Ilmastopolitiikka (4) Liian isot taloudelliset intressit

Jos maail­man fos­si­iliset varan­not, jot­ka Bill McK­ibbenin mukaan siis ovat noin 27 biljoo­nan dol­lar­in arvoisia, oli­si­vat maail­man yhteistä omaisu­ut­ta, tämä olisi rahas­sa vain noin 2700 euroa henkeä kohden. Olisi täysin real­is­tista, että me kaik­ki yhteisel­lä päätök­sel­lä jät­täisimme tuos­ta 80 % käyt­tämät­tä. Se ei todel­lakaan olisi jär­jet­tömän suuri uhraus maa­pal­lon pelastamiseksi.

Ongel­ma syn­tyy siitä, että ener­giavaran­to­jen omis­tus on keskit­tynyt jät­timäisik­si omaisuuk­sik­si joillekin yri­tyk­sille ja val­tioille. Näi­den osalta varan­to­jen mitätöin­ti olisi jok­seenkin katas­tro­faal­ista. Koko Venäjän talous rom­ah­taisi, jos se menet­täisi öljy- ja kaa­su­tu­lon­sa. Sama kos­kee monia Per­sian­lah­den val­tioi­ta. Moni amerikkalainen menet­täisi eläk­keen­sä, kos­ka eläkey­htiöi­den varo­ja on paljon sidot­tuna oljy-yhtiöi­den osakkeisiin

Eikä ener­giat­alouden merk­i­tys rajaudu varan­to­jen kir­jan­pitoar­voihin. Lop­ulli­nen kulut­ta­jahin­ta on verot­tomanakin moninker­tainen noiden varan­to­jen arvoon. Ero­tus koos­t­uu hyö­dyn­tämisen eteen tehdy­istä pon­nis­tuk­sista, siis suurelta osin työ­paikoista ja palkoista. Se, että Oulun seudul­la halu­taan hyö­dyn­tää turve­varo­ja ilmas­toa­sioista piit­taa­mat­ta, ei johdu muu­ta­man turvekeis­arin onnis­tuneesta lob­bauk­ses­ta omaisuuten­sa puoles­ta, vaan niistä tuhan­sista työ­paikoista, jota turve­tuotan­to tuottaa.