Helsingin seudun on nopeutettava kaavoitusta (1) Mikä on aluepolitiikkamme tavoite?

Suomen talousongel­mat johtu­vat Erk­ki Liikasen ja VM:n mukaan siitä, että asum­i­nen on Helsin­gin seudul­la niin kallista. Täl­lä ei ilmeis­es­ti tarkoite­ta sitä, että Helsin­gin seudul­la asun­to­jen kysyn­tä on kohtu­ut­toman suur­ta, kos­ka on liikaa työ­paikko­ja ja alue on muu­toin liian houkut­tel­e­va, vaan, ettei asun­to­ja raken­neta kysyn­tää vastaavasti.

Kun puhutaan talous­poli­ti­ikas­ta ja kestävyys­va­jeesta, Suomen men­estys on siis kiin­ni siitä, että mah­dol­lisim­man suuri osa suo­ma­lai­sista siir­retään mah­dol­lisim­man nopeasti Helsin­gin seudulle, jos­sa työ on tuot­tavam­paa ja työl­lisyysaste korkeampi kuin muual­la Suomes­sa. Kun puhutaan alue­poli­ti­ikas­ta, tavoite onkin aivan toinen, suo­ras­taan päin­vas­tainen. On jonk­i­nasteinen ongel­ma, että val­ti­ol­la on alue­poli­it­tisia tavoit­tei­ta, jot­ka toimi­vat toisi­aan vas­taan ja joi­hin kaikki­in käytetään paljon rahaa. Olisi helpom­pi saavut­taa päämäärä, jos tietäisi mitä haluaa.

Nyt siis vaa­di­taan Helsin­gin seudun kun­tia kaavoit­ta­maan enem­män. Näin olisi tehty ajat sit­ten, jos kyse olisi vain siitä, että kaavoit­ta­jan kynään pitäisi ostaa enem­män mustetta.

Kun­nan kannal­ta rak­en­t­a­mi­nen tarkoit­taa lisää katu­ja, vesi­jo­hto­ja, viemäre­itä, tont­tien saat­tamista raken­nuskelpoisek­si perus­tuk­sia vahvis­ta­mal­la, pato­ja rak­en­ta­mal­la ja myrkyl­listä maa­ta vai­h­ta­mal­la. Tarvi­taan ratikoi­ta, metro­ja, perusk­oulu­ja, päivähoitopaikko­ja. Sanal­la sanoen tarvi­taan investoin­te­ja ja niitä tarvi­taan paljon.

Kun­nil­la ei ole varaa ottaa vas­tatak­seen sel­l­aista määrää investoin­te­ja. Espoo esimerkik­si investoi 500 miljoon­aa euroa vuodessa vas­tatak­seen noin 5000 hen­gen vuo­tuiseen väestönkasvu­un. Siis 100 000 euroa uut­ta asukas­ta kohden!  Ei tämä toki kaik­ki ole vain uusista asukkaista johtu­vaa, vaan on siinä myös investoin­tivelkaa, mut­ta ilman jatku­vaa uusien aluei­den rak­en­tamista investoin­ti­tarve olisi paljon pienem­pi. Jos val­tio­val­ta halu­aa Helsin­gin seudun rak­en­ta­van asun­to­ja nopeam­min, tämä pitäisi tehdä kun­nille mahdolliseksi.

Osas­ta investoin­neista val­tio on suo­raan vas­tu­us­sa — esimerkik­si radat ja pääti­et sekä eräät oppi­laitok­set. Val­tion investoin­tien viipymi­nen jar­rut­taa huo­mat­tavasti Helsin­gin seudun asun­to­tuotan­toa. Näin käy, kun alue­poli­ti­ikalla on ris­tiri­itaisia päämääriä.

Jokin järkevä tas­apain­okin noille alue­poli­ti­ikan päämäärille olisi saavutet­tavis­sa, sil­lä väestön asut­ta­mi­nen uud­estaan on järkyt­tävän kallista. Joku arvioi kesäl­lä, että Suomes­sa on menos­sa asun­to­var­al­lisu­u­den uus­jako, kun miljoona asun­toa muut­tuu arvot­tomik­si, kos­ka ne sijait­se­vat väärässä paikas­sa. Jos asun­non ja sitä ympäröivän infra­struk­tu­urin ja palvelu­raken­nusten arvo on vaikka­pa vain 200 000 euroa kap­pale, tuo väestön siirtämi­nen mak­saa 200 mil­jar­dia euroa. Kos­ka hin­ta pitää laskea uuden rak­en­tamis­es­ta uudelle paikkakun­nalle, tuo 200 000 euroa on ala-arvio, mut­ta toisaal­ta moni muut­to­tap­pioaluei­den asun­noista asu­taan lop­pu­un ennen kuin lau­dat pan­naan ikkunoi­hin, joten vai­h­toe­hdos­sakin tarvi­taan perusko­r­jaus­in­vestoin­te­ja. Silti: jos ajatel­laan vain rahaa, aika paljon tuot­tavam­paa pitää elämän kas­vavis­sa kaupungeis­sa olla, että moinen kannattaa.