Sote-sopu (1) Hyvä malli vaikka ei täydellinen

Palaste­len syn­tynyt­tä sote-sopimus­ta use­am­mas­sa kir­joituk­ses­sa. Siihen voi men­nä vähän aikaa, kos­ka on muu­takin tekemistä.

Sopimus sote-uud­is­tuk­ses­ta on lois­to­jut­tu. Asian valmis­telu on ollut välil­lä paina­jais­maista ja koetel­lut ainakin min­un lojaal­isu­ut­tani hal­li­tuk­selle. Aikamoinen täyskään­nös tässä tapah­tui, mut­ta oli syytäkin.

Jär­jestämis­vas­tuu ote­taan pois kun­nil­ta. Jär­jestämis­vas­tuu (tilaa­ja) annetaan viidelle ERVA-alueelle, joil­la siis tarkoite­taan yliopis­tol­lis­ten keskus­sairaaloiden aluei­ta. Siinä menee puo­let kun­tien tehtävistä, siis jär­jestämis­vas­tu­us­ta. Tuot­ta­ji­na kun­nat voivat yhä olla. En osaa vas­tus­taa, kos­ka olen esit­tänyt tätä aiem­minkin. Tosin olen esit­tänyt, että ter­vey­den­huolto annet­taisi­in maakun­nille, mut­ta käy se näinkin.

Hyvää tässä on se, että alueet ovat riit­tävän suuria järkevän työn­jaon aikaansaamisek­si erikois­sairaan­hoi­dos­sa (tekonivelkirur­giaa esimerkik­si on noin 60 sairaalas­sa, mis­sä on noin 55 liikaa.) ja se, että jär­jestämis­vas­tuu peruster­vey­den­hoi­dos­ta on samas­sa organisaatiossa.

Sosi­aal­i­huol­lon jär­jestämis­vas­tu­ulle ERVA-alueet ovat vähän suuria, mut­ta niiden on kuitenkin olta­va samas­sa organ­isaa­tios­sa. Palve­lut ovat kuitenkin paikallisia ja ainakin aluk­si kun­tien tuottamia.

”Uusien jär­jestämis­vas­tu­us­sa ole­vien aluei­den hallintoma­lli on kuntayhtymä.”

Voisi olla toisinkin. Tämä taitaa sulkea pois suo­rat vaalit niiden hallintoa jär­jestet­täessä. Minus­ta suo­rat vaalit oli­si­vat parem­mat, kos­ka sil­loin valit­taisi­in koko alueen edus­ta­jia. Kun­tay­htymä­mallis­sa jokainen edus­taa omaa kun­taansa ja hänen velvol­lisuuten­sa on ajaa kun­tansa etua sil­loin, kun yleinen etu ja oman kun­nan etu joutu­vat ris­tiri­itaan keskenään. Pää­sisimme paljon nopeam­min paljon parem­pi­in käytän­töi­hin, jos päätök­siä oli­si­vat tekemässä ihmiset, jot­ka tavoit­tel­e­vat kokon­aisu­u­den etua.

”Niiden rahoi­tus tulee kun­nil­ta pain­ote­tun kap­i­taa­tiope­ri­aat­teen mukaisesti.”

Kun­nat eivät siis vas­taa enää vaku­u­tusy­htiön tavoin asukkaiden ter­vey­den­hoit­o­menoista vaan ikä­jakau­mal­la pain­ote­tun asukaslu­vun mukaan. Toisaal­ta ne saa­vat val­tiono­suuk­sia ter­vey­den­hoidon toteut­tamiseen pain­ote­tun asukaslu­vun mukaan niin, että kun­nille jää itselleen peri­aat­teessa sama euromäärä asukas­ta kohden rahoitet­tavak­si. Jotenkin tun­tu­isi järkeväm­mältä antaa val­tion rahat noille kun­tay­htymille suo­raan eikä kier­rät­tää niitä kun­tien kaut­ta, mut­ta käy se tietysti näinkin.

On viisaut­ta, että hal­li­tus on neu­votel­lut ratkais­us­ta oppo­si­tion kanssa. Tämä on liian iso asia vietäväk­si läpi yhdessä vaa­likaudessa ja aloitet­tavak­si ken­ties alus­ta seu­raaval­la kaudel­la, kuten uhkasi tapahtua.

Pää­tymi­nen viiteen vas­tu­ualueeseen sul­kee tien, joka olisi johtanut maakun­tien merk­i­tyk­sen kasvu­un ja suo­ril­la vaaleil­la valit­tavi­in maakun­taval­tu­us­toi­hin.  Ei voi olla, että meil­lä ovat ensin kun­nat, niiden yläpuolel­la kaupunkiseudut, maakun­nat, Erva-alueet ja val­tio. Ehkäpä maakun­nat ovat tässä lis­tas­sa liikaa.

Ovatko maakun­nat nyt ylipäätän­sä nykyaikainen poh­ja alue­jaolle? Toimin­nat ovat organ­isoituneet työssäkäyn­tialueit­tain tai kaupunkiseuduit­tain. Kot­ka ja Kou­vola ovat järkevän alue­jaon yksikköjä lähikun­ti­neen, ei kaksi­na­painen Kymen maakunta.

Hal­li­tuk­sen sote-uud­is­tuk­sen tavoit­teista (niin kuin minä olin ne ymmärtänyt) toteu­tui riit­tävän suuret alueet erikois­sairaan­hoidon jär­jestämiseen, peruster­vey­den­huol­lon ja erikois­sairaan­hoidon välisen rajan pois­tu­mi­nen samoin kuin sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon inte­graa­tio. Toteut­ta­mat­ta jäi se, että nämä oli­si­vat edelleen kun­tien vas­tu­ul­la ja toimet voitaisi­in inte­groi­da yhteen muiden kun­nal­lis­ten toimen­pitei­den kanssa.

Tämän jäl­keen perus­teet kun­tali­itok­sille haja-asu­tusalueil­la katoa­vat, kos­ka ter­vey­den­hoito oli se, mis­tä pienet kun­nat eivät pystyneet vas­taa­maan. Kaupunkiseu­tu­jen hallinnon uudelleen jär­jestämi­nen on tämänkin jäl­keen yhtä tarpeel­lista ja yhtä vaikeaa.