Singaporessa on ollut henkilökohtaisiin sosiaaliturvatileihin perustuva pakollinen kolmikantaisesti hallittu sosiaaliturvajärjestelmä vuodesta 1955. Tähän alle 50-vuotiaiden bruttopalkasta tilitetään 36 % palkkasummasta, Rahasta 20 % kutsutaan työnantajan rahaksi ja 16 % työntekijän rahaksi, mutta maassa, jossa palkanmuodostus on käytännössä vapaata, tällä jaottelulla ei ole mitään merkitystä. (Ei sillä ole kyllä Suomessakaan.) Maksu on samansuuruinen 50 ikävuoteen asti, mutta pienenee sen jälkeen asteittain, millä halutaan tukea ikääntyneiden työllisyyttä. (Jotain tällaista ikäporrastusta taisimme esittää Juhana Vartiaisen kanssa eläkemaksuihin Suomessakin.)
Maksulla on katto. Yli 3 300 euron osuus palkasta on maksusta vapaa. Myös Suomeen on vaadittu samanlaista kattoa pakolliseen eläkejärjestelmään. Luulen, että Singaporessa korkeapalkkaiset ottavat sitten vastaavasti lisäeläkkeen muualta ja maksavat myös yksityiseen sairausvakuutukseen taatakseen itselleen paremman terveydenhoidon.
Tilejä on työikäisillä kolme:
Ordinary Account (OA), johon nuorempien ikäluokkien rahasta menee suurin osa. Iän mukana osuus maksuista pienenee. Tätä voi käyttää asunnon ostamiseen, mutta rahaa voi käyttää myös hyväksyttäviin investointeihin vaikkapa osakkeisiin. Pääomaan ei kuitenkaan saa koskea. Jos myy asuntonsa ja ostaa pienemmän, erotus palautetaan tilille. Siitä voi myös lainata rahaa myös lasten tai omaan koulutukseen ja se vastaa useista perhevakuutuksen menoista sairauden ja työkyvyttömyyden oloissa. Myöhemmin pääoma siirtyy eläkerahaksi, jos sitä on jäljellä.
Special account (SA). Tämä rahasto on korvamerkitty eläkkeisiin. Siihen pannaan työuran alkuvaiheessa 7 % palkasta eikä tähän pääomaan saa koskea.
Medisave Account (MA) Tälle tilille nuorten palkoista siirretään aluksi seitsemän prosenttia ja iän karttuessa vähän enemmän. Tästä maksetaan terveydenhoitomenoja kuitenkin niin, että koko sairaalamaksua ei voi nostaa tältä tililtä, vaan noin 20 prosenttia pitää maksaa myös ”itse”. Kun tilillä on tarpeeksi rahaa (noin 30 000 euroa), rahaston kartuttaminen loppuu, mutta itselleen säästöä ei heti saa, vaan se menee OA:aan käytettäväksi 55 vuoden iässä tai eläkkeellä.
Jos rahat eivät riitä hoitoon, ensin katsotaan, onko lähisukulaisilla rahaa terveystilillä. Jos ei ole, tutkitaan tavalliset palkkatilit ja vasta sen jälkeen saa pyytää rahaa toimeentulotuesta. Sairaalasta kuitenkaan ei rahan puutteen takia pois heitetä.
MA-rahaa voi käyttää B‑luokan sairaaloihin. A‑luokan hoito pitää maksaa itse – tai ainakaan sitä toimeentulotukirahaa ei voi saada kuin B‑luokan hoitoon. En ole varma, ymmärsinkö oikein.
Retirement account (RA). Kun täyttää 55 vuotta, saa nostaa OA:n tilillä olevat rahansa, ei kuitenkaan kokonaan. Henkilölle perustetaan neljäs tili, Retirement account eläkemenoja varten. Tälle pitäisi ohjata vähintään 90 000 euroa, minkä lisäksi terveystilillä pitäisi olla vähintään 22 000 euroa. Loput saa käyttää niin kuin haluaa. Jos rahaa eläkerahastoon ei ole, ei tule eläkettäkään, vaan joutuu turvautumaan sukulaisiinsa.
Näihin päiviin asti RA on maksanut eläkettä (eläkeikä 65 vuotta) niin kauan kuin rahaa on riittänyt. Jos tuo minimisumma on täynnä, rahaa riittää noin 20 vuodeksi, mistä voi laskea, että eläke on vähän yli 400 €/kk. Nyt järjestelmää muutetaan eläkevakuutukseksi niin, että eläkettä saa loppuiäksi, mikä ei vähimmäiseläkettä ainakaan nosta. Eläkkeen taso riippuu elinajan odotteen kehityksestä ja rahaston tuottojen kehityksestä. Keskiluokkaisen ihmisen kannalta hintataso ei poikkea paljon Suomesta, mutta suurten tuloerojen maassa varmaankin on varmaankin matalamman hintatason köyhien rinnakkaistalous.