Kävin puhumassa 21.5. Audiatorin laivaseminaarissa otsikon mukaisesta aiheesta ja palastelen esityksen blogille.
Vaivaistaloista se alkoi –voisiko sen jo antaa pois?
Vanhustenhuolto soveltuu kunnalliseksi palveluksi huonosti, koska
- Vanhusten terveyserot ovat erittäin suuria ja huonokuntoisen vanhuksen hoito kallista. Terveys ei ole edes aidosti satunnainen, vaan ikävällä tavalla alueellisesti korreloitunut, joten vanhusten hoidosta aiheutuvat menot tuottavat suurta eriarvoisuutta kuntien välille.
- Vanhusvoittoisimmat kunnat eivät selviä ilman ulkopuolista apua vanhustenhoidosta, vaikka rahaakin olisi. Peruskoulusta valmistuvien pitäisi kaikkien hakeutua vanhustenhoitoon
- Vanhusten olisi luontevaa päästä hoitoon lähelle lapsiaan, kun eivät enää kotona pärjää, mutta tämä olisi vastaan ottavan kunnan kannalta kohtuutonta
- Olisi järkevää, että jotkut kunnat voisivat Etelä-Englannin rannikkokaupunkien tavoin erikoistua seniorikunniksi. Tämä on kuitenkin aika huono bisness, jos uusi kotikunta joutuu myös maksamaan hoidon
- Vanhuksena on paljon kivempi olla asiakas kuin hoidokki. Asiakkaan mukana hoitokotiin tulee rahaa, hoidokin mukana pelkkiä menoja. Kohtelu on tämän mukaista. Vanhusten kaltoinkohtelusta emme selviä millään valvonnalla. Asiakkuus ja mahdollisuus hakeutua rahoineen muualle on toimivampi ratkaisu
- Niinpä pitäisi tehdä kuten Hollannissa. Suomen oloihin käännettynä tämä tarkoittaisi, että ulkopuolinen taho määrittelisi hoidon tarpeen rahassa ja Kela antaisi tätä vastaavan hoitosetelin ja vanhus tai hänen omaisensa saisivat itse valita hoitopaikan kunnallisesta tai yksityisestä hoivakodista mistä päin maata hyvänsä.
Lisää aiheesta: