Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että markkinaehtoinen tulonjako on kehittymässä hyvin hankalaan suuntaan ajatellen niitä arvoja, joihin yhteiskuntamme nojaa ja joita ylivoimainen enemmistö suomalaista kannattaa. Tilanne on kovin toisenlainen kuin 1980-luvulla, jolloin teollisuuden nopea laajeneminen lisäsi myös suorittavan työn kysyntää niin voimallisesti, että kysynnän ja tarjonnan mukaiset palkat olisivat ilman mitään tuposopimuksiakin johtaneet hyvin tasaiseen tulonjakoon.
Vielä 1980-luvulla suomalaisen yhteiskunnan kehitys hyödytti valtaosaa suomalaisista. Kaikkien kannatti puhaltaa yhteiseen hiileen, koska kaikki hyötyivät kehityksestä. Nyt talouden kehitys johtaa keskiluokan heikkenemiseen ja tulonjaon polarisoitumiseen Se merkitsee aseman heikkenemistä aivan liian monen kannalta. Tässäkään ei sinänsä ole mitään uutta. Keskiluokan asema on monesti ennenkin kääntynyt monissa maissa laskuun, mutta koskaan siitä ei ole seurannut mitään hyvää.
Laajojen yhteiskuntaluokkien aseman heikentyminen ruokkii ääriliikkeitä. Jos ei ole mitään menetettävää, voi valita hyvinkin destruktiivisen toimintatavan. Todennäköisempää kuitenkin on, että protesti purkautuu vaaliuurnilla populististen vaihtoehtojen kannattamiseksi. Vaaliuurna onkin oikea väylä protestille. Ongelmana vain on se, ettei kenelläkään ole oikein tarjota keinoja puuttua kehitykseen, jota vastaan protestoidaan.
Unkarissa on hallinnut oikeistopopulistinen Fidesz-puolue. Se on kyllä tehnyt korkean profiilin toimia, mutta tuloksena on ollut lähinnä maan vajoaminen yhä syvemmälle kuoppaan. Vasemmaltakaan ei ole tullut apua. Ranskan vasemmistohallitus ei ole pystynyt toteuttamaan lupaamaansa suunnan muutosta vaan on sekin vienyt maataan yhä pidemmälle ahdinkoon samalla kun vasemmistolaisen presidentin suosio on romahtanut. Huonolle kehitykselle näyttää olevan tarjolla vain vielä huonompia vaihtoehtoja.