pikaratikkay­htey­teen ja tiivistäisin kaupunki­raken­net­ta olennaisesti.

Kos­ka näköpi­iris­sä ei ole, että saisin päät­tää seudun rak­en­teesta yksin 🙁 , hyväksyn Öster­sun­domin ja Kiven­lah­den metrot sec­ond best –ratkaisuna ja tuen siis näitä ratkaisu­ja sekä kansane­dus­ta­jana että helsinkiläisenä kunnallispoliitikkona.

Kovasti ollaan myös tyrkyt­tämässä rahaa asun­to­tuotan­toon Helsin­gin seudul­la. Jos uusista asun­noista mak­se­taan 5000 euroa neliö, ei lisära­han pump­paami­nen asun­to­tuotan­toon ehkä ole tarpeen. Pitäisi analysoi­da, mis­tä oikein johtuu, että asun­torak­en­t­a­mi­nen takkuaa. Jonkin puolueet­toman tahon pitäisi analysoi­da kil­pailu­olo­suhtei­ta talonrakentamisessa.

Yksi syy on tietysti se, että kun­nil­la ei ole rahaa rahoit­taa kasvua, eikä tässä ole kyse siitä, ettei olisi varaa ostaa mustet­ta kaavoit­ta­jan tussikynään.

Helsingis­sä tont­tien saami­nen raken­nuskelpoisek­si mak­saa noin 500 euroa ker­rosneliöltä. Tämä tarkoit­taa, että puoli miljoon­aa ker­rosneliötä vaatii investoin­te­ja 250 miljoon­aa euroa. Investoin­ti­raa­mi on siis 435 miljoon­aa, eikä sitä käy ylit­tämi­nen, vaik­ka nuo ton­tit voisi myy­dä tuhan­nel­la eurol­la ker­rosneliö. Jollei tähän tule muu­tos­ta, Helsin­ki ei voi nopeut­taa asuntotuotantoa.

Vaa­timus, että reservis­sä olisi raken­nuskelpoista tont­ti­maa­ta parin miljoo­nan ker­rosneliön ver­ran (täl­laista hal­li­tus esit­ti kevääl­lä,) tarkoit­taa siis noin mil­jardin euron investoin­tia reservis­sä ole­vi­in tont­tei­hin. Näi­den infrain­vestoin­tien lisäk­si tarvi­taan koulu­ja, päiväkote­ja, ter­veysasemia ja kaikkea muu­ta sellaista.

Kun asun­noista mak­se­taan niin paljon, seudun kun­nat eivät oikeas­t­aan tarvitse rahaa rak­en­tamiseen, vaan pykälän, joka tek­isin mah­dol­lisek­si rahas­taa kaavoitushyö­ty parem­min yhteiskun­nalle, joka rak­en­tamisen kus­tan­nuk­set kuitenkin joutuu mak­samaan. En hyväksy aja­tus­ta, että ker­rostaloa­sun­non rak­en­t­a­mi­nen mak­saisi enem­män kuin 3 000 euroa neliö. Lop­pu on mak­sua sijain­nista, joka pitäisi rahas­taa kun­nalle. Kaik­ista ton­teista ei tietenkään voi rahas­taa oikeas­t­aan mitään kaavoitushyö­tyä, kos­ka huonoil­la paikoil­la oleville ton­teille ei ole niin innokkai­ta tuli­joi­ta. Kan­nat­taako huonoille paikoille rakentaa?

(Kos­ka tästä tulee ilmeisiä vas­taväit­teitä, muis­tu­tan, että asun­to­tuotan­non lisäämi­nen hyvil­lä paikoil­la alen­taa kaikkien asun­to­jen hintoja)

Minä en pidä siitä, että val­tio tun­kee Helsin­gin seudun raken­net­ta koske­vaan päätök­sen­tekoon, vaik­ka tavoite asun­to­tuotan­non lisäämis­es­tä onkin hyvä. Olisi parem­pi, että val­tio ei rahoit­taisi seudun liiken­nein­vestoin­te­ja lainkaan, vaan antaisi tästä kor­vauk­se­na jonkin könt­tä­sum­man (200 M€/v) seudun kun­tien käyt­töön ja kun­nat vas­taisi­vat liiken­nein­fran rak­en­tamis­es­ta. Kun­nat voisi­vat rahoit­taa raidein­vestoin­nit maan arvon nousul­la, jon­ka nuo investoin­nit tuot­ta­vat. Tämän hyö­dyn rahas­tamiseen tarvit­taisi­in se yllä mainit­tu pykälä. Jos jokin infrain­vestoin­ti ei nos­ta maan arvoa riit­tävästi, investoin­ti on kan­nat­tam­a­ton eikä sitä pidä toteut­taa. Tämä rahoi­tus­malli myös takaisi, että kun­nat todel­la kaavoit­ta­vat eivätkä vain lupaa kaavoit­taa, rak­en­tamista raitei­den var­relle, kos­ka muuten investoin­ti kävisi niille kalliiksi.

Tämä malli myös kar­sisi kan­nat­ta­mat­to­mia investoin­te­ja. Muu­ta­maa tuhat­ta kirkkon­um­me­laista omako­tia varten joudut­ti­in rak­en­ta­maan kallis moot­tori­tie Kirkkon­um­melle. Jos Kirkkon­um­men olisi pitänyt rahoit­taa tuo investoin­ti tont­tien arvon­leikkauk­sel­la, rak­en­ta­mat­ta olisi jäänyt, kuten olisi pitänyt jäädäkin.