Leikatako vai eikö leikata, siinäpä vasta pulma

Vihrei­den sähkö­pos­tilis­toil­la keskustel­laan valmis­tau­tu­mis­es­ta kehys­ri­iheen. Pal­stat ovat sul­jet­tu­ja ja keskuste­lut luot­ta­muk­sel­lisia, mut­ta oman kir­joituk­seni saan toki julk­istaa. Tässä vas­tauk­seni kysymyk­seen, mihin talous­poli­it­tiseen ajatuk­seen perus­tuu meno­jen leikkaami­nen ja vero­jen nos­to taan­tu­man oloissa:

Mei­dän taloudelli­nen tilanteemme on niin kimu­rant­ti, ettei siihen ole tar­jol­la oikeaa talous­poli­ti­ikkaa. Kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat jol­lain tavoin vääriä.

Uskon ana­lyysi­in, jon­ka mukaan mei­dän taloudessamme on suh­dan­neon­gelmien lisäk­si hyvin suuri rak­en­teelli­nen epä­tas­apaino niin, että jos nousukausi yllät­täisi, se pysty­isi alen­ta­maan työt­tömyyt­tä vain noin kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä, noin 60 000 hen­gel­lä, minkä jäl­keen kasvu leikkau­tu­isi työvoima­pu­laan. Niin­pä paraskaan mah­dolli­nen talouskasvu ei pysty­isi leikkaa­maan nyky­istä ali­jäämää lähellekään nol­laa. Täl­laisen suuren rak­en­teel­lisen ali­jäämän ylläpitämisessä ei ole oikein mieltä. Jot­ta ali­jäämäl­lä elvy­tys olisi perusteltavis­sa, pitäisi työvoiman tar­jon­taa lisätä niin, että työl­lisyys voisi kohen­tua vähin­tään 200 000 hen­gel­lä. Se taas edel­lyt­täisi työvoiman tar­jon­taa lisääviä toimia, joi­ta vas­tus­ta­vat kaikki:

• Eläkeiän nos­to on mah­do­ton­ta demareille.
• Kotiäi­tiy­den vähen­tämi­nen on mah­do­ton­ta kris­til­lisille ja vähän muillekin.
• Opin­to­jen joudut­ta­mi­nen on mah­do­ton­ta vihreille ja vasem­mis­toli­itolle. (Toteutetaan heti, kun lähdemme hal­li­tuk­ses­ta yhdessä vasurien kanssa 🙂 )
• Työperäisin maa­han­muu­ton lisäämi­nen on mah­do­ton­ta demareille ja SAK:lle.
• Mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­ti on mah­do­ton­ta demareille, kos­ka kaikkien kuu­luu olla korkea­palkkai­sis­sa töis­sä ja myös kokoomuk­selle, kos­ka siinä voidaan vahin­gos­sa tukea myös osa-aikatyötä teke­viä. Pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den työl­lisyysaste on todel­la alhainen, joten vähän koulu­tus­ta vaa­tivia työte­htäviä tarvit­taisi­in lisää ja sel­l­ais­ten työte­htävien on tapana olla huonopalkkaisia.
• Kah­den vuo­den työt­tömyysko­r­vauskau­den lyhen­tämi­nen on mah­do­ton­ta vasem­mis­tolle ja myös osalle vihreitä.
• Ammat­ti­ra­jo­jen madal­t­a­mi­nen on mah­do­ton­ta kaikille.
• Julk­isten työ­paikko­jen vähen­tämi­nen on mah­do­ton­ta kaikille.
• Työvoiman alueel­lista liikku­vu­ut­ta vas­tus­ta­vat muut­to­tap­pioalueet ja sen tekee mah­dot­tomak­si epäon­nis­tunut asuntopolitiikka.

Sitä suurem­pi ali­jäämä on perustel­tu, mitä radikaalimpia työn tar­jon­taa lisääviä toimia toteutetaan. Tämä päät­tämät­tömyys on johta­mas­sa vai­heit­taisi­in leikkauk­si­in, jot­ka eivät lopu kolmeen mil­jardi­in. Tilapäistä laskusuh­dan­net­ta on nyt kestänyt kuusi vuotta.

Silti en hyväksy nyt yli mil­jardin leikkaus­ta ensi vuodelle, kos­ka ne eivät vält­tämät­tä leikkaa ali­jäämää (työt­tömyys). Kos­ka kukaan ei tiedä tule­vaa suh­dan­neke­hi­tys­tä, päät­täisin nyt ALV:n korot­tamis­es­ta ja sopisin, että se tulee voimaan, kun suh­dan­teet vähän paranevat. Nehän voidaan toteut­taa myös kesken vuoden.