Helsingin seudun kuntien on lisättävä kaavoitusta (3): Helsingin budjettiraamissa on valuvika

Helsingis­sä käy­dään paraikaa neu­vot­telu­ja kymme­nen vuo­den investoin­ti­raamista. Kevääl­lä sovit­ti­in, että investoin­tien katok­si laite­taan 435 M€/vuosi. Bud­jet­ti­ra­joi­tus on tuonut ilah­dut­tavaa suh­teel­lisu­u­den­ta­jua, kun kaikkea rahankäyt­töä joudu­taan pohti­maan suh­teessa vai­h­toe­htoisi­in menoi­hin. Näin sen pitääkin olla, vaik­ka vähän kir­paisee, kun hyvistä asioista joutuu luopumaan.

Todet­takoon, että Espoon investoin­ti­ta­so on 500 M€/vuosi. Espoo on puol­ta pienem­pi ja sen asukaslu­vun kasvu on puo­let Helsin­gin kasvu­vauhdista. Sitä se sir­paleinen yhdyskun­tarakenne tietää.

Helsin­gin investoin­tikatossa on kuitenkin val­u­vi­ka, joka pakot­taa rajoit­ta­maan asun­to­tuotan­toa, vaik­ka sitä pitäisi nopeut­taa. Kat­to kos­kee brut­toin­vestoin­te­ja, jol­loin se kos­kee silkkaa rahan­menoa aivan samal­la taval­la kun investoin­tia, jon­ka saa vuo­den kulut­tua kaksinker­taise­na takaisin. Joudu­taan pane­maan vas­takkain keskus­takir­jas­to ja asun­to­tuotan­to, vaik­ka asun­to­tuotan­to ei mak­saisi kaupungille lop­ul­ta sent­tiäkään. Ongel­ma ei ole aivan pieni, vaan vääristää päätök­sen­tekoa pahasti.

Asun­to­tuotan­non vaa­timien infra- ja palveluin­vestoin­tien hin­ta pitäisi raamis­sa olla net­tomääräisenä niin, että siitä vähen­netään ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lot joko myyn­ti­hin­tana tai vuokratuo­ton nyk­yarvona. Vas­ta sen jäl­keen koko raamis­sa on mitään järkeä.

En tietenkään tarkoi­ta, että investoin­te­ja tuos­ta vain lisät­täisi­in maan­myyn­ti- ja vuokraus­tu­loil­la, kos­ka nuo tulot ovat nyt bud­jetis­sa sen kokoisi­na kuin ne ovat. Mut­ta nopeampi kaavoitus ja kaavo­jen nopeampi toteut­ta­mi­nen  lisää sekä meno­ja että tulo­ja. Meno­jen lisäyk­ses­tä pitää vähen­tää tulo­jen lisäys ja vain tätä ero­tus­ta tulee tarkastella.