Aiemmassa bloggauksessa ”Kaupunginosien väliset tuloerot pienentyneet Helsingissä?” totesin, että yllättävä tulos voi johtua ikärakenteen muutoksesta ja pääomatulojen poikkeuksellisesta korkeudesta vuonna 2007 ja poikkeuksellisesta pienuudesta vuonna 2012. ”Tätä pitää vielä tuunata”.
Nyt olen päässyt tuunaamisessa alkuun. Päätin keskittyä pelkästään työtuloihin ja pelkästään ikäluokkiin 25–54 vuotta. Jätin pois myös yrittäjätulot, koska niissä on huomattavaa satunnaisuutta. Kokonaan pääomaluontoisten tulojen vaikutuksia ei pysty näin puhdistamaan, koska optiotulot lasketaan työtuloiksi.
Tilastoituna ovat työtulot ikäluokkaan kuuluvaa kohden, ei työssä käyvää kohden, joten mukana on myös muutokset työllisyydessä. Keskipalkasta ei siis ole kyse. Koko maassa työtulot henkeä kohden (siis näissä ikäluokissa) oli noussut 17,9%, mikä sisältää myös inflaation. Suhteellisella muutoksella tarkoitan sitä, kuinka paljon tulotason nousu ylittää tai alittaa valtakunnallisen keskiarvon. Koko Helsingissä se alittaa runsaalla prosentilla.
[Virheellinen kuva korjattu oikealla kuvalla.]
Tulos muuttuikin oletetulla tavalla, mutta ei kokonaan. Korrelaatio on vähäinen, mutta merkiltään kuitenkin negatiivinen. Mielenkiintoisia muutoksia kaupunginosien välillä on tapahtunut. Kannattaa edelleen muistaa optiotulot.
Nousevien kaupunginosien kärjessä on yllättäen Pasila – Verkkosaarta nyt ei oikein voi ottaa huomioon, koska alue on niin uusi. Kallio ja Vallila ei yllätä ketään, mutta Jakomäki on iloinen yllätys.
Laskijoiden joukossa on ikävän paljon Itä-Helsingin lähiöitä, mutta on siellä myös Munkkiniemeä ja Kruununhakaa.
Helsinkiläisten ansiotaso ylittää koko maan ansiotason 13,5 prosentilla. Yrittäjätulojen (ml. maataloustulo) jälkeen erotus pienenee. Kun huomioon otetaan pääomatulot, tulonsiirrot ja verotus, erotus supistuu 6,5 prosentiksi, keskimäärin 150 euroksi kuussa. Se ei riitä kompensoimaan eroja asumisen kalleudessa. eläkkeet. Havaintoni korkeammasta kulutustasosta muualla saa siis katetta.