Talin golfkentän alue hyötykäyttöön
Valtuustoaloitteessa, jossa viraston mielestä on 42 allekirjoitusta ja kerääjien mielestä valtuuston enemmistö, esitetään Talin golfkentän kaavoittamista asuinkäyttöön. Tuo 47 hehtaaria on vuokrattu muodollista vuokraa vasten (vuokra taitaa olla luokkaa 0,008 euroa neliöltä kuukaudessa) pienelle suljetulle golfklubille. Alue on loistavien joukkoliikenneyhteyksien äärellä, jotka vain paranevat, kun raidejokeri valmistuu.
Viraston vastauksessa sanotaan, että maaperästä, tulvimisesta, kulttuurihistoriasta ja virkistysalueiden tarpeesta johtuen rakentaa voisi vain 11 hehtaarille, joihin saisi 500 – 1000 asuntoa. Jostain kumman syystä virkistysaluetta kuitenkin esitetään edelleen rajattavaksi varaamalla siitä alue yhdeksänreikäiselle golfkentälle.
Tässä vaiheessa varmaankin riittää, että alueelle päätetään rakentaa asuntoja ja tarkemmat rajaukset ja mitoitukset tehdään yleiskaavatyön yhteydessä.
Huono maaperä on argumentti rakentamista vastaan, mutta ei ylittämätön. Pikku-Huopalahtikin rakennettiin.
Minusta golfkentän alueelle voidaan rakentaa ja tulee rakentaa, mutta ei kokonaan, vaan osa alueella on vapautettava virkistyskäyttöön kaikille.
Jos tämä päätetään edelleen varata pienelle golfklubille, siitä tulee mittatikku, johon verrataan jokaista kaavoitettavaksi esitettävää aluetta. Saamme kuulla siitä jokaisen kaavoitusriidan kohdalla. Koska tämä kaavoitettavaksi esitetty alue on asukkaille arvokkaampi kuin golfkenttä ja koska golfkenttäkin on niin arvokas, ettei sille voi rakentaa, seuraa tästä loogisesti, ettei tätäkään aluetta pidä rakentaa. Onko tämä tai tuo alue virkistysalueena arvokkaampi verrattuna golf-kenttään.
Varmin tapa saada golfkenttä rakennetuksi olisi lahjoittaa maa golfseuralle. Seuraavana päivänä golfklubin hallitus olisi kaupunkisuunnitteluvirastossa vaatimassa omaisuutensa käyttämistä järkevästi. Myymällä se rakennusmaaksi voidaan saadulla rahalla tehdä kymmenen golfkenttää järkevämpään paikkaan.
Ratikkalinjojen 2,3 ja 7 nopeuttaminen
Pienillä toimilla esitetään kustannustehokkaita keinoja nopeuttaa ratikoiden kulkua. Kaistojen erottamista reunakivillä maalin sijasta ja pysäköinnin fyysistä estämistä paikoissa, joissa se on kielletty, mutta jotkut haluavat kuitenkin pysäköidä ja estää näin ratikan kulun. Vasemmalle kääntyvää varoitetaan takaa tulevasta ratikasta.
Selvityksessä on eräs asia, johon ei ymmärrys yllä. Muutoin ajan hintana käytetään sekä ratikalle aiheutuvia kustannuksia että matkustajien ajan hintaa (9,50 €/tunti, mäkkärin palkkojen luokkaa) mutta kun ratikka seisoo puoli tuntia odottamassa kiskoille jätetyn auton takana, hinta onkin pelkkä vaunun kustannus, 50 €/tunti. Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Tämän satunaisen aikamenetyksen arvonhan pitäisi olla selvästi suurempi kuin ennustettavan.