Miksi äänestin tornihotellin puolesta

(Suun­nilleen näin puhuin valtuustossa)

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa äänestin hotel­lista tyhjää, kos­ka mielestäni asi­aan vaikut­ti­vat ratkai­sev­asti elinkei­nop­o­li­it­tiset syyt, eikä niiden arvioimi­nen kuu­lu kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nalle. Kaupunkiku­va olisi parem­pi ilman hotel­lia, niin kuin se olisi parem­pi ilman päärautatiease­man ratapihaa.

Esitimme, että tästä pitäisi saa­da taloudel­lis­ten vaiku­tusten arvio ja jokin sel­l­ainen on saatukin. Näyt­tää siltä, että näis­sä arviois­sa on vielä vähän har­joit­telemista. Saimme kuul­la, että talon rak­en­t­a­mi­nen työl­listää ihmisiä 1500 henkilö­työvuo­den ver­ran ja hotel­lis­sa työsken­telisi sata henkeä, ikään kuin jonkin toisen raken­nuk­sen rak­en­t­a­mi­nen samalle ton­tille ei työl­listäisi ketään eikä siinä raken­nuk­ses­sa olisi kukaan töis­sä. Vaiku­tuk­set pitää näköjään arvioi­da itse.

Olen­naista on, että tämä on kon­gres­si­hotel­li, jon­ka tarkoituk­se­na on tuo­da Helsinki­in 60 000 kon­gres­sivieras­ta vuodessa. Yksi kon­gres­sivieras tuo keskimäärin 1600 euroa, eli tämä olisi sel­l­ainen sadan miljoo­nan vien­tiyri­tys, sil­lä ulko­maalai­sista vieraista on pääasi­as­sa kyse. Vas­taa siis aika isoa sellutehdasta.

Ver­tailu­na mainit­takoon, että ris­teilyaluk­set tuo­vat noin 400 000 tur­is­tia, jot­ka piipah­ta­vat Espal­la osta­mas­sa matka­muis­to­ja ja juo­mas­sa kupin kahvia jät­täen kaupunki­in 66 euroa henkeä kohden. Yhteen­sä siis noin neljän­nek­sen siitä, mitä nämä olete­tut kon­gres­sivier­aat. Kuitenkin ris­teilyalus­ten osalta olemme uhran­neet sekä kaupunki­raken­net­ta että kaupunkiku­va paljon enem­män kuin tämän yhden hotellin verran.

Vede­tään nyt vaik­ka hihas­ta, että tuos­ta sadas­ta miljoonas­ta puo­let on arvon­lisäys­tä Helsingis­sä ja tästä 60 pros­ent­tia on palkko­ja. Täl­löin vieraiden tuo­ma palkka­sum­ma on noin 30 miljoon­aa, mikä merkin­nee noin 600 työ­paikkaa. Edelleen sel­l­ute­htaak­si kohta­laisen iso. Helsin­gin ja koko Suomen taloudelli­nen tilanne on sel­l­ainen, ettei ihan kaikkia työ­paikko­ja kan­na­ta torjua.

Helsingillä on todel­la hyvät edel­ly­tyk­set muo­dos­tua isok­si kon­gres­sikaupungik­si, kos­ka Helsin­ki on logis­tis­es­ti hyvä paik­ka jär­jestää kok­ouk­sia, johon osal­lis­tu­jat tule­vat Euroopas­ta ja Aasiasta.

Tämän lasken­nan kannal­ta olen­naista on, että nuo 60 000 kon­gres­sivieras­ta ovat uusia eikä kyse on muutenkin Helsinki­in tule­vien kon­gressien jakamista toisel­la taval­la. Jot­ta ne oli­si­vat uusia, on täytet­tävä kolme ehtoa

1)    Hotellin on sijait­ta­va hyväl­lä paikalla. Moni on ehdot­tanut hotellin sijoit­tamista Pasi­laan. Jos pitää kil­pail­la Tukhol­man ja Berli­inin kanssa, Itä-Pasi­la on ympäristönä aika huonos­ti kil­pailukykyi­nen noin miel­lyt­tävää iltakäve­lyä ajatellen. Kon­gres­si­matkailu ei ole vain kok­ous­tamista vaan se on myös tur­is­mia, eikä Itä-Pasi­la ole tur­is­min kannal­ta kovin vetovoimainen.

2)    Hotel­lis­sa on yhtä aikaa sekä isot kok­ousti­lat että riit­tävän paljon majoi­tusti­laa. Se vai­h­toe­hto on jo nyt tar­jol­la, että jär­jestetään kok­ous Fin­lan­di­at­alol­la ja hajaan­nu­taan majoi­tustiloi­hin ympäri kaupunkia, mut­ta tämä ei ole jär­jestäjien kannal­ta kovin houkuttelevaa.

3)    Tarvi­taan ammat­ti­taitoinen oper­aat­tori. Var­maankin nykykaavakin jonkin majoi­tusalan yrit­täjän voisi houkutel­la paikalle. Kut­su­taan sitä vaik­ka nim­imerkil­lä Cumu­lus. En tiedä, onko Cumu­luk­sel­la kan­sain­välisen tason osaamista ja kon­tak­te­ja houkutel­la kan­sain­välisiä kokouksia.

Yrit­täjä on tehnyt selväk­si, että halu­aa hotel­lis­taan näyt­tävän, jot­ta se toimisi omana main­ok­se­naan. Tämä toive on ymmär­ret­tävä. Kaupunkiku­van kannal­ta olisi hyvä tai ainakin tur­val­lista, jos hotel­li olisi mah­dol­lisim­man huo­maam­a­ton ja mität­tömän näköi­nen, mut­ta sel­l­ainen ei oikein kon­septi­na toimi.

Vaik­ka ensi­vaikutel­ma hotel­lista oli tyr­määvä, nähtyäni siitä sato­ja kuvia, olen alka­nut tot­tua siihen. Olen viime aikoina matkustel­lut kaupungeis­sa, jois­sa on paljon tätäkin korkeampia raken­nuk­sia. Täy­tyy sanoa, etteivät ne mitään hirvi­tyk­siä ole.

Olisi­han se kiva, jos Helsingis­säkin olisi yksi paik­ka, jos­sa voisi käy­dä kahvil­la kat­so­mas­sa todel­la hieno­ja maisemia.

Paljon tästä on tul­lut palautet­ta, sekä hyvin kiel­teistä että innos­tunut­ta. Näyt­tä siltä, että van­hempi polvi vieras­taa korkeaa rak­en­tamista ja yleen­säkin kaikkea uut­ta ja nuorem­pi polvi on ennakkolu­u­lot­tomam­paa. “Vas­tus­tan muun muas­sa kaikkea” ‑väki on kovasti terhakoitunut.

Kuka antoi sen ratkai­se­van äänen?

Min­un lis­tas­sani ratkai­se­van äänen anta­jia oli neljä. Leo Stra­nius (vihr), Eero Heinälu­o­ma (sdp), Tom Pack­alén (ps) ja Mat­ti Niira­nen (kok).

Ehdot­tomasti ratkai­sevin oli kuitenkin kuitenkin kok­ouk­ses­ta pois­sa ollut min­is­teri Jan Vapaavuori, joka kat­soi aiheel­lisek­si tehdä tiedot­teen siitä, että äänestäisi vas­taan, jos ei olisi pois­sa. Olisi mie­lenki­in­toista kuul­la kokoomuk­sen jälkipuin­tia. Jotain viit­teitä tästä antoi hänen enti­nen eri­ty­isavus­ta­jansa, joka ker­toi ymmärtävän­sä kaupunkisu­un­nit­telus­ta jopa enem­män kuin enti­nen ympäristöministeri.