Suun terveydenhoito ja monikanavainen rahoitus

RKP:n puheen­jo­hta­ja Carl Haglund on esit­tänyt, että yht­enä keinona vähen­tää kun­tien tehtäviä lopetet­taisi­in aikuis­ten ham­mashoito kun­nis­sa. Min­ulle ei ole selvin­nyt, tarkoit­tiko hän, että samas­sa yhtey­dessä lopetet­taisi­in myös yksi­tyisen ham­mashoidon sairausvakuutuskorvaukset. 

Ham­mashoi­dos­sa on järkeistämisen varaa, mut­ta aja­tus, että yhteiskun­nan tuel­la ham­pai­ta ei hoidet­taisi, on suun­nilleen yhtä perustel­tu käsi­vam­mo­jen rajaami­nen ter­vey­den­huol­lon ulkop­uolelle. His­to­ri­al­li­sista syistä ham­mashoito ja muun kehon hoito ovat eriy­tyneet organ­isatoris­es­ti toi­sis­taan, mut­ta kehon infek­tiot eivät nou­da­ta tätä jakoa. Ham­masperäiset tule­hduk­set lev­iävät muualle kehoon ja ovat ris­ki esimerkik­si sydämelle.

Ham­maslääkärien työ­panos on epära­tionaalises­sa käytössä johtuen tutus­tu ongel­mas­ta: monikanavainen rahoi­tus. Ter­veyskeskuk­sis­sa on kohtu­ut­tomat jonot, jol­loin poti­laan hoidon kyn­nys nousee kovin korkealle, kun taas yksi­tyisel­lä puolel­la on pulaa poti­laista, jol­loin ham­maslääkäreil­lä on joko pulaa töistä tai he kut­su­vat poti­lai­ta tarkas­tuk­si­in aivan liian tiheästi. Toisel­la puolel­la on ongel­mana siis ali­hoito ja toisel­la puolel­la ylihoito.

Nykyjär­jestelmässä ei muuten voisi ollakaan. Ter­veyskeskuk­ses­sa poti­las­mak­sut ovat selvästi alem­mat kuin yksi­tyisel­lä puolel­la KELA-kor­vausten jäl­keen. Jos val­in­tamyymälässä olisi A‑kassoja, jois­sa hin­nat ovat kak­si ker­taa suurem­pia kuin samoista tuot­teista B‑kassoissa, on selvää, että B‑kassoissa olisi jonoa ja A‑kassoissa ei olisi. 

On esitet­ty, että nos­te­taan KELA-kor­vauk­sia niin, että hoito mak­saisi poti­laalle julkisel­la ja yksi­tyisel­lä puolel­la yhtä paljon. Näin on tehty Ruot­sis­sa. Näin voidaan tehdä Ruot­sis­sa, kos­ka sama taho mak­saa sekä julkisen hoidon että yksi­tyisen puolen sairaan­hoito­vaku­u­tuk­sen. Jos meil­lä val­tion mak­samat KELA-kor­vauk­set nos­tet­taisi­in niin, että poti­laalle on saman tekevää, käykö hän ter­veyskeskuk­sen ham­mashoi­dos­sa vai yksi­tyisel­lä, kun­nat tietysti lopet­taisi­vat ter­veyskeskusham­mashoidon kokonaan.Siinä taas olisi monia huono­ja seurauksia.

Ham­mashoidon saa tas­apain­oon vain sil­lä, että siir­retään ham­mashoidon KELA-kor­vauk­set kun­tien mak­set­tavak­si. Samal­la kun­nille pitää siirtää rahaa val­ti­ol­ta noin sata miljoon­aa euroa vuodessa. Monikanavaisen rahoituk­sen purun voisi aloit­taa tästä. 

Tämä epä­tas­apaino on kallista haaskaus­ta. Rahaa menee, mut­ta ter­veyt­tä ei vas­taavasti syn­ny. Julk­isia meno­ja kan­nat­taa kar­sia mielu­um­min jär­jet­tömyyk­siä pois­ta­mal­la kuin toim­intaa karsimalla.