Poliittisesti oikealle laidalle sijoittuva ajatushautomo Libera on julkaissut esityksen perustilistä. Se on kehittynyt muoto perustulosta, jossa on myös vahvoja piirteitä Singaporen sosiaalitilimallista. Raportin ovat kirjoittaneet Paul Lillrank, Marko Hamilo ja Elina Lepomäki.
Malli on sen verran monimutkainen, että olen voinut ymmärtää ratkaisevia osia väärin. Joten lukekaa tällä varauksella.
Malli on hyvin kokonaisvaltainen. Se panee uusiksi kaiken ja ratkaisee samaan syssyyn opintotuen, työttömyysturvan ja kotitalousvähennyksen sekä paljon muuta. Näin kunnianhimoisesta mallista on helppo löytää virheitä ja kaataa koko rakennelma. En sitä halua tehdä, koska on hyvä, että joku edes yrittää miettiä asioita vähän out of the box.
Perustilin strateginen tavoite on paitsi tarjota pienituloisille tulonlisäksi perustulo, myös kannustaa väestön hyvinvoivaa enemmistöä käyttämään tulonsiirtoja säästeliäästi. Suurin osa tulonsiirroista ei nimittäin ole siirtoja henkilöltä toiselle, vaan saman henkilön siirtoja elinkaaren eri osista valtion kassan kautta itselleen. Nuorena saa tukea opiskeluun, keski-ikäisenä on nettomaksaja ja vanhana saa eläkettä.
Tästä mallista saa hyvin vasemmistolaisen tai hyvin oikeistolaisen riippuen parametreista. Libera on esimerkinomaisesti pannut parametrit paikalleen saaden aikaa aika oikeistolaisen version.
Näin se suunnilleen toimisi:
Jokainen saa aikuisiän kynnyksellä tililleen 20 000 euroa lahjoituksena (myötäjäisenä) yhteiskunnalta. Tämä on tilin peruspääoma. Jos tilillä on peruspääoma jäljellä, siltä saa nostaa rahaa rajoituksetta. Jos ei ole, nostamista rajoitetaan. Tilille on pakko tallettaa 10 prosenttia ansiotuloista. Tällä ei ole suurtakaan merkitystä, jos tilin saldo ylittää peruspääoman 20 000 euroa, koska silloin saa nostaa kuinka paljon tahansa.
Esitin joskus kauan sitten kansalaismyötäjäistä perhettä perustaville. Tässä se on.
Toisaalta tilille saa tallettaa enemmänkin. Tulo muuttuu verotettavaksi vasta, kun se nostetaan perustililtä. Tämä on eräänlainen progressiivinen menoveromalli. Tuloja, jotka talletetaan perustilille ei veroteta ennen kuin ne nostetaan tililtä. Tässä törmätään samaan siirtymäkauden ongelmaan kuin kaikissa menoveromalleissa. Jos perustilin ulkopuolella on säästöjä, kun järjestelmä käynnistetään, voi panna kaikki tulonsa perustilille ja elää säästöjä syömällä. Verot pitää maksaa sitten joskus, mutta valtiovarainministeri haluaisi niitä nyt ja heti.
Tililtä saa aina nostaa 400 euroa, oli siellä rahaa tai ei. Saldo saa mennä miinukselle kuinka paljon hyvänsä. Niinpä jokaiselle on taattu vähintään 400 euron perustulo kuussa. Kirjoittajat myöntävät, ettei tuo ihan riitä, joten asumistuki ja nykyisenlaista työmarkkinatukea vastaava syyperäinen osa tulee tähän päälle. Niille, jotka eivät pysty tuloja hankkimaan riittävästi, malli on puhdas perustulomalli. He saavat 400 euroa puhtaana käteen ja jos he hankkivat ansiotuloja, he joutuvat tallettamaan perustilille 10 % ansiotuloistaan. Tässä nyt kuitenkin on sisällä selvä perustulo ja se tuo mukanaan kaikki ne hyödyt, jotka perustulo tuo palkkajakauman alapäässä. Työn vastaanottaminen kannattaa aina.
Jos haluaa ostaa kotitalouspalveluja yksinyrittäjältä, voi siirtää rahaa omalta perustililtä palveluja myyvän perustilille. Raha tulee verotettavaksi vasta, kun myyjä nostaa rahat omalta perustililtään. Siis vain kerran, kun se nyt tulee verotettavaksi kaksi kertaa molempien tulona. Niinpä palvelun ostosta katoaa verokiila kokonaan – arvonlisäveroa ja sosiaaliturvamaksuja lukuun ottamatta. Näin alennetaan kotitalouksien ostamien palvelujen verokiilaa. Tässä on se vika, että veronalennus koskee yksinyrittäjältä ostettuja palveluja, mutta ei usean hengen organisaatiolta ostettuja. Tämä voi olla viehättävää, mutta näin tuetaan kyllä myös töiden tehotonta organisointia.
Opintoja aloittavalla on tuo 20 000 euron peruspääoma, josta hän voi ostaa 400 euron suuruista opintotukea 50 kuukauden ajan ja vähän pidempäänkin, jos käy siinä välissä töissä. Kuitenkin tämä vastaa tavallaan velaksi opiskelemista, koska opiskelija syö peruspääomaa, jonka joutuu myöhemmin kartuttamaan. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa opintotuen varaan.
Olen joskus esittänyt, että ansiosidonnainen työttömyysturva voisi olla lainamuotoista. Työttömyyskautena pärjää, mutta työttömäksi ei kannata jäädä. Jo silloin myönsin, että vaikka tämä kävisi päinsä hyväosaisten pelisääntönä, se ei sopisi huono-osaiselle osalle työvoimaa. Perustilimallin oivalluksia on, että hyväosaisilla työttömyysvakuutukset tai vaikka vuorotteluvapaat olisivat oman rahan käyttöä, mutta huono-osaisilla maksajaksi tulisi automaattisesti yhteiskunta. Vaikka suhtaudun vähän skeptisesti mallin käyttöönottoon, tämä piirre olisi hyvä toteuttaa.
Se mikä tässä on hienoa on, että sosiaaliturva muuttuisi liukuvasti omaa vastuuta edellyttävästä ja paljon vapauksia antavasta aidoksi tulonsiirroksi ja selvästi holhoavammaksi.
Mielenkiintoinen esitys!