Älä nosta päätäsi juoksuhaudasta!

Nyt voin jo ehkä tun­nus­taa, että kir­joituk­seni van­hus­ten hoi­dos­ta oli tahalli­nen pro­vokaa­tio, jon­ka tarkoituk­se­na oli kir­voit­taa sel­l­aisia kom­ment­te­ja, joi­ta se kir­voit­tikin. Olin suun­nitel­lut esimerkin­lu­on­toista pro­vokaa­tio­ta vähän tois­es­ta aiheesta (asun­to­var­al­lisu­ud­es­ta ja sen uus­jaos­ta), mut­ta Urpo Kankaan haas­tat­telu antoi oivan tilaisu­u­den. En kiistä pohdiskelus­tani sanaakaan enkä siis vedä sano­jani pois, mut­ta julka­isin tek­stin vain näyt­tääk­seni, mil­laista palautet­ta poli­itikko saa, jos astuu askeleenkin mukaavu­usalueen­sa ulkop­uolelle. Tämä on iso ongel­ma Suomessa.

Moni suo­ras­taan vim­mas­tui kir­joituk­ses­ta, vaik­ka kir­joitin, ettei tuo­hon las­ten vas­tu­useen voi­da enää pala­ta, kos­ka ihmiset ovat suun­nitelleet elämän­sä ja talouten­sa toisin. Kos­ka olemme valin­neet vero-keskeisen hoit­o­ma­llin, toisen mallin hyvistä puolista ei saa sanoa sanaakaan. Sain myös sähkö­posti­i­ni suo­ranaista vihapostia.

Yritän luokitel­la kiel­teisen palaut­teen viiteen luokkaan:

1. Ei kel­paa tässä yksi­ty­istapauk­ses­sa eikä siis voi toteut­taa mis­sään muus­sakaan tapauk­ses­sa. Ei esimerkik­si onnis­tu, jos lap­si on vaik­ka työtön, syr­jäy­tynyt ja päi­hdeon­gel­mainen. Eikä toi­mi, jos vaatii kallista hoitoa mon­ta vuot­ta. Eri­tyis­es­ti ei toi­mi, jos lap­sia ei ole. Täl­laisia ongelmia on ja ne voi yrit­tää ratkaista. Vas­ta jos niihin ei todel­lakaan ole ratkaisua, voi tode­ta, että ne kaata­vat koko ajatuk­sen. Niis­sä mais­sa, jois­sa las­ten vas­tu­u­ta lain­säädän­nössä sovel­letaan, on omat pykälät las­ten vas­tu­un rajoista ja siitä, mis­sä vai­heessa vas­tuu siir­tyy yhteiskun­nalle, jos lap­sista ei ole vas­tu­u­ta kan­ta­maan tai jos vas­tuu on ker­takaikkises­ti liian suuri. Onko Ran­skas­sa joukoit­tain nälkään kuollei­ta van­huk­sia, joil­la ei ole lap­sia tai joiden lapset ovat varattomia?

2. Ei onnis­tu nykyti­lanteessa ymmärtämät­tä, että nykyti­lanne olisi eri­lainen, jos sään­nöt oli­si­vat eri­laiset. Nyt van­huk­set asu­vat usein kaukana lap­sis­taan. Eivät asu­isi, jos sään­nöt oli­si­vat toiset. Jos koti­in ostet­ta­vat palve­lut jou­tu­isi mak­samaan itse las­ten per­in­töo­su­ut­ta pienen­täen, moni ostopalvelu­jen varas­sa ole­vakin muut­taisi tiet­tömien taipalei­den takaa vähän lähem­mäs palvelu­ja. Oman alalu­okkansa muo­dosta­vat ne, joiden mukaan tästä on jo ker­ran mak­set­tu veroina, mik­si pitäisi mak­saa toisen ker­ran. Jos jär­jestelmä olisi toinen, siitä ei olisi mak­set­tu veroina, verot oli­si­vat selvästi alem­pia ja koti­talouk­sil­la olisi enem­män rahaa, joi­ta voisi käyt­tää tähän tarkoitukseen.

3. Ide­ologi­nen argu­ment­ti. Tämä ratkaisu muo­to on aasialainen eikä sovi Euroop­paan. Ran­s­ka, Italia ja Viro nyt esimerkik­si eivät ole Aasi­as­sa. Täl­laista argu­ment­tia on vaikea käsitel­lä, kos­ka se sisältää vain leiman. Suo­mi on asteikol­la vas­tuu suvul­la – vas­tuu veron­mak­sajil­la aivan asteikon ääripäässä. Näin veron­mak­sa­jakeskeistä tilan­net­ta ei ole oikein missään.

4. Perustelu jäi ymmärtämät­tä. Mik­si hoitoa ei voisi mak­saa yhtä hyvin veroina, eihän se sen kalli­im­mak­si tulisi? Kun piik­ki on auki, kan­nat­taa ulkois­taa vähäi­nenkin apu veron­mak­sajille, vaik­ka se tulisi kuin­ka kalli­ik­si. Jos itse jär­jestet­ty apu mak­saisi 100 euroa kuus­sa ja kun­nan jär­jestämä 500 euroa, tuo­ta sataa euroa ei kan­na­ta mak­saa itse. Jos sen 500 euroakin jou­tu­isi mak­samaan itse, val­it­sisi var­maankin sen halvem­man vai­h­toe­hdon. Noi­ta halpo­ja vai­h­toe­hto­ja on paljon siel­lä, hoito mak­se­taan itse. Jos jonkun on käytävä van­huk­sen luona kak­si ker­taa päivässä anta­mas­sa lääkkeitä, tämän voi tehdä joko kun­nan työn­tek­i­jä tullen tätä varten autol­laan jostain kaukaa, tai naa­puri voi pien­tä kor­vaus­ta vas­taan piipah­taa van­huk­sen kotona lyhyesti kak­si ker­taa päivässä. (Ei, lääk­keen antamiseen dosetista ei tarvi­ta vuosien koulu­tus­ta. Saa­han sen tehdä täysin koulut­tam­a­ton omaishoita­jakin). Yhteisöl­lisen ker­rostalon rak­en­ta­jat (esim Lop­pukiri) tuo­vat huo­mat­tavaa säästöä yhteiskun­nalle sopies­saan tosi­asi­as­sa keskinäis­es­tä avus­ta. Täl­laisia tulisi paljon enem­män, jos siihen olisi jokin taloudelli­nen kan­nustin. Tätä luet­te­loa voi jatkaa loputtomiin.

5. Minä, minä, minä. Ei halut­tu, kos­ka oma ase­ma heikkenisi. Olti­in esimerkik­si sitä mieltä, että las­ten ja van­hempi­en suhde päät­tyy lap­su­u­teen eikä sen jäl­keen suvul­la ole merk­i­tys­tä eikä se voi sik­si tuo­da velvoit­tei­ta. Jot­ta aja­tus olisi sisäis­es­ti loogi­nen, sen tulisi koskea tietysti myös perintöoikeutta.

=

Esimerkik­si tarkoitet­tu pro­vokaa­tioni meni sikäli pieleen, että ilah­dut­ta­van paljon tuli myös myön­teistä palautet­ta ja jopa sel­l­aista myön­teistä palautet­ta, jos­sa oli ymmär­ret­ty aivan oikein, mitä kir­joitin. Moni kan­nat­ta­ja aliarvioi täysin vaikeudet, joiden vuok­si minus­ta jär­jestelmän muut­ta­mi­nen ei onnis­tu tai vie todel­la kauan. 

Sit­ten oli sel­l­aista kan­nus­tavaa palautet­ta, jos­sa esi­tys­tä kan­natet­ti­in, kos­ka verovaroin rahoitet­tu hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta pitää purkaa. Tämä ei ilah­dut­tanut, sil­lä tätä en tarkoittanut.

= = =

Suo­ma­lainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on vakavas­sa kri­i­sis­sä. Siitä selvitään tekemäl­lä aivan mah­dot­toman kipeitä leikkauk­sia ja heiken­tämäl­lä tasais­es­ti kaikkia jär­jestelmiä rajusti, tai siitä selvitään kor­jaa­mal­la joitain haaskaavia rak­en­tei­ta vähem­män haaskaaviksi. Mitään ei voi muut­taa niin, ettei muu­tok­sel­la olisi mitään huono­ja puolia

Julkises­sa keskustelus­samme val­lit­se­va lynkkaus­ment­tal­i­teet­ti, joka kohdis­tuu kaikki­in, jot­ka yrit­tävät tuo­da keskustelu­un jonkin uuden ajatuk­sen, koituu tämän maan turmiok­si. Tätä halusin demon­stroi­da. En siinä täysin onnis­tunut, kos­ka ihan järkevää kan­nus­tavaa palautet­takin tuli. 

Mitä sille van­hus­ten­hoidolle pitäisi oikeasti tehdä? Parem­pi on, että en kerro. 🙂