Talous juridiikan vankina

Moni talousop­pin­ut pitää tiukkaa talouskuria Euroopas­sa jär­jet­tömänä. Talo-usno­belisti Paul Krug­manin mukaan Euroop­pa säästää itsen­sä hengiltä. Tule­vaisu­udessa talousti­eteen luen­noil­la käytetään Euroopan 2010-luvun talous-poli­ti­ikkaa varoit­ta­vana esimerkkinä samaan tapaan kuin brit­tien palaamista kul­takan­taan ensim­mäisen maail­man­so­dan jälkeen.

Kun talous on ala­mais­sa, pitäisi elvyt­tää. Säästöt ja veronko­ro­tuk­set lisäävät työt­tömyyt­tä niin paljon, ettei val­tio­talous tas­apain­o­tu. Tämä on nähty Krei-kas­sa ja Espanjassa.
Mik­si siis Suomes­sa leikataan meno­ja ja korote­taan vero­ja näin surkeina ai-koina? Jokainen ymmärtää, ettei Kotkan kaupun­gin kan­na­ta yksin velka­an­tua elvyt­tääk­seen koko Suomea. Suo­mi on EU:ssa yhtä pieni kuin Kot­ka Suomes-sa. Vuodes­ta 2009 Suomea on elvytet­ty toisek­si eniten EU:ssa Kyproksen jäl­keen. Rahat loppuvat.

Euroopan ongel­mana on kyvyt­tömyys päätök­si­in, keskinäi­nen epälu­ot­ta­mus ja se, että juris­tit ovat kaa­pan­neet talous­poli­ti­ikan välineistön.
Euroop­pa olisi onnel­lisem­pi ja hyv­in­voivem­pi, jos se kykenisi parem­min koordi­noitu­un talous­poli­ti­ikkaan. Ali­jäämäis­ten maid­en säästöjä pitäisi koh-tuullis­taa ja yli­jäämäis­ten maid­en, eri­tyis­es­ti Sak­san, korot­taa palkko­ja ja alen­taa vero­ja. Tähän vas­tataan, että mitä hyödyt­tää, että Sak­sakin tuhoaa kil­pailukykyn­sä. Eiväthän muiden maid­en ali­jäämät johdu Sak­san ylijäämistä.

Itse asi­as­sa johtu­vat. Mikään maa ei voi olla vai­h­to­taseeltaan yli­jäämäi­nen, ellei jokin toinen maa ole ali­jäämäi­nen. Euroalueen vai­h­to­tase on euron kel­lu­misen takia suun­nilleen tapa­pain­os­sa, joten Sak­san yli­jäämät pakot­ta­vat muiden euro­maid­en vai­h­to­taseet alijäämäisiksi.

Perus­sopimus estää ylikansalli­nen päätök­sen­teon talous­poli­ti­ikas­ta. Sen suun­taiset yri­tyk­setkin kilpisty­i­sivät Sak­san perus­tus­lak­i­tuomiois­tu­imeen eikä niitä hyväksyt­täisi Suomessakaan.
Vuon­na 2008 alka­nut taan­tu­ma on mak­sanut Suomelle menetet­tynä kan-san­tu­lona yli sata mil­jar­dia euroa, mut­ta Suomes­sa ollaan kiin­nos­tuneem­pia sii-tä, siir­tyykö meiltä ehkä joitakin sato­ja miljoo­nia ”tuh­laa­ja­maille”.

= = =

Asi­aa pahen­taa Euroopan keskus­pankin rahapoli­ti­ik­ka. Muual­la keskus­pankin on huole­hdit­ta­va raha­nar­von vakau­den ohel­la myös työl­lisyy­den ylläpi­dos­ta, mut­ta perus­sopimus kieltää keskus­pankkia tavoit­tele­mas­ta mitään muu­ta kuin vakaa­ta raha­nar­voa, jos tämä muu keskus­pankin mielestä on vähänkään risti-riidas­sa raha­nar­votavoit­teen kanssa. Erk­ki Liika­nen on selit­tänyt tämän sil­lä, että Sak­sas­sa ajat­telua hal­lit­se­va men­neisyy­den paina­jainen on hyper­in­flaa­tio ja Yhdys­val­lois­sa suuri lama. Sik­si Sak­sa tor­juu inflaa­tio­ta ja Yhdys­val­lat työt­tö-myyt­tä. Sak­sa saneli yhteisen keskus­pankin säännöt.
EKP:llä olisi halu­ja tul­la avuk­si niin kuin Yhdys­val­tain, Iso-Bri­tann­ian ja Japanin keskus­pankit ovat tehneet. Kevyt­tä rahapoli­ti­ikkaa EKP on kyl­lä har­joit­tanut läh­es niin paljon kuin se ylipään­sä on mah­dol­lista. Pankit saisi­vat hakea EKP:sta rahaa negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la niin paljon kuin halu­a­vat, mut­ta ne eivät halua.

Yhdys­val­loista läht­enyt talouskri­isi on velka­an­nut­tanut kaik­ki Euroopan val­tiot. Velka­an­tu­mi­nen oli pakon sanele­maa. Vaa­timus tämän velan pois mak­sus­ta on yhtä hölmö kuin oli Englan­nin pun­nan arvon palaut­ta­mi­nen 1920-luvul­la. Kuka siitä hyö­tyy, että tiet ovat kuop­paisia ja koulu­ope­tus­ta huononnetaan?

Mitään pahaa ei tapah­tu­isi, jos EKP mak­saisi osan val­tioiden suh­dan­nesyis-tä ottamista veloista. Pank­ki voisi ostaa val­tioiden velka­pa­pere­i­ta tas­a­puolis­es­ti kaik­il­ta jäsen­mail­ta ja mitätöidä ne. Tämä on myös ain­oa tapa rahapoli­it­tiseen elvy­tyk­seen, kun lainara­ha ei mene kau­pak­si. Kansalaiset eivät kulu­ta velak­si, mut­ta jos val­tiot palkkaa­vat lisää opet­ta­jia, nämä käyt­tävät palkkara­ho­jaan kuin omi­aan, sil­lä omi­a­han ne ovatkin.

Moni myön­tää, että näin kan­nat­taisi juuri nyt tehdä, mut­ta varoit­ta­vat, että jos tämä ovi avataan, sitä ei saa­da sul­je­tuk­si. Poli­itikko­jen mielestä ajat ovat ai-na niin huono­ja, että setelira­hoi­tus­ta tarvi­taan. Oli miten oli, setelira­hoi­tus on kiel­let­ty ja kiel­lon purkami­nen on jok­seenkin mahdotonta.

Euroop­pa kär­sii siitä, että talous­poli­ti­ik­ka on juridi­ikan vank­i­na. Oikeu­sop­pinei­den talousa­jat­telu poikkeaa kovasti siitä, mitä talousti­etei­den luen­noil­la opete­taan. Kaar­lo Tuori jopa kehuu, että lain­var­ti­joiden tiuk­ka ote keskus­pankki­in on nos­tanut euron arvoa. Niin valitet­tavasti on. Val­u­u­tan revalvoi-tumista tässä vähiten olisi kaivattu.

= = =

Suomen osalta toisaal­ta elvy­tyk­selle ei ole paljon tilaa. Elvy­tyk­sen on tarkoi­tus kaven­taa tuotan­tokuilua eli nos­taa kokon­ais­tuotan­to lähem­mäs tuotan­toka­pa-siteetin aset­ta­maa ylära­jaa. Ylära­jan yli sil­lä ei pääse, vaan yri­tys purkau­tuu in-flaa­tiok­si. Valitet­tavasti Suomen tuotan­tokuilu on kovin vähäi­nen. Olemme menet­täneet val­tavasti tuotan­toka­p­a­siteet­tia Nokia-klus­terin surkas­tu­misen ja paperi- ja met­al­lite­htaiden lakkau­tusten mukana. Eikä ole oikein sopi­vaa työ-voimaakaan tar­jol­la. Talous­poli­ti­ikan suo­ra­suu Juhana Var­ti­ainen arvioi jokin aika sit­ten, että työl­lisyys voi paran­tua korkein­taan 60 000 hen­gel­lä. Sen jäl­keen yri­tys­ten kil­pailu työvoimas­ta alkaa nos­taa palkko­ja ja kil­pailukyvyn heikkene-minen sam­mut­taa kasvun.

Työn tar­jon­taa pitää lisätä. Kan­nustin­loukku­ja on kiitet­tävästi puret­tu, mut­ta eläkepäätök­set ovat tekemät­tä. Eikä pien­ten las­ten äitien edelleenkään kan­na­ta men­nä osa-aikatyöhön niin kuin Ruot­sis­sa sen sijaan, että jäi­sivät kokon­aan pois töistä.

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvalehdessä)