300 euroa vai 400?

Julk­isu­udessa on ihme­tel­ty, pitikö työt­tömän suo­jao­su­u­den olla 300 euroa vai 400 euroa. Neljäsa­taa euroa on pieni­PALKKAISEN suo­jao­su­us asum­istues­sa, mut­ta jostain min­ulle tun­tem­at­tomas­ta syys­tä vain kuusi kuukaut­ta sen jäl­keen, kun on ollut viimek­si työtön. Esitimme tuo­ta pieni­palkkaisten suosimista asum­istues­sa 400 euron Juhana Var­ti­aisen kanssa, kos­ka se on kus­tan­nuste­hokkain tapa helpot­taa pieni­palkkaisen työn vas­taan­ot­tamiseen liit­tyvää kan­nusti­non­gel­maa. Koko ongel­maa ei ole niil­lä ‚joiden asumiskus­tan­nuk­set eivät ole suuria. Pidän vähän ongel­mallise­na, että tämä typ­istyi siir­tymäkau­den tuek­si, kos­ka siitä ei oikeas­t­aan pitäisi palk­in­ta, että on ollut aiem­min työtön.

Mis­sään vai­heessa keskusteluis­sa ei ole työt­tömyysko­r­vauk­sen etuoikeutetuk­si tulok­si ole esitet­ty 400 euroa, tai en minä ainakaan ole näh­nyt siitä tehtyjä laskelmia. Noin korkea etuoikeutet­tu tulo olisi ongel­malli­nen ansiosi­don­naisen työt­tömyysko­r­vauk­sen kohdal­la, kos­ka puolipäivä­työl­lä pää­sisi kokopäivä­työn ansio­ta­soon vaik­ka ikuisik­si ajoiksi.