Kaupunkisuunnittelulautakunta Vancouverissa

Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­ta on tutus­tu­mas­sa Van­cou­veri­in. Jo ensim­mäisen päivän jäl­keen on san­ot­ta­va, että mat­ka on ollut hyvin opet­tavainen. Tääl­lä oppii hyvää urbanismia.

Van­cou­ver on tehnyt suun­nan­muu­tok­sen kan­takaupun­gin (down­town) suun­taan. Toisin kuin Pohjois-Amerikas­sa yleen­sä, on suosit­tu onnis­tuneesti kan­takaupungis­sa asum­ista lähiöi­den omako­ti­mat­to­jen sijas­ta. Muual­la kan­takaupungis­sa asu­vat vain sinkut ja eläkeläiset, tääl­lä on pakotet­tu rak­en­ta­maan per­hea­sun­to­ja (sic!).

Paljon on korkei­ta, kapei­ta torne­ja, joista on mah­ta­vat näkymät. Ylimpi­en ker­rosten asun­noista mak­se­taan parin kol­men miljoo­nan euron hintoja.

Liiken­nepoli­ti­ikas­sa on tehty täyskään­nös autoilu­un perus­tu­vas­ta poli­ti­ikas­ta poli­ti­ikkaan, jos­sa tärkeysjärjestys ovat

1)    Jalankulku
2)    Pyöräily
3)    Joukkoliikenne
4)    Tavaraliikenne
5)    Henkilöautot

Poli­it­tis­es­ti tämä muu­tos on ollut mah­dolli­nen, kos­ka lähiöi­den omakoti­talois­sa asu­vat autos­ta riip­pu­vaiset asu­vat omis­sa kun­nis­saan, eikä heil­lä ole äänioikeut­ta Vancouverissa.

Muu­tos on näkynyt. Vaik­ka kan­takaupun­gin asukas­määrä on on nous­sut 15 vuodessa 75 pros­en­til­la, autoli­ikenne kan­takaupu­jngis­sa on vähen­tynyt 20 pros­en­til­la. Tilan raivaami­nen autoil­ta fil­lareil­la, jalanku­l­ulle ja joukkoli­iken­teelle tapah­tui hyvin ris­tiri­itai­sis­sa olois­sa, mut­ta nyt kaikkien liiken­nemuo­to­jen, myös henkilöau­toilun, tilanne on parantunut.