Oli tarkoitus siirtyä blogilla kiinnostavampiin aiheisiin, mutta kun Ollilan työryhmän raportti herättää noin paljon mielenkiintoa, ajattelin jatkaa keskustelua vähän strukturoidummassa muodossa. Suljen kaksi muuta ketjua, koska ne ovat rönsyilleet lukukelvottomiksi ja jaan keskustelun kahteen ketjuun.
Tässä ketjussa keskustellaan siitä, kuinka suuria hyötyjä kilometriverolla olisi saatavissa nykyiseen veromuotoon ja ovatko nämä hyödyt hintansa arvoisia. Toisessa ketjussa tarkastellaan asiaa tietosuojan kannalta. Niinpä en julkaise tässä ketjussa tietosuojaa koskevia kirjoituksia.
Miksi ylipäänsä verotamme autoilua? Se ei voi johtua hiilidioksidipäästöistä, koska pakoputkesta tuleva hiilidioksidi on samanlaista kuin öljylämmityksestä tuleva ja öljylämmitystä verotetaan kovin lievästi autoon verrattuna. Alun perin haluttiin suojata valuuttavarantoa, mutta sittemmin on tullut esille autoilusta koituvien ulkoisten haittojen vähentäminen.
Autoilun tärkeimmät ulkoiset haitat ovat
1) Autot vievät tilaa ja tästä tilankäytöstä on syytä maksaa niin kuin on syytä maksaa kaikkien niukkojen resurssien käytöstä.
2) Kun minä lähden autolla, aina joku toisen matka hidastuu, koska tulee jono tai koska risteyksessä pitää väistää. Jotta emme turhaan hidastaisi toistemme liikkumista, turhaa autoilua kannattaa välttää.
3) Liikenne tuottaa melua ja saasteita. Sen vuoksi joudutaan hyvää rakennusmaata jättämään vajaalle käytölle, mistä on selvää rahallista haittaa.
4) Liikenne tappaa ja vammauttaa ihmisiä. Pari sutta saa koko pitäjän pelon valtaan, vaikka sudet eivät ole tappaneet sataan vuoteen yhtään ihmistä, mutta autot ovat tappaneet kymmeniä tuhansia.
Liikenneonnettomuuksia lukuun ottamatta autoilun ulkoiset haitat ovat moninkertaisia kaupungeissa verrattuina maaseutuun, mutta liikenteen verot ovat yhtä korkeat. Tämä seurauksena autoilu on maaseudulla yliverotettua – laskutetaan ulkoisista kustannuksista, joita ei ole – ja kaupungeissa aliverotettua – ulkoisista kustannuksista laskutetaan aivan liian vähän.
Olemme havainneet, että pienikin lisäys Helsingin aamuruuhkassa panee kaiken tukkoon ja pienikin vähennys vaikka jonkin televisiosta tulevan urheilukilpailun takia nopeuttaa liikennettä olennaisesti. Ei ole sattuma, että liikenteen volyymi on osunut juuri sille tasolle, että tiet ovat kohtuullisesti, mutta eivät täysin ruuhkautuneita. Tämä siksi, että sujuva liikenne houkuttelee lisää liikennettä ja liian ruuhkautunut karkottaa liikennettä. Niinpä väyliä rakentamalla ei ruuhkista päästä. Ainoa tapa saada liikenne sujumaan on keksiä jokin muu liikenteen määrää rajoittava tekijä kuin ruuhka. Se jokin on raha.
Olen ollut vain yhdessä suuressa kaupungissa, jossa liikenne sujuu mallikkaasti, Singaporessa. Siellä on hoidettu maksuilla niin, että liikenteessä on vain se määrä autoja, jonka tieverkko kunnolla vetää. Erittäin järkevää.
Kuvitelkaamme täydellisen älykäs tiemaksu, joka vaihtelisi jyrkästi ajan ja paikan suhteen. Tieinvestointeja mitoittavaa liikennettä voitaisiin vähentää tehokkaasti panemalla korkeat maksut paikkoihin ja hetkiin, jotka pyrkivät ruuhkautumaan. Paikoissa, joissa läpiajoliikenne pyrkii oikaisemaan asuinkatujen kautta, voidaan nykyiset ehdottomat läpiajokiellot muuttaa korkeiksi maksuiksi, joista kadun varren asukkaat on vapautettu. (Tämä ei ole yhdenkään läpiajajan etujen vastaista, koska ehdoton kielto on kuitenkin aina jyrkempi kuin korkea maksu.)
Lopputuloksena olisi sujuva liikenne, kaikkien matkanteko nopeutuisi samalla kun rahaa säästyisi paljon. Asuinympäristöistä tulisi parempia ja viihtyisämpiä. Liikenteen ympäristöhaittojen vuoksi rakennuskiellossa olevia alueita saataisiin hyötykäyttöön. Kaupungeista tulisi tiiviimpiä, matka lyhenisivät ja palvelutaso nousisi suuremmat asumistiheyden vuoksi. Pelkästään Helsingin kaupunki käyttää satamiljoonaa euroa vuodessa tieverkon kapasiteetin nostoon.
Joukkoliikenteen palvelutaso paranisi ilman että tukea jouduttaisiin korottamaan, koska ratikat ja bussit kulkisivat nopeammin ja siis halvemmalla.
Vaikka ruuhkamaksujärjestelmän aikaansaaminen maksaa, väitän, että hyödyt ylittäisivät kustannukset moninkertaisesti.
Sama autoliikenteen hillintä voidaan tehdä kielloilla ja rajoituksilla, mutta se vaihtoehto olisi selvästi huonompi, koska silloin tällöin autoja myös tarvitaan.
Huomattakoon, että Ollilan työryhmä ei esittänyt kilometriveron näin monipuolista käyttöä, mutta esitystä voi parantaa.