Sotepalvelujen on uudistuttava teknologian mukana

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa)

Kun hevosen vetämi­in rat­taisi­in laitet­ti­in moot­tori, tulos ei ollut paljonkaan hevosen vetämiä rat­tai­ta parem­pi. Nykyaikainen auto taas ei muis­tu­ta hevoskär­ryjä muuten kuin, että molem­mis­sa on pyörät.

Vero­hallinto on järkevöi­tynyt tietotekni­ikan ansios­ta olen­nais­es­ti, mut­ta ter­vey­den­huol­los­sa lääkärin pöy­dille ilmestyneet tietokoneista tun­tuu ole­van vain hait­taa. Vero­hallinto ei vai­h­tanut vain kir­joi­tuskonet­ta tietokoneeseen, vaan muut­ti käytän­töjään. Jos muu­tos tör­mäsi laki­in, muutet­ti­in lakia. Sote-palveluis­sakin tietotekni­ik­ka voisi olla suurek­si avuk­si, mut­ta vain, jos paper­i­maail­man käytän­nöt muute­taan tietotekni­ikan mukaisik­si. Men­neen pain­o­lasti on alal­la suuri. Asi­aa eivät helpota alan poli­it­tiset päät­täjät, joik­si on valikoitunut kovin tur­val­lisu­ushakuisia ja virheitä viimeiseen asti vältteleviä.

Jos pankit siirtäessään palveluitaan verkkoon oli­si­vat ajatelleet vain demen­toitunei­ta van­huk­sia, jonot­taisimme yhä palkkapäivänä pankkikir­ja kouras­sa pankin kas­sal­la. Kaikkien palveluista on huole­hdit­ta­va, mut­ta se ei saa estää tar­joa­mas­ta jous­tavia net­ti­palvelu­ja niille, jot­ka niitä osaa­vat käyttää.

= = =

Vereno­hen­nus­lääke Mare­va­nia käyt­tää yli satatuhat­ta suo­ma­laista. Lääk­keen tehoa pitää seu­ra­ta sään­nöl­lisil­lä verikokeil­la. Jos tes­tiar­vo on tietyn haarukan ala­puolel­la, pitää lääkean­nos­ta lisätä. Jos se on sen yläpuolel­la, lääkean­nos­ta pitää vähen­tää. Val­taosa poti­laista osaisi muut­taa annos­taan itse tai vaik­ka ei osaisi, lab­o­ra­to­rio voisi lähet­tää uuden annos­tu­so­hjeen tek­stivi­estil­lä ja kehot­taa otta­maan yhteyt­tä lääkäri­in, jos arvo on aivan vinksal­laan. Kos­ka osa poti­laista ei tästä selviäisi, yleisenä käytän­tönä on ollut, ettei lab­o­ra­to­rio ker­ro testin tulosta poti­laalle, vaan poti­laan on testin jäl­keen käytävä lääkärin tai hoita­jan vas­taan­otol­la. Tämä merk­it­see noin puol­ta miljoon­aa jok­seenkin turhaa käyn­tiä vuodessa.

Pelkästään tämän käytän­nön järkevöit­tämi­nen säästäisi ainakin kak­sikym­men­tä miljoon­aa euroa vuodessa. Täl­laisia kalli­ita var­muu­den vuok­si ‑käytän­töjä sote-palve­lut ovat pul­lol­laan. Kun­tien tehtäviä pitäisi kar­sia mil­jardil­la. Kan­nat­taisi aloit­taa näistä haaskaav­ista käytän­nöistä eikä lakkaut­taa kokon­aisia toim­into­ja. Mut­ta kuka vas­taa, jos poti­laalle sat­tuu lasku­virhe? Poti­las tietysti, mut­ta siihen tämänkin asian järkevöit­tämi­nen kaatuu, kos­ka eihän täl­laista riskiä voi hyväksyä! Dia­betespoti­laat kuitenkin selviävät paljon haas­tavam­mas­ta insuli­inin annostuksesta.

Olisi kätevää kor­va­ta joitain lääkäris­sä käyn­te­jä sähkö­pos­til­la. Sekä poti­laan että lääkärin aikaa säästy­isi. Poti­las­tur­val­lisu­us voi jopa paran­tua, kos­ka jos net­tikysymyk­seen ei vas­taa lääkäri, siihen vas­taa joku Suomi24-palstalla.

= = =

Tieto­suo­ja vaikeut­taa huo­mat­tavasti ter­vey­den­huol­lon tieto­jär­jestelmien kehit­tämistä. Siinä on men­ty liial­lisuuk­si­in. Arkalu­on­teisia ter­veysti­eto­ja ei kukaan halua levitel­lä ympäri­in­sä, mut­ta poti­laan ei ole hyvä sala­ta hoitaval­ta lääkäriltä oikeas­t­aan mitään. Elek­tro­n­i­sis­sa ark­istois­sa tieto­suo­ja on joka tapauk­ses­sa paljon parem­pi kuin pape­ri­ark­isto­jen kohdal­la, joi­hin ei jää mitään jälkeä siitä, jos joku utelias käy mappe­ja selaa­mas­sa. Jokaisel­la pitäisi olla oikeus antaa yleis­val­tu­u­tus kaikkien ter­vey­den­huoltoti­eto­jen jakamiseen kaikille hän­tä hoitaville tahoille.

Jos Virossa halu­aa sala­ta osan tiedois­taan, joutuu allekir­joit­ta­maan paperin, jos­sa ottaa vas­tu­un tästä aiheutu­vista hoitovirheistä. Kuka muu siitä voi vas­ta­ta, jos lääkäri ei pysty otta­maan huomioon poti­laan sairaut­ta tai lääk­i­tys­tä, jota tämä on kieltänyt lääkärille ker­tomas­ta? Eduskun­nas­sa on hyväksyt­ty surut­ta tieto­suo­jaa koske­via pykäliä ymmärtämät­tä, kuin­ka suur­ta hait­taa koko jär­jestelmän toim­imiselle näin aiheutetaan ja mil­laisia riske­jä siihen sisäl­tyy. Poti­las­tur­val­lisu­u­den vuok­si olisi hyvä, että myös yksi­ty­is­lääkärit pää­si­sivät käsik­si samaan tieto­jär­jestelmään. Yksi­ty­is­lääkärin on hyvä tietää julkisen lääkärin anta­mas­ta hoi­dos­ta ja päinvastoin.

Sitä minä vaan ihmette­len, että samat kansalaiset, jot­ka ovat niin pelois­saan ter­veysti­eto­jen­sa tal­let­tamis­es­ta, vingut­ta­vat kaup­po­jen asi­akasko­rt­te­ja antaen näin tal­let­taa jokaikisen ostok­sen­sa keskus­li­ik­keen tietokoneelle. Sieltä ei muka voi selvit­tää yksi­tyisen henkilön ostok­sia, mut­ta kun liik­keelle on päässyt erä hul­lu­ruo­hon saas­tut­ta­maa salaat­tiseosta, jotenkin kaik­ki osta­jat kuitenkin saadaan selvite­tyk­si. Hyvä sinän­sä, että saati­in selvitetyksi.

Elek­tro­n­is­es­ta ter­veysark­istos­ta voisi muo­dos­tua aivan eri­no­mainen aineis­to lääketi­eteel­liselle tutkimuk­selle. Se voisi aut­taa huo­mat­tavasti ter­vey­den­huol­lon kehit­tämistä, mut­ta tieto­suo­jasy­istä aineis­ton käyt­töä tutkimuk­seen on jar­rutet­tu. Rek­ister­itutkimuk­sel­la voitaisi­in selvit­tää esimerkik­si joidenkin lääkeainei­den yllät­täviä haitallisia sivu­vaiku­tuk­sia. Sikain­flu­enssaroko­tuk­sen tuot­tamia narkolep­si­aepäi­lyjä päästi­inkin kuukausien viiveen jäl­keen tutki­maan. Ilman byrokraat­tista lupakäytän­töä asia olisi selvitet­ty viikossa.

Luvan tutkimuk­seen pystyy kyl­lä koval­la työl­lä saa­maan, kun tietää, mitä epäil­lä. Hyödyl­lisiä oli­si­vat kuitenkin aivan sum­mit­taiset kor­re­laa­tioskan­nauk­set, jos­sa käytäisi­in laa­jal­la kir­jol­la läpi lääkkei­den käytön sivu­vaiku­tuk­sia. Niistä voisi selvitä sel­l­ais­takin, jota ei osa­ta edes epäil­lä. Poti­laal­la on oikeus kieltää tieto­jen­sa käyt­tämisen lääketi­eteen kehit­tämisessä. Ei siis saa­da tilas­toi­da hänen kohdal­laan sitä, onko annet­tu hoito tehon­nut ja onko siitä ollut sivu­vaiku­tuk­sia. En osaa pitää hyväksyt­tävänä, että henkilö, joka ei sal­li omien tieto­jen­sa käyt­töä muiden saa­man hoidon kehit­tämiseen, halu­aa kuitenkin itselleen hoitoa, jon­ka kehit­tämiseen on käytet­ty tois­t­en poti­laiden tietoja.