Aiemmassa bloggauksessa ”Kaupunginosien väliset tuloerot pienentyneet Helsingissä?” totesin, että yllättävä tulos voi johtua ikärakenteen muutoksesta ja pääomatulojen poikkeuksellisesta korkeudesta vuonna 2007 ja poikkeuksellisesta pienuudesta vuonna 2012. ”Tätä pitää vielä tuunata”.
Nyt olen päässyt tuunaamisessa alkuun. Päätin keskittyä pelkästään työtuloihin ja pelkästään ikäluokkiin 25–54 vuotta. Jätin pois myös yrittäjätulot, koska niissä on huomattavaa satunnaisuutta. Kokonaan pääomaluontoisten tulojen vaikutuksia ei pysty näin puhdistamaan, koska optiotulot lasketaan työtuloiksi.
Tilastoituna ovat työtulot ikäluokkaan kuuluvaa kohden, ei työssä käyvää kohden, joten mukana on myös muutokset työllisyydessä. Keskipalkasta ei siis ole kyse. Koko maassa työtulot henkeä kohden (siis näissä ikäluokissa) oli noussut 17,9%, mikä sisältää myös inflaation. Suhteellisella muutoksella tarkoitan sitä, kuinka paljon tulotason nousu ylittää tai alittaa valtakunnallisen keskiarvon. Koko Helsingissä se alittaa runsaalla prosentilla.
[Virheellinen kuva korjattu oikealla kuvalla.]
Tulos muuttuikin oletetulla tavalla, mutta ei kokonaan. Korrelaatio on vähäinen, mutta merkiltään kuitenkin negatiivinen. Mielenkiintoisia muutoksia kaupunginosien välillä on tapahtunut. Kannattaa edelleen muistaa optiotulot.
Nousevien kaupunginosien kärjessä on yllättäen Pasila – Verkkosaarta nyt ei oikein voi ottaa huomioon, koska alue on niin uusi. Kallio ja Vallila ei yllätä ketään, mutta Jakomäki on iloinen yllätys.
Laskijoiden joukossa on ikävän paljon Itä-Helsingin lähiöitä, mutta on siellä myös Munkkiniemeä ja Kruununhakaa.
Helsinkiläisten ansiotaso ylittää koko maan ansiotason 13,5 prosentilla. Yrittäjätulojen (ml. maataloustulo) jälkeen erotus pienenee. Kun huomioon otetaan pääomatulot, tulonsiirrot ja verotus, erotus supistuu 6,5 prosentiksi, keskimäärin 150 euroksi kuussa. Se ei riitä kompensoimaan eroja asumisen kalleudessa. eläkkeet. Havaintoni korkeammasta kulutustasosta muualla saa siis katetta.
Listan kärkipäässä enemmän ja vähemmän kaupunginosia minne on rakennettu uusia asuinalueita; ja listan hännillä taas niitä missä uudisrakentamista on ollut vähemmän?
Helsinkiläisten ansiotaso ylittää koko maan ansiotason 13,5 prosentilla, mutta siitä ei ole iloa koska asuntojen hinta Helsingissä ylittää maan keskiarvon n. 100 %:lla.
Miksi taulukossa yli puolet “suhteellinen muutos” arvoista on negatiivisia, kun taas kuviossa näkyy vain kaksi datapistettä vaaka-akselin alapuolella? Eikö ne ole samaa dataa, vai ymmärsinkö jotain väärin?
Äh, siinä kuvassa on näköjään tulojen nousu eikä suhteellinen mnuutos.
Konepajan uusi asuinalue on 00520 ja koostuu
kokonaan ns. kovan rahan asunnoista.
Listan hännillä näkyy olevan paljon sellaisia osa-alueita, joissa on paljon yrittäjiä.
Tämä varmaankin johtuu osittain siitä, että uudisrakennetuille alueille muuttaa ihmisiä, joilla on töitä. Millä tahansa uudisrakennetulla alueella on omistusasuntoja, asumisoikeusasuntoja ja kovan rahan vuokra-asuntoja, joihin muuttamiseen käytännössä tarvitaan työpaikka. (Eläkeläiset on puhdistettu tästä datasta pois.)
Tämä nostaa helposti tulotasoa aika paljon. Vaikka alueelle muuttaa myös jonkin verran työttömiä sosiaalisin perustein vuokrattaviin asuntoihin, nämäkin ovat keskimääräistä aktiivisempia, kun ovat kerran muuttaneet. On siis aika luonnollista, että melkein missä tahansa päin Helsinkiä uusissa taloissa asuu keskimäärin parempituloista väkeä kuin vanhoissa.
Uudisrakentaminen muuttaa alueen profiilia. Uudisasunnot ovat vanhoja kalliimpia — niihin muuttaa hyvätuloista porukkaa, joka olemassaolollaan nostaa alueen tulokeskiarvoa. Tuusulanväylän viereen rakennetut omakotitalokorttelit nostavat esimerkiksi vanhaa “Rupla-Pakilaa” (Itä-Pakila) pariteettiin “Dollari-Pakilan” (Länsi-Pakila) kanssa.
Mitä tapahtui Lassilassa tai Kivihaassa?
Koko korrelaatio taitaa olla tuon ja kolmen väestömäärältään pienen alueen, joilla varmaan aidosti tapahtui kaikkien suurimpien tulojen leikkaantumista, varassa?