Nyt voin jo ehkä tunnustaa, että kirjoitukseni vanhusten hoidosta oli tahallinen provokaatio, jonka tarkoituksena oli kirvoittaa sellaisia kommentteja, joita se kirvoittikin. Olin suunnitellut esimerkinluontoista provokaatiota vähän toisesta aiheesta (asuntovarallisuudesta ja sen uusjaosta), mutta Urpo Kankaan haastattelu antoi oivan tilaisuuden. En kiistä pohdiskelustani sanaakaan enkä siis vedä sanojani pois, mutta julkaisin tekstin vain näyttääkseni, millaista palautetta poliitikko saa, jos astuu askeleenkin mukaavuusalueensa ulkopuolelle. Tämä on iso ongelma Suomessa.
Moni suorastaan vimmastui kirjoituksesta, vaikka kirjoitin, ettei tuohon lasten vastuuseen voida enää palata, koska ihmiset ovat suunnitelleet elämänsä ja taloutensa toisin. Koska olemme valinneet vero-keskeisen hoitomallin, toisen mallin hyvistä puolista ei saa sanoa sanaakaan. Sain myös sähköpostiini suoranaista vihapostia.
Yritän luokitella kielteisen palautteen viiteen luokkaan:
1. Ei kelpaa tässä yksityistapauksessa eikä siis voi toteuttaa missään muussakaan tapauksessa. Ei esimerkiksi onnistu, jos lapsi on vaikka työtön, syrjäytynyt ja päihdeongelmainen. Eikä toimi, jos vaatii kallista hoitoa monta vuotta. Erityisesti ei toimi, jos lapsia ei ole. Tällaisia ongelmia on ja ne voi yrittää ratkaista. Vasta jos niihin ei todellakaan ole ratkaisua, voi todeta, että ne kaatavat koko ajatuksen. Niissä maissa, joissa lasten vastuuta lainsäädännössä sovelletaan, on omat pykälät lasten vastuun rajoista ja siitä, missä vaiheessa vastuu siirtyy yhteiskunnalle, jos lapsista ei ole vastuuta kantamaan tai jos vastuu on kertakaikkisesti liian suuri. Onko Ranskassa joukoittain nälkään kuolleita vanhuksia, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset ovat varattomia?
2. Ei onnistu nykytilanteessa ymmärtämättä, että nykytilanne olisi erilainen, jos säännöt olisivat erilaiset. Nyt vanhukset asuvat usein kaukana lapsistaan. Eivät asuisi, jos säännöt olisivat toiset. Jos kotiin ostettavat palvelut joutuisi maksamaan itse lasten perintöosuutta pienentäen, moni ostopalvelujen varassa olevakin muuttaisi tiettömien taipaleiden takaa vähän lähemmäs palveluja. Oman alaluokkansa muodostavat ne, joiden mukaan tästä on jo kerran maksettu veroina, miksi pitäisi maksaa toisen kerran. Jos järjestelmä olisi toinen, siitä ei olisi maksettu veroina, verot olisivat selvästi alempia ja kotitalouksilla olisi enemmän rahaa, joita voisi käyttää tähän tarkoitukseen.
3. Ideologinen argumentti. Tämä ratkaisu muoto on aasialainen eikä sovi Eurooppaan. Ranska, Italia ja Viro nyt esimerkiksi eivät ole Aasiassa. Tällaista argumenttia on vaikea käsitellä, koska se sisältää vain leiman. Suomi on asteikolla vastuu suvulla – vastuu veronmaksajilla aivan asteikon ääripäässä. Näin veronmaksajakeskeistä tilannetta ei ole oikein missään.
4. Perustelu jäi ymmärtämättä. Miksi hoitoa ei voisi maksaa yhtä hyvin veroina, eihän se sen kalliimmaksi tulisi? Kun piikki on auki, kannattaa ulkoistaa vähäinenkin apu veronmaksajille, vaikka se tulisi kuinka kalliiksi. Jos itse järjestetty apu maksaisi 100 euroa kuussa ja kunnan järjestämä 500 euroa, tuota sataa euroa ei kannata maksaa itse. Jos sen 500 euroakin joutuisi maksamaan itse, valitsisi varmaankin sen halvemman vaihtoehdon. Noita halpoja vaihtoehtoja on paljon siellä, hoito maksetaan itse. Jos jonkun on käytävä vanhuksen luona kaksi kertaa päivässä antamassa lääkkeitä, tämän voi tehdä joko kunnan työntekijä tullen tätä varten autollaan jostain kaukaa, tai naapuri voi pientä korvausta vastaan piipahtaa vanhuksen kotona lyhyesti kaksi kertaa päivässä. (Ei, lääkkeen antamiseen dosetista ei tarvita vuosien koulutusta. Saahan sen tehdä täysin kouluttamaton omaishoitajakin). Yhteisöllisen kerrostalon rakentajat (esim Loppukiri) tuovat huomattavaa säästöä yhteiskunnalle sopiessaan tosiasiassa keskinäisestä avusta. Tällaisia tulisi paljon enemmän, jos siihen olisi jokin taloudellinen kannustin. Tätä luetteloa voi jatkaa loputtomiin.
5. Minä, minä, minä. Ei haluttu, koska oma asema heikkenisi. Oltiin esimerkiksi sitä mieltä, että lasten ja vanhempien suhde päättyy lapsuuteen eikä sen jälkeen suvulla ole merkitystä eikä se voi siksi tuoda velvoitteita. Jotta ajatus olisi sisäisesti looginen, sen tulisi koskea tietysti myös perintöoikeutta.
=
Esimerkiksi tarkoitettu provokaationi meni sikäli pieleen, että ilahduttavan paljon tuli myös myönteistä palautetta ja jopa sellaista myönteistä palautetta, jossa oli ymmärretty aivan oikein, mitä kirjoitin. Moni kannattaja aliarvioi täysin vaikeudet, joiden vuoksi minusta järjestelmän muuttaminen ei onnistu tai vie todella kauan.
Sitten oli sellaista kannustavaa palautetta, jossa esitystä kannatettiin, koska verovaroin rahoitettu hyvinvointiyhteiskunta pitää purkaa. Tämä ei ilahduttanut, sillä tätä en tarkoittanut.
= = =
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on vakavassa kriisissä. Siitä selvitään tekemällä aivan mahdottoman kipeitä leikkauksia ja heikentämällä tasaisesti kaikkia järjestelmiä rajusti, tai siitä selvitään korjaamalla joitain haaskaavia rakenteita vähemmän haaskaaviksi. Mitään ei voi muuttaa niin, ettei muutoksella olisi mitään huonoja puolia
Julkisessa keskustelussamme vallitseva lynkkausmenttaliteetti, joka kohdistuu kaikkiin, jotka yrittävät tuoda keskusteluun jonkin uuden ajatuksen, koituu tämän maan turmioksi. Tätä halusin demonstroida. En siinä täysin onnistunut, koska ihan järkevää kannustavaa palautettakin tuli.
Mitä sille vanhustenhoidolle pitäisi oikeasti tehdä? Parempi on, että en kerro. 🙂
http://urbaanisanakirja.com/word/koepallo/26108/
Saanen huomauttaa, että en sanonut mitenkään katuvani sanojani vaan seison niiden takana, mutta julkaisin ne näyttääkseni, mitä niistä seuraa.
“…moni ostopalvelujen varassa olevakin muuttaisi tiettömien taipaleiden takaa vähän lähemmäs palveluja”…
Ihan oikeasti, Osmo, oletko mukana Putous-sarjassa vai minkä sortin huumoria tämä on? Kuinka moni vanhus oikeasti asuu tiettömien taipaleiden takana? Kuinka monelle heistä kodinhoitajat ja lääkärit tarpovat palveluita pitkospuita pitkin? Ja jos se mökki ON tiettömien taipaleiden takana, siitä ei saa rahaa jolla maksaisi uuden asunnon maalikylissä. Ja jos sitä uutta asuntoa ei maksa itse, niin missä yhteiskunta säästää…???
Innoittajana tähän oli saaristokuntien lähetystö, joka kävi mankumassa rahaa saaristokunnille, koska heillä asuu vanhuksia tiettömien taipaleiden takana.
Palautteen laatuun vaikutti varmasti myös blogistin perättömät ja sensationalistiset väitteet vanhusten elämänlaadusta.
Tartun nyt kohtaan 4, ‘ilmainen’ palvelu parempi kuin halpa itse maksettu. Meidän lapselle tarjottiin ilmaisia koulukyytejä. Ei kelvannut, vaan menimme viikon verran aamuin illoin hänen kanssaan, että hän oppi reitin. Matkat saimme tietysti maksaa itse, mutta lapsi oppi kulkemaan. Kannusteet on siis tehty niin, että yhteisiä resursseja kannattaa törsätä minkä kerkiää.
Trollaamalla ansaitsee kyllä ihan kaiken paskan, mitä niskaan sataa, ja on vastuussa sen jälkeen ilmestyvästä keskustelun heikosta tasosta. Turha sitä on kauhistella, jos sen itse toimillaan aiheuttaa. Jos provosoidaan, provosoidutaan. Olen varmaan sanonut tämän ennenkin.
On ihan oikein olla huolissaan eri säännöistä eri ihmisille. Esimerkiksi vain köyhille kohdistettu apu muuttuu helposti täysin riittämättömäksi, koska suuri enemmistö ei sen tarvetta välttämättä ymmärrä. Toisaalta suhteettoman edun jakaminenkaan vähistä rahoista jollekin ihmisryhmälle ei ketään lämmittäne.
Eiköhän tässä ongelma ole siinä, että kunta tuhlaa 500 euroa asiaan, joka järjestyisi 100 eurolla, eikä siinä, että maksu kiertää yleensä tasa-arvoa edistävän julkisen järjestelmän kautta. Suuret säästöt tulevat siitä, että lopetetaan penninvenyttäminen ja hölmö säästäminen ja tehdään asioita kokonaisuuden kannalta oikein. Sillä ei ole merkitystä, mitä kautta raha kiertää.
Tämäkin on ihan reilu katsantokanta. Vanhemmat sentään voivat edes valita haluavatko lapsen ja siten ovat vastuussa tämän kasvattamisesta aikuiseksi. Lapselta ei tätä ole kysytty.
Automaattinen vastuu vanhemmasta olisi kuin Osmo Soininvaaran automaattinen vastuu kaikista muista valkoihoisista — jakavathan he sentään asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa kuten perintötekijöitä.
Eli vaikka lähdit tälle linjalle niin tuli asiallistakin keskustelua? Nyt varmaan satoi ääniä laariin.
Olisiko kannattanut alusta asti lähteä asiallisella asenteella liikkeelle?
En kirjoittanut trollia vaan kirjoituksen, josta tiesin, ettei sellaista kannata kirjoittaa. Ne ovat kaksi ero asiaa.
Seli seli Osmo. Ihan turhaa siksikin, että ei sinulla edes ole mitään selitettävää. Muilla voi ollakin.
Huonosti hoidettuja ja heitteille jätettyjä vanhuksia on ollut maailman sivu, mutta yleensä ilmiötä on pidetty paheksuttavana. Nyt se ei enää ilmeisestikään sitä ole, vaan kaikki mitataan minäminäminärahassa.
Asuntosäästäminen on yksi vanhuuden turvista. Pankki antaa pitkäaikaisen lainan asuntoa vasten, eikä juuri välitä sen lyhentämisestä, tietäen saavansa omansa kuolinpesästä. Ei tällä erikoissairaanhoitoja makseta, mutta jos nyt muistetaan, että vanhuus on enimmäkseen jotain ihan muuta kuin laitoshoitoa, niin tällä tavoin vanhus voi parantaa tuntuvasti parin viimeisen vuosikymmenen elintasoaan. Niin sanotusti kuluttaa asuntonsa. Kylpylälomiin, matkoihin, ruokaan, erilaisiin palveluihin. Kun on asuntosäästänyt, niin on vanhuudeksi muutakin turvaa kuin se eläke tai lapsilta avun toivominen. Toki tämä koskee säästämistä yleisesti, mutta asunto on siihen erittäin kätevä tapa. Käytännössä pankki antaa vanhukselle rahaa asunnosta ja antaa tämän pitää asuntonsa kuolemaansa asti, tietäen asunnon arvon säilyvän. Tätini teki näin. Vaikutti yksineläjän kannalta oikein näppärältä ratkaisulta, vaikka perikunta jäikin nuolemaan näppejään. Tämä näkökulma jää yleensä huomiotta vertailtaessa vuokralla asumisen ja asuntosäästämisen välisiä hyötyjä.
Ihan oikeasti hei vaan itsellesi.
Onko joka ikinen kielikuva ihan pakko ottaa kirjaimellisesti? Menee nimittäin hirveän tylsäksi se kirjoittelu, jos kaikki kielikuvat ja vähän värikkäämmät ilmaisut pitää karsia pois kun lukijat vaativat kokoajan täysin eksakteja termejä ja formaalia syntaksia.
Tämän innoittamana voisi miettiä, miksi nykyinen hallitus ei saa tehtyä kaikkien välttämättömäksi toteamia päätöksiä. Vaan jatkaa kreikkalaisten viitoittamalla tiellä ja tulee jättämään pommin seuraajalleen, aivan kuten Holkerin hallitus aikanaan Ahon hallitukselle.
Voisiko syynä olla yhteinen nimittäjä eli pääministeripuolue, joka on päässyt nykyiseen asemaansa onnistuneilla mainostoimistomielikuvakampanjoillaan, ja jonka kannattaminen on siten monesta suorastaan trendikästä. Mutta tiukan paikan tullen melkeinpä jokainen tiedostaa, että ko puolue ajaa vain ja ainoastaan sen rikkaimman prosentin tai promillen asioita — samalla kun meistä käytännössä jokainen kuuluu siihen 99 tai 99,9 prosenttiin, jolla niitä rikkauksia ei oikeassa elämässä olekaan. Joten luottoa tuollaiseen puolueeseen yhteiskuntaa tiukan paikan tullen korjaamaan ja leikkaamaan jouduttaessa ei lopulta löydykään.
Eikö tuossa mallissa ole ongelmallisinta sen epätasaisuus, yhdellä yksinhuoltajalla voi olla niskoillaan liuta huollettavia, vanhempien lisäksi vaikka isäpuoli ja lapsettomia setiä ja tätejä. Toisessa perheessä voi taas olla lukuisia lapsia yhden vanhemman hoitajana. Perinnöt ovat myös hyvin erisuuruisia.
Ainakaan minun syrjäisessä kotikunnassa ei tarjota vanhustenhuollon palveluja syrjäkylille, vaan niitä tarvitsevien vanhusten pitää muuttaa keskustaajamaan. Kunta kyllä auttaa asunnon etsimisessä. En tiedä onko tämä lain mukaista, mutta ei sitä menettelyä kukaan ole täällä kyseenalaistanutkaan.
Osmo,
Kun itsekin vaikutat olevan sitä mieltä, että Ranskan, Italian tai Viron malliin on hankala vanhustenhoidossa siirtyä, ja sellainen tuskin on edes järkevää, niin kannattaisiko tässäkin asiassa kääntää katse Ruotsiin? Sieltä kai tämä Suomen mallikin on alunperin kopioitu mutta valitettavasti kehityksessä ei ole Suomessa sittemmin pysytty mukana. Ruotsi on esimerkki siitä kuinka myös verorahoja voidaan käyttää fiksusti ja tehokkaasti. Vika ei siis ole järjestelmässä vaan käyttäjästä. 🙂
Eilen haastateltiin radiossa Harriet Finne-Soveria, joka oli ottanut asiasta selvää. Hän totesi, että niissä maissa, jossa tällainen laki on, se aktualisoituu erittäin harvoin, jopa niin harvoin, että ao. asukkaat eivät tiedä lain olemassolosta. Ja esim. Saksassa lapsen tulojen tulee olla luokkaa 100.000 euroa ennen kuin hänen osallistumisensa tulee kysymykseen.
Viro on sitten toinen juttu, virolaista sosiaaliturvaa haluaa ainoastaan muutama tänne kirjoittava, mutta sielläkin lapsen vastuu rajoittuu omaishoitoon, kun vanhus on riittävän huonokuntoinen, hän pääsee laitokseen.
Hitto. Mielensäpahoittajat iskivät.
Olen aina lukenut tämän blogin postaukset hyvinä analyyseina jossa on tarpeeksi tilastodataa taustalla ja pohdittu loogisia seuraksia. Olen tykännyt kun lopputuloksena on selvempi kuva millainen järjestelmä voisi olla oikeudenmukaisesti mahdollisimman tehokas: käykö alakerran naapuri vai pitääkö olla koulutettu hoitaja.
Paljon kiitoksia tuostakin artikkelista. Toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin kirjoittaa mahdollisimman avoimesti lynkkaysmielialasta välittämättä! Seuraava blogautus taitaakin sitten olla analyysi millä saada avoimempi keskustelu Suomeen.
“1. Ei kelpaa tässä yksityistapauksessa eikä siis voi toteuttaa missään muussakaan tapauksessa.”
— Jos “yksittäistapaukset” ovat harvinaisia, ne eivät tietenkään romuta esitystä. Jos ne eivät kuitenkaan ole harvinaisia, niistä muistuttaminen on perusteltua. Vaikka “poikkeustapaukset” voidaan huomioida esityksessä, se kuitenkin tekisi esityksestä ruman, byrokraattisen ja mahdollisesti oikeuskäsittelyjä poikivaksi. Käytäntö olisi siis hyvin erilainen kuin mainospuhe.
“2. Ei onnistu nykytilanteessa ymmärtämättä, että nykytilanne olisi erilainen, jos säännöt olisivat erilaiset.”
- Tämän virheen olen kyllä nähnyt, mutta millainen nykytilanne sitten olisi jos säännöt olisivat olleet erilaiset, jos esimerkiksi vuoden 1970 “virhettä” ei olisi tehty? Tästäkin voi olla hyvin paljon perusteltua erimielisyyttä. Olisiko sillä ollut vaikutusta kaupungistumisen noupeuteen? Miten se olisi vaikuttanut sosioekonomisten erojen tasaukseen? Molemmat ilmeisesti tärkeitä tekijöitä Suomen taloudellisen menestyksen taustalla. Osmon kirjoitus vaikutti mainospuheelta, jossa korostetaan vain mahdollisia hyviä puolia. Eiko siis ole ainoastaan kohtuullista, että palautteessa korostetaan niitä mahdollisia huonoja puolia?
“3. Ideologinen argumentti.”
Ovatko Ranska, Italia ja Viro sitten hyviä esikuvia meille? Eikö esikuviksi kannattaisi valita maita, joissa vanhukset voivat paremmin eikä huonommin kuin Suomessa? Kaikkein menestynein maa vanhusten hyvinvoinnin suhteen on Ruotsi. En tiedä, miten vanhustenhuolto on järjestetty naapurimaassa, mutta heidän järjestelmänsä imitointiin löytyy parempia perusteluja kuin Ranskan, Italian tai Viron järjestelmien. Siis, mikäli ehdotuksen taustalla oli oikeasti huoli vanhusten hoidon tasosta.
(TOP‑5: Ruotsi, Norja, Saksa, Alankomaat, Canada. https://www.dropbox.com/s/zgeydlst4z8g5pf/Global%20Summary.pdf )
“4. Perustelu jäi ymmärtämättä.”
Ei jäänyt välttämättä ymmärtämättä. Verojärjestelmään nojaavan vanhustenhuollon ei välttämättä tarvitse olla typerän tuhlailevaa ja jäykkää. Onko sen taustalla nykyäänkään rahoitusmallin viat? Epäilisin pikemminkin, että jäykkyyden taustalta löytyy halu turvata kaikille vanhuksille tietyt minimivaatimukset täyttävä hoito. Jos lapset voivat vapaasti järjestää vanhempiensa hoidon mahdollisimman edullisesti, rahaa säästyy, mutta hoidon taso tulee vaihtelemaan enemmän ja tuo mukanaan muitakin ongelmia, joilta nykyään säästymme. Säädösten purkaminen, tai entistä joustavampi soveltaminen, on joka tapauksessa oma erillinen kysymyksensä eikä pätevä perustelu Kankaan esitykselle.
Varsinainen ongelma on hyvinvointivaltion rahoituspohja: Yhteiskunnalta vaaditaan kollektiivisesti enemmän palveluita kuin niistä halutaan maksaa. Ongelmaan on kuitenkin muita yksinkertaisempia, vaikkakin varmasti yhtä epäsuosittuja, ratkaisuja. Esim. jätetään tarvittaessa eläkkeen indeksikorotukset tekemättä. Terveiltä vanhuksilta voisi jäädä muutama etelänmatka tekemättä, mutta tukea tarvitseville sitä löytyisi tulevaisuudessakin. Toimeentulotuen indeksitarkistuksia olisi myös tarvittaessa mahdollista jättää väliin ilman katastrofaalisia vaikutuksia.
Poliitikkojen tehtävänä on etsiä ratkaisuja, jotka voidaan ainakin naamioida kansalle hyväksyttävään muotoon. Kankaan ehdotus on siinä mielessä kuolleena syntynyt.
“[Sosiaalitiliin perustuvaan järjestelmään] siirtyminen olisi kuitenkin vielä vaikeampaa kuin virolaiseen lasten suoraan vastuuseen vanhemmistaan.” — Miksi? Molemmat tietenkin vaatisivat pitkän siirtymävaiheen, mutta sosiaalitili luultavasti sopisi huomattavasti paremmin tämän päivän arvomaailmaan.
Hyviä uutisia, tätä kriisiä ei ainakaan näy Helsingissä. Pikemminkin varaa on laajentaa hyvinvointia ja terveydenhuoltoa myös laittomasti maassa oleskeleville paperittomille.
Mikä muka voisi mennä pieleen? Ja tätä kannattaa ihmisten tulla vähän kauempaakin kokeilemaan.
Joten en ymmärrä mitä tämä puhe kriisistä sitten on. Rahaa on.
Mutta en toivoisi että seuraavassa lauseessa esitetään laillisesti maassa olevien ja veronsa maksavien palveluiden heikennyksiä.
Keskustelussa kannattaa muistaa, että ainoa todellinen yhteiskunnallinen ongelmamme on pääomien puute. Asuntojen kuppaaminen on yhtä typerää kuin perintöverokin. Yksityiset pääomat, pienet ja suuret, pyörittävät maata ja luovat työpaikat. Sosiaalimenot eivät tuota mitään!
Osmo kertoi:
“Julkisessa keskustelussamme vallitseva lynkkausmenttaliteetti, joka kohdistuu kaikkiin, jotka yrittävät tuoda keskusteluun jonkin uuden ajatuksen, koituu tämän maan turmioksi.”
Jep, tuon ovat monet huomanneet, mutta ei ole pelkästään suomalainen piirre, vaan yleistä kaikkialla. Yritäppä ruotsissa kritisoida vaikkapa maahanmuuttoa, tai islamilaisissa maissa islamia niin kehnosti käy.
Mutta parasta olisi että kun menoja karsitaan niin karsitaan sellaisista toiminnoista jotka eivät kosketa tavallisia suomalaisia ja yrittää järkeistää toimintoja.
Tällaisia toimintoja jotka aiheuttavat kustannuksia ja muita haittoja mutta hyödyt ovat kovin pienet on paljon.
Esim: katujen hiekoitus talviaikaan, lähes koko suomen katuverkosto (varmaan miljoona kilometriä) hiekoitetaan talvisin pariin otteeseen ja sitten putsataan, kallista hommaa, sen lisäksi pölystä tulee terveyshaittoja.
Miksi ei vaihtoehtoisesti lopeteta hiekoittamista ja sanotaan ihmisille että laittavat nastat kenkiinsä, estää liukastumista varmasti yhtähyvin, ja säästöt ovat ainakin kymmeniä miljoonia vuosittain.
Ja muita vastaavia on vaikka kuinka, tuosta voisi pistää vaikka kansalaiskyselun ja antaa rahapalkintoja parhaista ehdotuksista.
Vihreiden politiikan ongelma on, että siinä on linnoittuduttu jonkinlaiseksi nasitendemariyhdistykseksi, jossa hyvinvointivaltion mitta on paljonko rahaa saadaan kulumaan.
Tässä viestissä on jo ymmärrettävä viesti:
asioiden tekemistapaa on muutettava, jotta samalla tai vähemmällä rahalla saadaan enemmän aikaan.
Tämän taakse voisi saada kannatusta, vaikka joillekin se tekee jo ajatuksena kovastikin kipeää.
Kannatan jyrkästi kunta- ja soteuudistusta, koska ne kummatkin vähentävät tarpeetonta päällekäistä tekemistä vaikka joideltakin poliittinen suojatyöpaikka katoaa.
Kesksutelu on kansatalousteiteen keskiarvoista ja joistakin kummallisen marginaalisista ilmiöistä, joita varten lakeja lienee turha säätää muutaen kuin kiusantekomielessä.
Tarvitaanko viisi yliopistosairaalaa omine hallintoineen ja 2o sairaanhoitopiiriä? Kuka tarvitsee?
Tarvitaanko erilliset päällikköjohtoiset ministeröt kekimään ihan omia hankkeitaan vai olisi parempi tehdä yksi valtioneuvosto?
Kuka idiootti keksi, että oliisll, pelastuslaitoskilla ja hätäkeskuksilla ja ylipäätään kaikilla viranomiasilla pitää olla ihan omaperäiset aluerajat, joilla kulloinenkin miminteri nuoleskelee fikiivisiä äänestäjiä? Olisiko se nykyinen läänijako ihan riittävä näille kaikille?
Kait josakin julkisellakin puolella on asiallista johtamista?
Onko vanhustenhoidossa parannusta tuovaa se, että hoitohenkilökunnan työajasta noin puolet menee autoillessa ja parkkipaikkaa etsitessä, kun kotihoitoa lisätään?
Miksi äityspakkauksia ei saada myytyä halukkaille ostajille? Yritetään täälltä myydä koulutustakin ja kaikea muutakin, ei sen pitäisi olla edes vaikeaa — kolme henkeä riittää, kymmenen julkisella puolella, moiseen puuhaan.
Onko säästöä kenelle, että oikeuslaitoksessa tuomioita saa odotella ensin vuoden ja sitten lainvoimaista päätöstä toisen vuoden.… tai että kukaan ei päädy oikein mistään vankilaan?
Kulut ja käytetty rahamäärä tai palkattu henkilömäärä ehkä pönkittää itsetuntoa, mutta siitä saadaanko mitään aikaan se ei ainakaan kerro. Ihan normaaliälyistä asikaskeskeistä tulosmittausta tarvitaan.
Nyt jotain linjaa ja viestiä politiikkaan, kiitos.
Osmolla on tietty pointti. Eli että kun vientiteollisuuden tuottamat rahat vähenevät, niin pitää karsia.
Kaikki karsiminen on harmillista ja aiheuttaa primitiivireaktioita joissain ihmisissä. Tästä syystä poliitikot mieluummin tekevät kreikkalaisen budjetin kuin viisaan budjetin. Suomella voi olla edessään Kreikan tie.
Itse ehdottaisin että karsitaan ensimmäisenä päivähoidosta. Siellä sitä on paljon ilmaista rahaa liikkeellä.
Tässä taitaa olla se ongelmien ydin. Uskoisin kuitenkin, että vertaamalla takavuosien osalta yhteiskunnan verovaroin rahoittamien palveluiden tasoa, ehkä 5–25 vuotta taaksepäin, siihen, mikä on nykypäivän maksuhalukkuus (verojen muodossa), löydettäisiin näppärämmin se sopiva tasapainotilanne, jonka ainakin enemmistö olisi valmis hyväksymään. Tuntematon pelottaa enemmän kuin se, mikä on jo aiemmin koettu.
Ei yhteiskunnan yhteisestä pussista myöskään pitäisi ihan kaikkea rahoittaa.
Mahtaako esim. päihdeongelmaisten tukiasuntojen sijoittaminen Helsingin keskustan tuntuman kalleimmanpuoleisille asuinalueille (Hietaniemenkatu/ Ruusulankatu) olla kustannus/hyötysuhteensa osalta mitenkään perusteltavissa? Vaikka tässä onkin kyse vain yksittäisistä asioista, tulee toimintatapa laajemmassa mitassa erittäin kalliiksi, mikä totisesti näkyy ja tuntuu sosiaalipuolen jättimäisissä menoissa. Koska saamme kuulla tuonkin kalliin kokeilun tuloksista?
Vaikka idea ‘Vesalasta’ (‘Töölön’ sijaan) monenlaisia mielipiteitä herättävältä taholta tulikin, uskon kyllä minäkin, että asianomaisten motiivia pyrkiä päihteistä eroon parantaisi, jos vähän paremmille asuinsijoille pääsisi vasta sitten kun tuohon tavoitteeseen olisi päässyt?
Jos halua ja pyrkimystä päihteettömään elämään ei ole, eikä tuloksia tukitoimista huolimatta synny, ei yhteiskunnan todellakaan tarvitse tarjoilla rusinoita hopealautasilta kovinkaan pitkään, ottaen huomioon toiminnan kustannusten rahoituksen veroilla ja velanotolla.
Perusasiat, kuten katto pään päälle, peti ja puurolautanen, ja ihmisarvoinen kohtelu pitää kaikille tarjota (esim. tyyliin: soup, soap and soul), mutta jotain kannustimia yrittää itse päästä vähän vehreämmälle oksalle pitäisi kaikille työikäisille (-67 v.?) olla silti aina tarjolla.
Sitä voisi myös tutkia tarkemmin, mistä syntyvät nuo vanhustenhoidon kulut? 5000 euroa/kk vaikuttaa aika hillittömän kalliilta hinnalta. Olisiko syytä selvittää, mihin nuo rahat kuluvat, ja onko esim. toiminnan huono organisointi korkean hinnan merkittävin syy?
Yksi ratkaiseva ongelma on Suomen pienet ja kalliit asunnot. Monessa Euroopan maassa löytyy kohtuuhinnalla isoja ainakin 6–8 huoneen asuntoja. Niissä olisi mahdollista paljon edullisemmin asuttaa omia vanhempia kuin vuokraamalla heille jostain oma kallis asunto. Samalla olisi isovanhemmilla mahdollisuus toimia hyödyllisinä perheenjäseninä vaikka turvaamalla lapsille koulun jälkeen aikuisen läsnäoloa kun isä ja äiti ovat töissä.
Mutta meillä ovat olosuhteet muotoutuneet vuosikymmenien saatossa aivan erilaisiksi. Kaupungeissa erityisesti mutta ei maatiloillakaan syytinki ole enää mikään tavanomainen ratkaisu eläköityessä.
Kansa ei ymmärrä jos sanoo että kannattaa asiaa A, mutta ei vaan ehdota koska kansa ei tykkää tai tykkäisi 80 vuoden päästä. Kansa uskoo että ehdottaja haluaisi silti että asia A, että asia A olisi parempi kuin nykytila/asia B. Asian A hyödyt voi ilmaista myös eksplisiittisesti, huomioiden samalla sen haitat.
Osa kansasta kannattanee “puolueen” aatoksia perusteluitta, mutta uskoisin että se ei-puoluejäsenyyttä ‑osa kansasta olettaa että päättäjät huomioivat kaikki tiedossa olevat seikat ja vaikutukset ennen päätöksentekoa. Jos olisi huomioitu ja kumottu molempien puolten argumentteja, voisi se lopullinen arvio olla hyväksyttävämpi lopputuloksesta riippumatta — tai se voisi ratkaista seuraavat äänet samalle/eri ehdokkaalle, mutta näin esitettynä “A on hyvä” “A:ta kannattaa edistää.” -> “Eikä ole.”
Eikö hoidon järjestäminen pikemmin kuuluisi sille, jolla on virkavastuu asiasta (niin kauan kuin ollaan nykyjärjestelmässä)? Ongelma on pikemmin se, että “viran puolesta” tuleva minimitaso ei ehkä ole suhteessa yhteiskunnan muuhun elintasoon, ja lisätasoa ei joko saa helposti vaikka olisi maksukykyä, tai lisätason saaminen vaatii lähiomaisilta viranomaisen painostusta. Lasten järjestämä hoito on arpapeliä, eikä ns. tasa-arvoista kohtelua.
Mikä se oli mielipide pari viikkoa sitten hesarissa, että mikä kumma tämä on ettei ole varaa mihinkään, vaikka hän, vähän keskituloa paremmin tienaava, maksoi 90-luvun lamavuosina 40+% veroja mutta nyt ennakonpidätys on 31% — ja makaaisi kernaasti enemmän jos se takaisi tietyt nyt karsittavat palvelut. Vaikeus on siinä, että monessa kohtaa palveluissa karsitaan asioista selvitämättä mitä nykypalvelun ylläpito maksaisi (tai 15 vuoden takaisen palvelutaosn ylläpito) — palvelu pitää karsia koska laitoksen johtaja ei voi veroja korottaa, ja budjettia ei voi ylittää, ja näin On Päätetty.
Jotenkin näyttäisi olevan karkea jako kahteen. On niitä, jotka itse oikeasti toimivat ja joutuvat konkretian edessä myöntämään rajallisuutensa. Sitten on niitä, jotka eivät itse kyllä käsiään likaa, mutta pätevät sitä äänekkäämmin toisten rahoja jakamalla mahdollisimman kaukaisiin ja eksoottisiin asioihin ja huolehtimalla reilun kaupan kahvin saatavuudesta.
Minu verorahojani saa käyttää siihen, että skärgårdsänkorna saavat asua kodeissaan, vaikka vähän epäkorrekteja ajatuksia siellä ajattelisivatkin, eivätkä niin koko ajan tiedostaisikaan. Jos heillä on se papan hyljekiväärikin siellä, niin minun puolestani saa olla.
Eli jos argumentti on provo, vastaväitteet ovat vääriä? Eikö tuo Hallla-aho testaillut tuon tyyppistä “dialogia”?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että täysi-ikäisten yksilöiden pakottaminen suhteeseen, jossa heillä on kolmannen osapuolen heille langettamia juridisia velvotteita, on väärin ja kuuluu alueelle, jolle valtiolla ei ole asiaa. Se on väärin, kuten on väärin määrätä, että aikuiset eivät vapaasta tahdostaan saa olla tietyn tyyppisissä suhteissa keskenään. Toki yksilöt ja ja yhteisöt saattavat toimia moraalinsa mukaan, ja tehdä kuten kokevat oikeaksi, mutta lain tulee olla eri asia kuin tiettyjen yksilöiden moraalinen koodisto.
Kieltämättä todellinen ongelma ovat vanhukset, joiden voidaan katsoa olevan oikeustoimikelvottomia.
Toki asian voi nähdä niinkin päin, että nykytilassa perheillä on aivan liian vähän sanomista vanhustensa asioihin, mikäli he menevät ja dementoituvat ilman, että kaikki mahdollinen ja mahdoton on juristin avulla säädetty asianomaisen tahtoa kunnioittaen.
Mutta varmasti tämäkin ongelma helpottuu ja rahoitus kevenee lisäämällä byrokratiaa.
Yksi työntekijä paikalla, siis yksi, 24/7 vaatii 5:n ihmisen säännöllisen työajan.
Rakentavan keskustelun opettelu on aina raskasta mutta valaisevaa: hyvä yhteenveto. Provokaatiotavoitetta en silti ymmärrä.
Itse kaipaisin ikäihmisten hoitoon ja terveydenhuoltoon ensin VISIOTA ja IDEAALIMALLIA, josta keskustella. Mitä on hyvä elämä ylipäätään ja mitä se on erityisesti elämän viimeisellä neljänneksellä? Ja vasta sitten määriteltäisiin miten yhteiskuunnan toimilla voidaan edistää tätä hyvää visiota käytettävissä olevin resurssein ja ohjauskeinoin jne.
Nyt tuntuu, että taloudellinen optimointi on itsetarkoitus. Tämä on ymmärrettävää, mutta on vaarana, että voidaan joutua ns. hyvää elämää ja pärjäämistä kurjistaviin noidankehiin (toki nykyjärjestelmäkin on osin edistänyt niitä). Yhteiskunnan pitäisi tukea positiivisten kerrannaisvaikutusten ja ketjujen käynnistymistä niin, että ihmisten pärjääminen ja sairastuvuus vähenevät. > Strategisen tutkimuksen paikka.
Uskon, että avain ikäihmisten parempaan tilanteeseen löytyy uudenlaisesta yhteisöllisyydestä ja ennaltaehkäisevien palvelujen tarjoamisesta.
Ymmärrän miksi Soininvaara teki tämän, ja nostan hattua suorituksesta.
Tämähän toimii erinomaisena esimerkkinä julkisen keskustelun luonteesta (mainstreamin ulkopuolisista näkökulmista ei edes saa puhua; näitä esimerkkejä on toki muitakin, kokeilepas seuraavalla yrityksellä kritisoida feminismiä) ja demokraattiseen päätöksen teon ongelmista (tuo viisihaarainen vastausten laatuarvio).
Hieno homma. Vaikka tuskin kollektiivi tästä mitään oppii.
Hmm, vaikka eri ideoiden esittäjät liittäisivätkin kirjoituksiinsa maininnan tyyliin ei-tämä-koskaan-toteudu tai ei-tämä-koske-pienituloisia, julkisella puheella ja kirjoittelulla kuitenkin vaikuttaa asian mahdollistavaan suuntaan. Tavallaan kirjoittelu totuttaa ajatukseen, että niin voi käydä, ja ennen kuin kukaan huomaakaan, päätökset on jo valmisteltu ja tehty ilman kunnollista keskustelua. Ja aina ne kohdistuvat myös pienituloisiin, joiden ihmeellisesti uskotaan aina pystyvän kustantamaan aivan miten monta hinnankorotusta ja alvia ja lisämaksua tahansa. Siksi keskustelu on aloitettava heti siitä ensimmäisestä ei-kumminkaan-mahdollista ‑kirjoituksesta.
Karsiminen on jossain määrin väistämätöntä. Osmon esittämiin ajatuksiin on kuitenkin hiukan vaikea ottaa kantaa ilman lisäkonkretiaa.
Jos lähdetään aivan äärilaidasta liikkeelle, vanhuksen hoitoon käytetään vanhuksen omat ja jälkeläisten (lasten, lastenlasten, näiden puolisoiden) omaisuus. Jos nämä eivät riitä, julkinen valta tulee apuun.
Tämä yksilön ja perheen vastuuta korostava ajatusmaailma on kuitenkin erittäin huonosti sopusoinnussa muun yhteiskunnan kanssa, ellei rahoitusmallia muuteta muussakin laitoshoitoa vaativassa samaan suuntaan. On vaikea nähdä eroa sillä, makaako sängyssä dementian kuihduttama vanhus, aivoverenvuodon kuihduttama työikäinen, terminaalivaiheen syöpäsairas vai syvästi kehitysvammainen nuori.
Ankaran omavastuun aloittaminen nimenomaan vanhustenhoidosta on sikäli aika vaikeaa, että nimenomaan vanhustenhoidossa kulkee hyvin suuria rahoja. Tyypillinen syöpähoito maksaa ilman yhteiskunnan tukia parista kymppitonnista ylöspäin, mutta harvoin kuitenkaan niin paljon kuin dementikon viisi viimeistä vuotta. Miksei siis syöpäsairaankin pitäisi ensin käyttää omat ja sitten perheen rahat hoitoonsa?
En itse näe sitä kovin isona ongelmana, etteikö järjestelmää voisi muuttaa. Kyllä siinä tulee häviäjiä ja voittajia, mutta niin meillä nyt muutenkin on tullut ja tulee sukupolvien välisissä suhteissa. Pyramidipelit loppuvat aina jossain vaiheessa. Lopulta työssäkäyvät oikeasti maksavat kaiken, kun sitä työtä ei oikein voi varastoida. Kyse on vain niistä pelisäännöistä, joilla taakka jaetaan.
Tässä vaiheessa keskusteluun saisi eniten järkeä sillä, että joku toisi hyvän ja toimivan ulkomaisen esimerkin kohtuullisella detaljitasolla esiin. Tunnustan olevani tässä suhteessa vähän skeptikko, todennäköisesti hyvän yleisen vanhuudenturvan tarjoavat järjestelmät ovat lopulta varsin lähellä pohjoismaista järjestelmää. Singaporen malli on hieno, mutta siellä ei kannata olla köyhästä perheestä.
Oma kantani asiaan riippuu muutoksen asteesta. En pidä sitä hyväksyttävänä, että vanhuksen dementia suistaa perhekuntia taloudelliseen ahdinkoon. Toisaalta nykyinen järjestelmä selvästi tuhlaa rahaa eikä hyödynnä omaishoitajia järkevästi. Portaat julkisen ja yksityisen kustannustason sekä kotihoidon että laitoshoidon kustannustason välillä ovat aivan liian jyrkkiä.
Kustannusten osalta olennaisesti puhutaan niistä ikäihmisistä, jotka vaativat intensiivistä hoitoa. Itsenäiseen elämään ja lastenkaitsintaan kykenevät eivät ole ongelma yhteiskunnalle.
Tarkoittaako tämä sitä, että kirjoituksesi yleensä ovat tarkkaan harkittuja (“kannattavia”) — sellaisia jotka ovat laskelmoidun valikoituja?
Eli et kirjoita poliittisista ajatuksistasi ja tarkoitusperistäsi aidon avoimesti vaan peität ainakin osan niistä koska koet ne liian arkaluontoisiksi ja vastustusta herättäviksi.
Näin se varmaan politiikassa menee, kannatuslukujen takia täytyy vaieta tosiasioista ja hoitaa “likainen” suhmurointi piilossa julkisuudesta ja avoimesta keskustelusta.
Ei koske varmaankaan pelkästään Vihreitä tai sinua. Lienee kansainvälinen ilmiö.
Siinä vain poliittinen debatti kärsii kun ei uskalleta olla poikkiteloin äänestäjien kanssa — voi kannatus mennä kun ottaa ikävät asiat ja niiden vielä ikävämmät ratkaisut keskusteluun.
Veikkaanpa että aika moni on tässä samaa mieltä.
Tässä on myös kyse kulttuurierosta. On monia kulttuureita, joissa perheyhteisöllä on vahva merkitys niin asumisessa, kanssakäymisessä kuin toinen toisensa auttamisessa. Kyse ei ole siitä, että näin määrättäisiin tekemään, vaan valinta ja perinne. Kun Suomeen tulee maahanmuuttajia muista kulttuureista, he tuovat nämä tapansa mukanaan. Olisi järkevää, että — kun nämä tavat ovat vielä kansantaloudellisesti edullisia — niiden noudattamista kompensoitaisiin yhteiskunnalta säästyneiden menojen suhteessa. Suomessa on ollut perinteenä pyrkimys yhtenäiskulttuuriin oli se sitten suku- ja perhesidonnainen tai valtiovetoinen ja irrallista yksilöllisyyttä korostava.
En oikein ymmärrä tämän blogahduksen pointtia. Esität huonosti perustellun mielipiteen todistaaksesi, että varmaankin saat siihen hyvin perusteltua kritiikkiä. Niin sait ja M.O.T., mutta mitä sitten?
Juuri tämä kohta, ja siis lisätty yhteiskunnan tuki, on kuitenkin määriteltävissä poliittisilla päätöksillä.
Minusta joko lapsien avustusvelvollisuus tai vanhusten oman varallisuuden käyttö paisuviin sairaanhoitokuluihin on ehdottomasti niitä uudistuksia, mistä pitää aloittaa. Ehkä joku näiden yhdistelmä olisi paras. Tällaisista järkevistä uudistuksista pitää aloittaa.
Minusta ihan samanlainen lynkkausmieliala oli kyllä keskustan, SDP:n ja kokoomuksen omien valtavirtapoliitikkojen keskuudessa. Istuttiin aamu-TV:ssä rivissä haukkumassa Kankaan ehdotusta aivan epärelevanteilla argumenteilla.
Näyttääkin siltä, että pahin populismi pitää majaansa ihan siellä perinteisissä puolueissa — ei suinkaan Persuissa, kuten Jutat, Jyrkit ja kaiken maailman Vehviläiset kilpaa yrittävät väittää.
Mielestäni on hieman erikoista että insesti kahden samaa sukupuolta olevan täysi-ikäisen välillä on kielletty.
Erittäin huonoa, Osmo. Tällainen pelleily vie maineesi. Saa ajattelemaan, että joko olet typerä tai epäluotettava. En anna enää jatkossa ääntäni provoilevalle poliitikolle. Jos ei ole sanojensa mittainen, ei ole mitään. Asioista on pystyttävä puhumaan pelleilemättä!
Jos tarkoitit muutaman paivan takaista kirjoitusta “Lapset vastuuseen vanhusten hoidosta”, niin mita provokatiivista siina on? Ihan asiaa. Toinen juttu sitten on, onko realismia.
t. Mikko
hukkaan meni: Mikä se oli mielipide pari viikkoa sitten hesarissa, että mikä kumma tämä on ettei ole varaa mihinkään, vaikka hän, vähän keskituloa paremmin tienaava, maksoi 90-luvun lamavuosina 40+% veroja mutta nyt ennakonpidätys on 31% – ja makaaisi kernaasti enemmän jos se takaisi tietyt nyt karsittavat palvelut.
Niinpä. Mutta sitten ei olisi kestävyysvajetta, millä pelotella.
Suomihan käyttää edelleen vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin muut vastaavat maat. Samoin Suomen terveydenhoito on Euroopan eriarvoistavinta.
Kysymys ei siis kuulu, miten menoja voidaan vähentää, vaan miten terveydenhoito saadaan takaisin aiemmalle tasolle.
Yhteiskunnan kannalta on huonompi homma, jos kansalaisten terveydentila ja sen myötä työkyky laskee. jo nyt nuorten työkyvyttömyysluvut ovat tolkuttomalla tasolla.
Jos halutaan ihmisten osallistuvan vanhustenhoidon kustannuksiin, ainoa oikea tapa on tehdä se verotuksella siten, että eniten ansaitsevat maksavat eniten. Silloin maksukyky ja hoidontarve otetaan onnistuneimmin huomioon. Nythän niin ei tapahdu, vaan keskituloiset maksavat suurituloisia enemmän (ylimmissä ansioissa veroprosentti pienenee) ja pienituloisemmat tulohinsa nähden suhteellisesti eniten esim tasaveroissa. Vanhusten palvelutkaan eivät toteudu tasavertaisesti,
Vanhusten hoidon puutteista vain osa on resurssipulaa. Osa laadun heikkoudesta on paljasta piittaamattomuutta, huonoa työnjohtamista ja huonoa työmoraalia. Vanhusten huono kohtelu on työpaikkakohtaista. Aluesairaaloiden muuttaminen kuntoutussairaaloiksi on myös täysin tarpeetonta, kuntouttava työote voidaan toteuttaa siellä, missä vanhukset ovat nyt. TArvitaan toki täydennyskoulutusta ja fysioterapeuttien koulutuksessa palaamista aiempiin oppisisältöihin, joissa opetettin oikeat työkäytännöt.
Sen sijaan , että vaaditaan vanhusten jälkeläisten rahoja tai vanhusten asuntoja hoitokulujen katteeksi, voisi vaatia vaikkapa yritystukien tekemistä vastikkeellisiksi. Nythän yritystukien ei tutkitisti ole voitu osoittaa tuovan mitään hyötyä yhteiskunnalle. Ne eivät kohenna työllisyyttä eivätkä tuo verotuloja. Vastikkeellisuus voisi olla esim todennettu lisätyöllistäminen kunnollisella palkalla, jolloin veronmaksajilta säästyisi työttömyydenhoitokustannuksia. Energiatuista on myös vastaavasti tehty hyvä vastikkeelliseksi muuttamisehdotus, joka ehdottomasti on selvittämisen arvoinen.
Joo toki. Enkä ainakaan minä usko että tällainen voi edetä ehdotusta pidemmälle. Hieman provosoiden voi sanoa että vasemmisto on onnistunut ydinperhevastaisessa politiikassaan ja perheet ovat jo hajonneet niin moniin eri suuntiin että tällainen on täysin epärealistista.
Sellaisenaan siis toteuttamiskelvoton idea, mutta mielestäni pohjimmainen ajatus siitä, että vientitulojen vähentyessä täytyy löytää uusia malleja, on oikea. Jos hyvinvointimallin tarkasteluajanjakso on paljon pidempi kuin talouden suhdanteiden tarkasteluajanjakso niin tällaisia ongelmia voi tulla. Kuinka pitkälle eteenpäin voidaan sitoutua?
Joku sanoi tässäkin ketjussa että parempi malli olisi “everyman for himself” tyyppinen. Ja tämähän sopii paremmin nykyiseen individualistiseen aikaan. Ei siis lapset vaan ihminen itse.
Eri sukupuolta olevien lähisukulaisten pariutuminen kai on aikoinaan kielletty geneettisistä syistä (vaikkei silloin geeneistä ole tiedettykään). Varsinkin, kun geenitekniikalla pystytään tutkimaan ja kohta korjaamaankin huonoa perimää, kategoriset kiellot eivät ole enää perusteltuja. Toinen asia on, että (monista muistakin) alun perin käytännöllisistä kielloista on tullut uskonkappaleita. Maallisessa yhteiskunnassa uskonkappaleet pitäisi jättää uskontojen sisäisiksi kysymyksiksi.
Mielenkiintoinen ehdotus. Ansaitsee tarkemman käsittelyn.
Suurin virhe on asian otsikoinnissa. Oikein olisi ollut otsikoida:” Vanhukset ensisijaisesti maksamaan oma hoitonsa.
Systeemi olisi helppo toteuttaa ja oikeudenmukainen. Lainmuutoksia tarvittaisiin vain vähän.
Vanhuksen hoitopaikan valinta ja hoito eivät muuttuisi mitenkään nykyisestä. Samoin muutos ei vaikuttaisi hoitomaksuihin
Vanhuksen menehdyttyä suoritettaisiin pesän selvitys aivan kuten nykyisinkin. Ero olisi siinä, että yhteiskunta esittäisi laskelman kuluista, joita vanhuksen hoito olisi vaatinut. Nämä kulut merkittäisiin pesän selvitykseen pesän veloiksi. Pesästä maksettaisiin päältä tietysti velat pois aivan kuin nykyisin. Perilliset saisivat jakaa velattoman pesän omaisuuden aivan kuin nykyisin.
Mikäli pesällä ei riittäisi varoja velkojen maksuun, jäisi yhteiskunta ilman puuttuvaa osaa hoitomenoista (nykyisin aina 100 % varakkailtakin)
Ennakkoperinnön ja rahan tuhlaamisen estämiseksi tarvittaisiin hieman uutta lainsäädäntöä ja merkittävästi nykyistä enemmän valvontaa.
Tuloksena olisi oikeudenmukainen ratkaisu. valitettavasti tämä ei voi toteutua Suomessa. Tällainen menetelmä kohtelisi varakkaita
Nykyiset vanhukset ovat veroina kustantaneet nykyisten päättäjien neuvolat, päiväkotitädit pyyhkimään räkänokat, koulun oikeasti valmistetun ruoan (ei mitään eineksiä), opiskelun yliopistossa kaikkine viihdykkeineen.
On varsin kiittämätöntä vaatia heitä nyt maksamaan oma hoitonsa.
Raimo K kirjoitti 2.3.2014 kello 9:54:
Lienee ollut tämä. HS Mielipide ma 27.1.2014: Voisin maksaa enemmän veroja:
Kirjoittaja ei muista, että on siirrytty tasaverotukseen. Kunta- ja kulutusverot ovat nousseet huimaavasti.
Ehkä kuitenkin olisi taas aika kiristää mieluummin valtion progressiivista ansiotuloverotusta kuin tasaveroja.
Samoin voisi pitää mielessä eläkevaarin kommentin 4.2.2014 kello 19:44 :
Alv ja valmistevero siirtää, kuten mainittu, verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen (työ on pyhää ja kulutus pahaa, orjuus vapautta ja sota rauhaa). Ajatusleikki: Oletetaan, että kulutusverot nielevät tietyllä välttämättömyyskulutuksella 500 e/kk (oikeasti lienee mahdotonta määritellä “välttämättömyyskulutusta”). Alfakansalaisen, tulot 10 000 e/kk, kulutusveroprosentti TULOISTA on 5 %. Betakansalaisen, tulot 1500 e/kk, kulutusveroprosentti TULOISTA on 33 %.
Toisin sanoen sekä köyhimmistä kurjin ja rikkaista rikkain kuluttaa saman verran välttämättömyyshyödykkeitä.
JOS TUO EI OLE TASA-ARVOA, NIIN MIKÄ SITTEN ON?
Myös lahjoittaminen sekä omaisuudenhallintayhtiöiden perustaminen pitäisi kieltää. Toivoton soppa.
Jonkinlainen Singaporen mallin kehitelmä voitaisiin toteuttaa, mutta siirtymäaikaa tarvittaisiin pyöreästi 20+50 vuotta.
Itse asiassa Raimo K ei kirjoittanut, vaan kommentoi nimimerkin hukkaan meni ko. tekstiä.
Olisit toki voinut ottaa mukaan myös allekirjoittaneen kommentin:
“Niinpä. Mutta sitten ei olisi kestävyysvajetta, millä pelotella.”
Tämä ei oikein onnistu muuten kuin laskemalla sitä meno-osuutta, joka on korkeammalla kuin muissa vastaavissa maissa. Merkittävimpiä ovat julkiset tulonsiirrot, bkt-osuudet vuonna 2009:
Ruotsi 16.3 %
EU-17 ka 17.7 %
Suomi 18.2 %
Tulonsiirtoihin siis menee Suomessa kaksi kertaa niin paljon rahaa kuin terveydenhuoltomenoihin, ja suhteessa 12 % isompi osuus kuin Ruotsissa.
Puhut käytännössä eläkkeistä.
Voisiko tämän oikeasti toteuttaa? Edes osittain, vaikka 90% kuluista johonkin mediaanihoitokuluun saakka? Tämä järkeistäisi sitä laitoshoidossa olevien vanhusten tyhjän panttina makaavien asuntojen problematiikkaakin.
Toki tässä on hiukan ongelmia pienten perheyritysten jne. kohdalla. Mutta en osaa nähdä, miksi tällainen menettely olisi jotenkin yhteiskunnallisesti suunnattoman epäoikeudenmukainen.
Lahjoittamista ei ole tarpeen kieltää, sillä se on verotettavaa toimintaa — ja palautettavissa, jos niin säädetään, niinhän se on konkurssitilanteessakin (vaikka muuta luullaan).
Omaisuuden siirtäminen hallintayhtiölle ei lisää eikä vähennä omaisuuden määrää — omaisuudenhallintayhtiön arvo on tietenkin saman verran suurempi.
Osa nykyisistä vanhuksista on neuvoloiden ja yliopistojen veroinrahoittamisen lisäksi hoivanneet niitä nykypäättäjiä ihan henkilökohtaisesti ja omakätisesti. Käyneet kaupassa, valmistaneet ruoan, valvoneet sairasvuoteen ääressä, opettaneet käytöstavoille ja vieneet harrastuksiin. Kantaneet palkkansa vaate- ja ruokakauppaan, ja perhekokoisia asuntoja myyvälle kiinteistövälittäjälle. Kestäneet uhma- ja murrosiät. Käyttäneet todennäköisesti lähes kaikki voimavaransa niiden nykyisten päättäjien saattamiseksi hyvään alkuun elämässä.
Noita nykyvanhuksia olisi tosiaan äärimmäisen kiittämätöntä vaatia maksamaan oma hoitonsa.
Nykyiset aktiivi-ikäiset rakentavat tulevaisuuden Suomen, kasvavan globaalin kilpailun puristuksessa, jatkuvasti tiukkenevien osaamisvaatimusten alaisina; he kustantavat tulevien päättäjien neuvoloita, räkänokanpyyhkijöitä ja yliopistoja. Sen lisäksi heistä suuri osa kasvattaa lapsia — urakka josta olen kuullut sanotun (ilmeisesti huumorimielellä) että siitä juuri ja juuri selviää hengissä.
Jäi sanomatta etten tässä ollut ottamassa kantaa loppuihin nykyvanhuksista, niihin veroja makselleisiin. Joku yhteisvastuu pitäisi säilyttää, mutta eivät ne eläkkeetkään ihan töpselistä tule.
Kuluja luoville tahoille siis ns. piikki auki — vanhustenhoitopalveluiden ostaminen voi olla aika vaikea saada “oikein” jos mainitut perijät lähtevät siitä riitelemään hankintavaiheessa ja ehtoja ja sisältöjä vertaamaan. Täysin yksityistettynäkin se olisi huomattavan työlästä, ja julkiset toimijat ovat niin suuria että “ota tai jätä”.
Jos tuo on yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen menettely, niin miksi sitä ei laajennettaisi kaikkiin laitoshoitoa vaativiin sairauksiin? Mikä ero on sillä, että vanhus makaa vaipoissaan kalliissa hoidossa vs. aivotapahtumapotilas makaa vaipoissaan kalliissa hoidossa?
Vanhuudella ja aivotapahtumalla on erona se, että jokainen tietää tulevansa joskus vanhaksi ja siihen voi silloin varautua. Ehkä minu pitää sittenkin kirjoittaa siitä, mitä vanhustenhoidolle pitäisi oikeasti tehdä.
Olemme jonkun lapsia
Meillä jo liikaa syntyy epätasa-arvoa ilmiöstä, missä toisaalta asiat hoidetaan sosiaalisesti ja toisaalta yksityisesti. Syntyy väliinputoajina, jotka ovat helposti siivoja työtä tekeviä ihmisiä, jotka ansaitsevat sen verran ettei tukia tule, hoitavat lapsensa ja itsensä siten että vain kitkuttamalla jää pieni säästö minkä sitten kunta lopulta vie. Tällainen ihminen kantaa kaikki kulunsa ja verojen kautta vielä kuluttajanaapurinsa menot, kun visanvinguttajalta ei mitään säästöjäkään jää kunnan ulosmitattavaksi.
Toisin sanoen: verotus on tehtävä vain kertaalleen. Omaisuuttakin voi verottaa mutta kohtuudella. Tulo- ja omaisuusperusteiset hoitomaksut, oli kyse sitten tarhamaksuista tai vanhustenhoidosta, ovat toinen, tai pahimmassa tapauksessa kolmas verotuskierros ja huolehtii, ettei elinkaarioikeudenmukaisuus takuulla todeudu.
Vanhusten hoidosta siis mielellään kiinteä, kohtuullinen kattomaksu joka on lähempänä normaalia elinkustannusta kuin kroonikkohoidon kustannusta. Tällöin me kaikki, kun olemme jonkun lapsia, sitten osallistumme vanhuksen hoitoon kun kattomaksu ei riitä.
Käikki muodot ovat tässä välimuotoja. Pelkkä vanhuus ei itsessään kerro laitoshoidon tarpeesta, vaikka niin usein näyttäisi olevankin. Kyllä heillä on ihan oikeita sairauksia, jotka tosin usein kuitataan sanoilla “iän mukaiset perussairaudet”.
Tällöin sanonta esiintyy yhteyksissä, joissa pohditaan jotain muuta asiaa.
Avainsana on “toimintakyky”.
Osmo:
Tämä esimerkkihän on täysin epärealistinen. Jos ihminen ei kykene ottamaan lääkkeitään itse dosetista, niin eihän hänelle silloin tuollainen piipahtelu riitä avuksi. Hänhän tarvitsee silloin paljon muutakin apua ihan ruoanlaitosta ja vessakäynneistä alkaen. Siitä tulee sille naapurille helposti vähintään puolipäivätyö.
Vaikka sellainen ihmenaapuri löytyisikin, niin homma tyssäisi helposti byrokratiaan kuten kaikki muukin pienimuotoinen työllistäminen: vanhuksen tai omaisen pitäisi rekisteröityä työnantajaksi ja naapurin yrittäjäksi, jotta voidaan maksaa asianmukaiset työnantaja‑, eläke- yms. maksut. Ethän kuitenkaan tarkoittanut ehdottaa, että naapurilla teetettäisiin töitä pimeästi ja verottomasti?
Vanhusten lääkkeet ovat usein lukitussa kaapissa, koska hän pystyy ottamaan niitä itsekin ja olisi toivottavaa, että hän ottaisi oikeita lääkkeitä oikean määrän ja oikeaan aikaan.
Kankaan ehdotuksen kritiikin leimaaminen vain väärinymmärrykseksi ja itsekkyydeksi on varsin epäasiallista olkiukon pieksäntää. Surullista havaita, että yleensä viisaasti kirjoittava Osmokin sortuu moiseen.
Tarpeettomia kuluja toki pitää karsia, mutta hoitovastuun sälyttäminen aikuisille lapsille ei karsisi kuluja vaan ainoastaan jakaisi ne nykyistä epäoikeudenmukaisemmin.
Yksi ehdotuksen vioista on se, että siinä ikäänkuin lähdetään harhaluulosta, että vanhuspalvelut nykyään katetaan kokonaan verovaroista. Todellisuudessahan peritään vanhukselta itseltään maksu, joka riippuu hänen tuloistaan, palvelun sisällöstä ja tuntimäärästä. Linkissä on esimerkkinä Salon kunnan hinnasto, ja samankaltainen on muissakin kunnissa.
http://www.salo.fi/vanhuspalvelut/kotihoito/kotihoidonasiakasmaksut/
Pienituloisten maksuosuus ei riitä kattamaan palvelun koko hintaa kunnalle, mutta suurituloiset maksavat ylihintaa jos valitsevat kunnan palvelun. Suurituloisten kannattaakin ostaa palvelunsa yksityisiltä, koska saavat sen halvemmalla. He kuitenkin maksavat veroina pienituloistenkin palvelut.
Mikäli palvelumaksut ja kohtuullinen osuus verotuloista eivät sittenkään kokonaisuutena kata vanhuspalvelun kustannuksia, niin maksuja voidaan korottaa ja kattaa vanhuksen kiinteästä omaisuudesta: asunto, kesämökki yms. omaisuus pitäisi pantata hoitokuluihin, elleivät muut tulot riitä.
Tällöin omaiset voivat itse päättää haluavatko järjestää hoidon itse säästääkseen vanhuksen omaisuuden perinnöksi vai eivät. Omaisten lakisääteinen maksuvelvollisuus, josta saisi poikkeuksia vähävaraisuuden tms. perusteella, ei parantaisi kustannustehokkuutta vaan ainoastaan lisäisi byrokratiaa.
Toisaalta myös veroja voidaan korottaa, mutta mieluummin kiristettäköön energiaintensiivisen teollisuuden, liikenteen yms. verotusta eikä työn verotusta. Myös ympäristölle haitallisten tukien lakkauttaminen toisi lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin ilman että veroja edes tarvitsee korottaa.
Niin? Kun kirjoitin “jos ihminen ei kykene ottamaan lääkkeitään itse dosetista” niin tarkoitin tietenkin että ei kykene ottamaan oikeita lääkkeitä oikeaa määrää ja oikeaan aikaan itsenäisesti. Kirjoitinko jotenkin vaikeaselkoisesti?
Jos siis jonkun pitää huolehtia lääkkeiden annostelusta hänen puolestaan, niin silloin hänen toimintakykynsä on niin heikko, että hän tarvitsee paljon muutakin apua jokapäiväiseen elämiseensä. Pelkkä lääkkeenannostelupiipahtelu ei riitä. Siksi esimerkkisi ei ole realistinen.
Jos lääkkeitä täytyy pitää jopa lukitussa kaapissa, koska muuten henkilö nappailisi niitä miten sattuu, niin silloinhan apua tarvitaan vielä selvästi enemmän kuin siinä tapauksessa että hän ei vain muista ottaa lääkkeitään.
Yle julkaisi mielenkiintoisen uutisen:Suomalaiset ovat EU:n ahkerimpia omaishoitajia eli Suomessa läheiset kantavat jo nyt suuremman taakan kuin niissä maissa, joita on perinteisesti ajateltu olevan perhekeskeisiä ja sosiaaliturvan perustuvan perheeseen eikä julkiseen valtaan.
Ero esim Espanjaan ja Kreikkaan on huima
Ikärakennekaan ei selitä eroa , onhan noissa maissa syntyvyyskin alhaisempi kuin Suomessa ja on ollut pitkään
http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_ahkerimpia_omaistensa_hoitajia__omaishoitajat_saastavat_miljardeja/7143527