Esseitä tuloeroista (8/8) Tulonsiirtojen tehostaminen

Tulo­erot eivät ole Suomes­sa vielä kohtu­ut­to­mia. Val­taosas­sa maail­man mai­ta ne ovat suurem­pia ja silti nois­sa mais­sa eletään aivan kun­nol­lista elämää. Vaara piilee kehi­tyk­sen suun­nas­sa, joka näyt­täisi lisäävän tulo­ero­ja pahim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la polar­isoimal­la palkko­ja niin, että kansa jakau­tuu hyvä­palkkaisi­in ja huonopalkkaisi­in, ja keskipalkkaisten osu­us las­kee. His­to­ri­alli­nen koke­mus osoit­taa, että yhteiskun­nista parhai­ta ovat keskilu­okan johta­mat, paljon parem­pia kuin rikkaiden tai köy­hien johta­mat. Näin sanoi jo Aris­tote­les kir­jas­saan Poli­ti­ik­ka[1]. Tulo­jaon polar­isoi­tu­miseen on syytä puut­tua ennen kuin se pääsee liian pahaksi.

Kos­ka on kiis­tet­ty sekin, ovatko tulo­erot ylipään­sä kasvus­sa, lai­tan tähän pari kuvaa. Kan­nat­taa lukea Evan pam­fletista Oikea palk­ka ainakin ensim­mäi­nen luku “Tulo­erot ovat kasvus­sa”. Jos kat­somme pelkkää Gini-ker­roin­ta, sen kasvu tait­tui vuon­na 2007 lamaan, joka leikkasi voimakkaasti omaisu­us­tu­lo­ja. Omaisu­us­tu­lo­jen vuok­si Gini-ker­toimel­la on voimakas suh­dan­nevai­htelu. Sen alen­tu­mi­nen laskusuh­dan­teis­sa on yhtä nor­maalia kuin läm­pöti­lan alen­tu­mi­nen tal­ven tul­lessa. Taustal­la palkkaero­jen kasvu on jatkunut.

Ehkäpä vuo­de­naikavai­htelun ymmärtää parem­min kuin suh­dan­nevai­htelun: Tänä vuon­na alku­talvi on ollut epänor­maalin läm­min, vaik­ka se onkin ollut selvästi kylmem­pi kuin heinäkuu. 🙂

”Sekä ylim­mässä että toisek­si ylim­mässä kym­menyk­sessä palkkat­u­lot ovat kas­va­neet selvästi keski­t­u­loisia nopeam­min. Tämä kasvu on myös jatkunut koko 2000-luvun ilman, että talouden suh­dan­teil­la olisi ollut merkit­tävää vaiku­tus­ta.” (Oikea palk­ka, kymme­nen totu­ut­ta tuloeroista.)

Talouden kehi­tys on polar­isoin­ut tulo­jakau­mia kaikissa teol­lisu­us­mais­sa hävit­tämäl­lä keski­t­u­loisia ammat­te­ja, ja on syytä olet­taa kehi­tyk­sen jatku­van saman­su­un­taise­na. On painei­ta paran­taa korkei­ta palkko­ja ja on painei­ta alen­taa matalimpia palkkoja.

Jos ajat­telisimme työvoimaa vain tuotan­topanok­se­na uno­htaen, että työvoima koos­t­uu ihmi­sistä, selvästi nyky­istä suurem­mat palkkaerot oli­si­vat perustel­tu­ja. On järkevää, että harv­inais­es­ta kyvys­tä joutuu mak­samaan paljon, niin kuin on perustel­tua, että ton­tista kaupun­gin keskus­tas­sa joutuu mak­samaan paljon, jot­ta arvokas­ta maa­ta ei käytet­täisi tois­ar­voisi­in tehtävi­in[2]. Vas­taavasti on järkevää, että ammat­ti­taidot­toman työvoiman palkkaami­nen tulee suh­teel­lisen hal­vak­si, jot­ta ammat­ti­taidot­to­mi­akin kan­nat­taisi palkata.

Jos taas ajat­telemme palkkaa työn­tek­i­jän tulona, paljon pienem­mät erot riit­täi­sivät. Tulo­ero­ja tarvi­taan kan­nus­ta­maan ihmisiä ahkeru­u­teen ja taito­jen­sa kehit­tämiseen, mut­ta tähän riit­tävät paljon pienem­mät tulo­erot. Suuret tulo­erot toimi­vat jopa väärin päin vähen­täen työn tar­jon­taa sekä pieni­palkkaisten että suuri­palkkaisten kohdalla.

Hyv­in­voin­ti­val­tios­sa palka­s­ta käteen jäävä sum­ma ei voi olla kovin pieni, kos­ka sil­loin kan­nat­taa työn­teon sijas­ta nos­taa sosi­aal­i­tukia. Maail­maa, jos­sa sosi­aal­i­tur­va tar­joaisi vielä nyky­istäkin kapeam­man leivät, eivät ihmiset halua, eivätkä sel­l­aiset yhteiskun­nan toi­mi kunnolla.

Myös kovin suuret palkat laiskista­vat, kos­ka riit­tävän kulu­tus­ta­son saavut­taa paljon vähäisem­mäl­lä elinkaare­naikaisel­la työn­te­ol­la. Tästä on koke­mus­ta Nokian suurista optioista ja nuorista lääkäreistä, jot­ka osa-aikaista­vat itsen­sä, kos­ka aika pienel­lä vuosit­taisel­la työmääräl­lä saa kelpo tulot. Kan­nat­taa siis antaa brut­to­tu­lo­jen eriy­tyä, mut­ta pitää tulo­jakau­ma jotenkin hallinnas­sa vero­tuk­sen ja tulon­si­ir­to­jen avul­la.  Tulo­ero­jen tasaus­ta tulee siis tehostaa.

Suurten tulojen verottaminen

Suuria tulo­ja on maail­mas­sa verotet­tu tulo­jen tasauk­sen nimis­sä hyvinkin ankarasti. Franklin D. Roo­sevelt säädät­ti aikanaan läh­es kon­fiska­torisen veron kaik­ista korkeim­mille tuloille. (En löytänyt tästä tarkko­ja tieto­ja, löytääkö joku?). Tämä ylin verolu­ok­ka kohdis­tui vain ja ain­oas­taan Rock­e­fellerei­hin.  The Bea­t­les sai 1960-luvul­la sato­jen miljoonien pun­tien tulot musi­ik­istaan ja jou­tui korkeim­paan verolu­okkaan, jos­sa viimei­sistä pun­nista meni veroa 96 %. Tämäkään ei lan­nistanut tuot­teliaisu­ut­ta; seu­rauk­se­na oli George Har­risonin kap­pale Tax­man.[3] Neljä pros­ent­tia sato­jen miljoonien tuloista on silti paljon rahaa. Ran­skan vasem­mis­to­lainen pres­i­dent­ti Fran­cois Hol­lande toteut­ti vaalio­hjel­mansa mukaises­ti sol­i­daarisu­usveron, jos­sa tuloista jou­tui yli miljoo­nan euron ylit­tävältä osalta mak­samaan veroa 75 %. Verora­ho­ja tämä ei ole Ran­skaan tuonut, sil­lä moni miljonääri on muut­tanut rajan toiselle puolelle Bel­giaan. Näyt­telijä Ger­ard Depar­dieu vai­h­toi peräti Venäjän kansalaiseksi.

Kovin korkeat tuloverot eivät ole glob­al­isoitu­vas­sa maail­mas­sa ainakaan enää mah­dol­lisia. Suomes­sa ylin mar­gin­aaliv­ero alkaa ilmeis­es­ti olla lähel­lä järkevää huip­puaan. Sen korot­ta­mi­nen toisi tuskin merkit­täviä lisä­tu­lo­ja val­ti­olle, saat­taisi niitä jopa pienen­tää. Korkei­ta ansio­tu­lo­ja naut­tivia on Suomes­sa vähän. Pääo­mat­u­loi­hin taas on eri­tyisen vaikea päästä käsik­si, kos­ka pääo­ma on niin help­po siirtää verotet­tavak­si jon­nekin muualle. Tilanne voi muut­tua, jos eri­ar­vois­tavaan kehi­tyk­seen halu­taan puut­tua yleis­maail­mallis­es­ti. Jopa Yhdys­val­lois­sa on herät­ty toimi­in veroparati­ise­ja vastaan.

Pienten ansiotulojen tukeminen

Yhteiskun­nal­lisen oikeu­den­mukaisu­u­den ja tulon­jaon polar­isoi­tu­misen kannal­ta on olen­naisem­paa tukea pieni­palkkaisia töitä. Suomes­sa on viima vuosi­na keski­tyt­ty ehkä liiak­sikin vain työelämän ulkop­uolel­la ole­vien ansio­ta­soon uno­htaen pieni­palkkaiset. Työt­tömien köy­hyys on ongel­ma, mut­ta vielä suurem­pi ongel­ma on, että pieni­palkkaiset ovat jok­seenkin yhtä köyhiä.

Ei kan­na­ta vaa­tia korot­ta­maan pieniä palkko­ja, kos­ka se lisäisi vain työt­tömyyt­tä, mut­ta on perustel­tua vaa­tia, että pienistä palkoista jäisi käteen enem­män. Palkko­ja tulee verot­taa vähem­män ja niitä tulee tukea tarvit­taes­sa tulon­si­ir­roin – joko vaikka­pa asum­is­tuke­na tai suo­ra­ta mata­la­palkkatuke­na. Talous­no­belisti Edmund Phelps esit­ti Wash­ing­ton Postin haas­tat­telus­sa jouluku­us­sa suo­raa tulo­tukea pienipalkkaisille.

Pait­si, että pieni­palkkaisten tukem­i­nen olisi oikeu­den­mukaista, se olisi myös taloudel­lisen tehokku­u­den kannal­ta edullista, sil­lä se lisäisi työhalu­ja. Nykyti­lanteessa pienet palkat eivät lisää net­toan­sioi­ta kuin nimel­lis­es­ti ver­rat­tuna sosi­aal­i­tur­van takaa­maan tulotasoon.

Työ luokitel­laan mata­la­palkkaisek­si, jos siitä mak­set­ta­va palk­ka on alle 2/3 keskipalka­s­ta. Tämän määritelmän mukaista työtä Suomes­sa tekee nyt noin kuusi pros­ent­tia työvoimas­ta, mut­ta Sak­sas­sa peräti 22 %. Kos­ka pieni­palkkaisia on Suomes­sa tois­taisek­si vähän, hei­dän tulota­son­sa kohen­t­a­mi­nen ei tulisi kovin kalli­ik­si. Sata euroa lisää jokaiselle kuus­sa mak­saisi peri­aat­teessa alle 200 miljoon­aa euroa. Sum­ma ei tun­nu kovin suurelta, mut­ta kas­vaa olen­nais­es­ti, kun ote­taan huomioon, että jotain koro­tuk­sia on pakko tehdä myös juuri mata­la­palkkara­jan yläpuolel­la ole­vien ansioi­hin. Toisaal­ta huo­mat­ta­va osa laskus­ta voisi kuit­tau­tua sil­lä, että työn parem­pi kan­nat­tavu­us lisäisi työt­tömien työllistymistä.

Sata euroa on kuitenkin aika vähän kor­vaa­maan paper­i­työläis­ten tulon­mene­tys­tä, kun nämä joutu­vat vai­h­ta­maan mata­la­palkkaiseen työhön. Tulon­jakoa pitäisi kor­ja­ta pieni­palkkaisia suosien huo­mat­tavasti reip­paam­mal­la otteel­la ja se var­masti mak­saa – mak­saa niin paljon, ettei laskua saa mitenkään kui­tatuk­si rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den alen­e­misel­la. Jos suu­rit­u­lois­t­en vero­ja ei voi­da korot­taa, mis­tä rahat?

Val­tioil­la on hyvin luon­nolli­nen vero­tu­lo­jen lähde. Ilmas­tokysymys pakot­taa nos­ta­maan fos­si­ilisen ener­gian hin­taa. Kätev­in­tä on sopia maail­man­laa­juis­es­ta hiiliv­eros­ta – tai jos tämä on mah­do­ton­ta, kansal­li­sista hiiliv­eroista, joi­hin on joko liitet­tävä jokin palau­tusjär­jestelmä tai hiil­i­t­ul­li ener­giaval­taiselle tuon­nille. Joku voi sanoa, että hiiliv­erot ovat regres­si­ivisiä. Kokon­aisu­us on sol­i­daari­nen, jos niiden tuot­to käytetään pien­i­t­u­loisille suun­nat­tui­in tulonsiirtoihin.