Suomen kestävyysvaje vaatisi voimakkaita päätöksiä

Olemme Suomes­sa kovin tyy­tyväisiä siihen, että taloutemme on tas­apain­os­sa ja val­ti­ol­la kol­men A::n luot­tolu­ok­i­tus. Pitkäl­lä aikavälil­lä tilanteemme on kaikkea muu­ta kuin hyvä. Tätä mitataan kestävyysvajeella.

Kestävyys­va­je tarkoit­taa yksinker­tais­tet­tuna sitä, että jos kaik­ki pysyy ennakoidul­la ural­la, ja sen mukana väestön ikä­jakau­ma muut­tuu ennuste­tul­la taval­la, paljonko vero­ja pitää korot­taa tai menope­rustei­ta kar­sia, jot­ta talous olisi pitkäl­lä aikavälil­lä tas­apain­os­sa, eikä velka­an­tu­mi­nen riistäy­ty­isi käsistä.

Vuon­na 2011 VM arvioi Suomen kestävyys­va­jeek­si 3,5 % BKT:sta. Niin paljon julk­ista talout­ta siis pitäisi sopeut­taa, ei heti, mut­ta piakkoin. Kan­sain­vä­li­nen arvio tuol­loin oli 5,8%, mikä osoit­taa ainakin sen, että laskel­mat ovat epä­var­mo­ja. EU:n arvio Suomen tilanteesta on paljon EU-maid­en keskiar­voa (2,8 %) heikom­pi ja paljon heikom­pi kuin esimerkik­si Ital­ias­sa. Laskelmien ero selit­tyy lähin­nä maa­han­muu­tos­ta. EU:ssa ei usko­ta Suomen pystyvän houkut­tele­maan työperäistä maa­han­muut­toa niin paljon kuin VM opti­mistisem­mis­sa arviois­saan on olet­tanut. Muiden maid­en valmi­ik­si koulut­ta­ma nuorehko työvoima on toki kovin ter­ve­tul­lut­ta maa­han, jos­sa on pulaa työikäis­es­tä väestöstä.

Minä kallis­tun arvios­sani kovin paljon EU:n kan­nalle, sil­lä pää­muut­tomaat, Viro ja Venäjä alka­vat ehtyä, kos­ka ne ovat saa­mas­sa oman talouten­sa kuntoon.

Tuo EU:n 5,8 pros­entin arvio oli sikäli veit­sen teräl­lä, että jos arvio olisi ollut suurem­pi kuin 6%, Suomelle olisi esitet­ty vaa­timuk­sia tilanteen korjaamisesta.

Vuon­na 2012 VM:ltä tuli uusi, pes­simistisem­pi arvio, 4,2 %. Syynä oli­vat talouden heiken­tyneet näkymät. EU:lta ei ole tul­lut vielä uut­ta, mut­ta tulee aikanaan. Toru­ja on odotet­tavis­sa, jos siel­lä arvioidaan samaan tapaan näkymien heiken­tyneen, sil­lä kuu­den pros­entin raja menee rik­ki mitä ilmeisimmin.

Olin kovin pet­tynyt siihen, että hal­li­tuk­sen puo­livälin tarkastelus­sa ei kestävyys­va­jeelle tehty mitään. Piti tehdä, mut­ta asi­as­ta äänekkäim­min meuhkan­nut kokoomus jou­tui sel­l­aiseen kiimaan yri­tysvero­tuk­sen alen­tamis­es­ta ja osin­gon­jaon suosimis­es­ta, että val­tion­talouden vajeet pää­sivät uno­h­tu­maan. Itse olin varautunut vas­tus­ta­maan aku­ut­te­ja säästöjä ja kan­nat­ta­maan pitkän ajan rak­en­teel­lisia korjausliikkeitä.

Tar­jol­la olisi ollut toimia työn tar­jon­nan lisäämis­es­tä ja kan­nustin­loukku­jen purkamis­es­ta, asevelvol­lisu­ud­es­ta aiheutu­van rasituk­sen pienen­tämis­es­tä, van­hempainva­paista, eläkkeistä ja per­he­vap­aista, mut­ta ne jäivät syr­jään.  Kun niitä ei tehty nyt, ei niitä var­maankaan tehdä ensi vuon­nakaan, kos­ka vaalit paina­vat päälle, eikä mil­lään noista toimista saa pään­sil­i­tys­tä äänestäjiltä.

Tai näin siis usko­taan. Min­un käsi­tyk­seni äänestäjistä on paljon optimistisempi.