Tase ja tulos

Kun talout­ta ter­ve­hdytetään ja tor­ju­taan pitkän ajan velka­an­tu­mista, kan­nat­taisi erot­taa toi­sis­taan tulot ja tase. Val­tion ja kun­tien bud­jet­te­ja tehdessä nämä asi­at menevät ilois­es­ti sekaisin.

Tase koos­t­uu veloista ja omaisu­ud­es­ta. Tase huononee, jos ote­taan lainaa tai myy­dään tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Lainan otta­mi­nen ja tuot­ta­van omaisu­u­den myymi­nen ovat yhtä paho­ja asioi­ta. Kumpi on pahempi, riip­puu omaisu­u­den (oikein las­ke­tus­ta) tuo­to­s­ta ja lainan koros­ta. Tase ei heikkene siitä, että ote­taan lainaa ja käytetään se investoin­ti­in, joka on joka tapauk­ses­sa tehtävä tai joka tuot­taa silkkaa rahaa. Vält­tämät­tömiä investoin­te­ja ei ole mitään järkeä lykätä huonoina aikoina, jol­loin rak­en­t­a­mi­nen on hal­paa, jos vain on mah­dol­lista saa­da lainaa. Home­k­oulu kan­nat­taa kor­ja­ta pian, ellei sitä ole tarkoi­tus jos­sain vai­heessa purkaa.

Taseessa omaisu­us pitäisi arvostaa tilanteesta riip­puen tuot­to-dotusten tai jälleen­hank­in­ta-arvon mukaan, mut­ta julkises­sa kir­jan­pidos­sa käytetään jotain aivan muu­ta arvos­tus­pe­rustet­ta.  Tarpeel­lisen kiin­teistön arvo voidaan perus­taa siihen, mitä vas­taavas­ta vuokrati­las­ta jou­tu­isi maksamaan.

Investoimi­nen velak­si on järkevää kuitenkin vain, jos investoin­ti on joko tuot­ta­va tai ennen pitkää vält­tämätön. Kevääl­lä hyväksyt­tyyn elvy­tys­paket­ti­in kuu­luu muun muas­sa maanalais­ten juok­suhar­joit­telu­ra­to­jen tekem­i­nen sta­dion­in remon­tin yhtey­dessä. Tämän vält­tämät­tömyy­destä en olisi ihan var­ma. Se investoin­ti pitäisi oikeas­t­aan kir­ja­ta menoksi.

Tase vaikut­taa tulok­seen lähin­nä vain korko­jen ja pois­to­jen kaut­ta – tietysti myös kiin­teistö­jen käyt­tö- ja kun­nos­s­apit­o­meno­jenkin kaut­ta, mut­ta ne lask­isin suo­raan juok­se­viksi menoiksi.

Taseen kanssa puliveivaa­mal­la ei voi (ei ainakaan pitäisi voi­da) vaikut­taa tulok­seen, tulo­jen ja meno­jen ero­tuk­seen. Suomen ongel­ma on julkisen talouden pitkän aikavälin ali­jäämä (kestävyys­va­je), joka on noin yhdek­sän mil­jar­dia euroa vuodessa. Tuo sum­ma vas­taa menoina noin 200 000 ihmisen palkka­menoa tai veroina keski­t­u­loista palka­nsaa­jaa kohden noin 300 euroa kuus­sa. Tämä on niin suuri sum­ma, että ei ole odotet­tavis­sa sen kor­jaan­tu­mista itses­tään nousukau­den tulok­se­na. On varaudut­ta­va melkoisi­in menoleikkauk­si­in – ja veronkorotuksiin.

Minus­ta ei ole mitään edis­tyk­sel­listä kiistää kestävyys­va­jet­ta ja pan­na päätä pen­saaseen. Kun­nioitet­tavaa on, että tässä ikävässä urakas­sa pystyy pitämään pään kylmänä ja osaa vali­ta huonon ja vielä huonom­man vai­h­toe­hdon väliltä.

(Tämä on osa puheesta, jon­ka pidin vihreän eduskun­taryh­män ja puolue­val­tu­uskun­nan yhteiskok­ouk­ses­sa. Kok­ouk­ses­sa hyväksyt­ti­in osal­lis­tu­mi­nen Stub­bin hallitukseen)