Ne bis in idem — saivartelua rötösherrojen hyväksi

Jos veroil­moituk­sesi myöhästyy uno­hduk­sen tai muun sel­l­aisen syyn takia, verot­ta­ja määrää vero­tuk­seen veronko­ro­tuk­sen. Täl­lainen yleen­sä aika vähäi­nen hallinnolli­nen sank­tio on omi­aan pitämään yllä henkistä ryhtiä veronmaksajissa. 

Nyt korkein oikeus on päät­tänyt, että jos henkilölle, joka on syyl­listynyt kuin­ka tärkeään veronkier­toon hyvän­sä, on määrät­ty puut­teel­lis­es­ta veroil­moituk­ses­ta pienikin veronko­ro­tus, hän­tä ei voi syyt­tää tuomiois­tu­imes­sa enää tuos­ta rikok­ses­ta, kos­ka samas­ta teosta ei voi kahdessa eri pros­es­sis­sa määrätä ran­gais­tus­ta. Korkein oikeus oli myös sitä mieltä, että jos veronko­ro­tus­ta ei ole määrät­ty, mut­ta olisi voitu määrätä, sil­loinkaan veropetok­ses­ta ei voi syyt­tää. Ali­palkat­tu verovirkail­i­ja, jon­ka on määräa­jas­sa joko määrät­tävä tai olta­va määräämät­tä veroko­ro­tus­ta muo­dostaa tämän mukaan yhden hen­gen tuomiois­tu­imen, joka on tämän rötök­sen käsitel­lyt syyte­tyn eduk­si, jos ei ole määräaikaan men­nessä määrän­nyt veronko­ro­tus­ta. Se oli sit­ten siinä.   

Korkeim­man oikeu­den kan­ta merk­it­see, ettei nyky­lain mukaan tulovero­tuk­ses­sa voi syyt­tää oikeas­t­aan mis­sään olo­suh­teessa, kos­ka vero­tus on saatet­ta­va lop­pu­un seu­raa­van vuo­den mar­rasku­us­sa ja siinä yhtey­dessä veronko­ro­tus on joko tehty tai jätet­ty tekemättä. 

Tämä KKO:n päätös vapaut­ti syyt­teistä suuren määrän iso­ja kalo­ja, jot­ka oli­vat jääneet kiin­ni, kun Sak­san verot­ta­ja osti vähän lail­lisu­u­den raja­mail­la liikku­van kau­pan kaut­ta varastet­tu­ja tieto­ja liecht­en­steini­lais­es­ta pankista. Suomes­sa vas­ta harkit­ti­in, voiko näitä tieto­ja käyt­tää syyt­teen perus­teena, kun KKO:n tuomio lopet­ti koko pro­jek­tin veronkiertäjien voitoksi. 

Lakia muute­taan nyt pikaises­ti niin, että vero­hallinnon määräaikaa veronko­ro­tuk­sen määräämisek­si piden­netään. Jää aikaa jät­tää veronko­ro­tus määräämät­tä ja siirtää koko jut­tu rikospros­es­si­in. Heti kun laki tulee voimaan, KKO:n päätös dekrim­i­nal­isoi­da veropetok­set pois­tuu ainakin osit­tain. Tässä on nyt vain se vika, että joskus veronko­ro­tus taas olisi paljon merkit­tävämpi toi­mi kuin pienet sakot tai lyhyt ehdolli­nen vankeus. Tekemäl­lä rikosil­moituk­sen itseään vas­taan voi vält­tyä isol­ta veronko­ro­tuk­selta ja päästä pie­nil­lä sakoilla. 

Minus­ta ain­oa mah­dol­lisu­us on, että tuomiois­tu­imelle annetaan val­ta määrätä myös veronko­ro­tus, mut­ta se onkin sit­ten jo pidem­pi asia. Sank­tion on myös taloudel­lis­es­ti olta­va jos­sain suh­teessa tavoitel­tu­un etu­un ja kiinnijäämisriskiin. 

En osaa samais­tua lainkaan KKO:n har­joit­ta­maan juridis­een saivartelu­un. En ole aivan yksin. Myös KKO:n yhdestä­toista tuo­marista viisi äänesti vastaan. 

En kyl­lä ymmär­rä sitäkään, että rikok­seen syyl­listynyt­tä ei voi tuomi­ta, jos todis­tu­saineis­to on han­kit­tu lain­vas­tais­es­ti. Eihän se tee rikos­ta pienem­mäk­si. Mis­sä on säädet­ty sub­jek­ti­ivis­es­ta oikeud­es­ta olla jäämät­tä kiin­ni? Ajatel­laan nyt vaik­ka, että poli­isi kat­soo tirk­iste­lymielessä naa­pu­ri­talon ikku­nas­ta sisään ja näkee yllä­tyk­sek­seen tuoreeltaan murhan ja tun­nistaa murhaa­jan. Murhaa­jaa ei muka saisi tämän todis­tuk­sen perus­teel­la tuomi­ta murhas­ta, kos­ka poli­isi ei olisi saanut kat­soa. Murhaa­ja pitää tuomi­ta murhas­ta ja tirk­istelijä tirkistelystä.