Onko kuntien tehtävissä karsimisen varaa

Suomen taloudel­la menee sen ver­ran surkeasti, että mei­dän on tul­ta­va toimeen vähem­mäl­lä. On paljon sel­l­aisia tehtäviä, joi­ta ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Min­un on vaikea ymmärtää, mik­si luki­olu­ok­ka pitää jakaa luter­i­laisi­in, ortodok­sei­hin, katolisi­in, islami­laisi­in ja uskon­not­tomi­in, kun opete­taan maail­manuskon­to­ja, mut­ta ei täl­lai­sista älyt­tömyyk­sistä paljon säästy. Enem­män säästyy, kun pois­te­taan sinän­sä hyvä tarkoit­tavia, mut­ta jäykkyy­dessään kahlit­se­via norme­ja ja vielä enem­män, kun kar­si­taan van­hanaikaisia ja hyvin byrokraat­tisia hallinnol­lisia käytän­töjä. Näitä on esimerkik­si Helsingis­sä aika paljon.

Merkit­tävää säästöä syn­tyy, jos voidaan pois­taa turhia ammat­tikun­tara­jo­ja ja ylim­i­toitet­tu­ja koulu­tus­vaa­timuk­sia. Kuin­ka mon­en vuo­den koulu­tuk­sen nyt esimerkik­si vaatii se, että vie van­huk­sen puis­toon käve­lylle. Sosi­aali-ja ter­vey­den­huol­lon ammat­tikun­tara­jo­ja on pakko pois­taa jo senkin takia, ettei koulutet­tua työvoimaa riitä kaik­keen siihen, mihin sitä nyt vaaditaan.