Aasian taloutta hallitsee kysymys, mitä tapahtuu Kiinan talouskasvulle. Se ei voi enää kasvaa vientivetoisesti, koska ostajamaat eivät voi velkaantua enempää. Siksi Kiinan vaihtotaseen ylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen on laskenut kahteen prosenttiin, mikä alkaa muuan maailman kannalta olla siedettävää. Vaihtotaseen alijäämä olisi vielä parempi, koska se purkaisi maailman velkaongelmia.
Kaiken järjen mukaan Kiinan valtava väestö voisi pitää taloutta pystyssä kulutuksen avulla, koska köyhyydestä nousevalla kansalla luulisi olevan materiaalisia tarpeita, mutta kiinalaiset säästävät kohtuuttoman suuren määrän tuloistaan. Talous ei pysty kulutukseen nojaamaan.
Ilmakehä ja luonto kiittävät kiinalaisten saituudesta. Jos jokaisella kiinalaisella olisi auto, niin…
Helpotus taitaa kuitenkin olla valitettavasti tilapäinen.
Miksi kiinalaiset kotitaloudet säästävät? Väitän, että merkittävä syy on puuttuva eläketurva. Kun yhden lapsen järjestelmässä yhden lapsenlapsen pitäisi elättää neljä isovanhempaansa, isovanhemmat pitävän turvallisempana säästää vanhuuden varalle.
Nyt Kiinan taloutta vievät eteenpäin investoinnit, erityisesti julkiset investoinnit teihin, rautateihin ja kokonaan uusien miljoonakaupunkien rakentamiseen. Nämä tehdään paljolti velaksi, sillä paikallishallinto ei pysty keräämään veroja menojensa katteeksi. Kiinan sisäinen paikallishallinnon velkakriisi on karkaamassa käsistä. Ei ihan pieni ongelma, mutta luotan kiinalaisten innovatiivisuuteen, vaikka sen hintana voikin olla vähän inflaatiota.
Myös yritykset investoivat, mutta tässä piileekin seuraava velkaongelma. Kotitalouksien säästöt pitäisi saada rahoittamaan yritysten investointeja. Pankkien talletuskorot on säädelty hyvin mataliksi ja niinpä erilainen varjopankkitoiminta on sivuuttamassa viralliset, valvotut pankit. Investointirahasto tarjoaa selvästi parempaa tuottoa, mutta ei talletussuojaa. Pelkäään, että tästä kuulemme vielä tulevina vuosina lisää.
Kiinan lyhyen ajan tilanteesta en osaa sanoa mitään, mutta minusta on selvää, että Kiinan kasvu hiipuu tällä vuosikymmenellä. Kasvun päätekijä on miljoonien ihmisten muutto jokseenkin tehottoman maatalouden piiristä kaupunkien tehokkaisiin ammatteihin. Kymmeniä miljoonia voi vuosittain muuttaa kaupunkeihin, mutta tämä ei voi kiihtyä eksponentiaalisesti, pikemminkin uskoisi sen hidastuvan absoluuttisestikin. Tuottavuus voi nousta kaupunkimaisten elinkeinojen sisällä, mutta silläkin on rajansa. Teknologian osalta Kiina ottaa kiinni länsimaiden teknologista etumatkaa, mutta kun se on otettu kiinni, matka jatkuu tasatahtia muiden maiden kanssa eli hitaasti.
Kiinassa työvoiman määrä on jo kääntynyt laskuun. Maaseudulta ei myöskään haluta entisessä määrin muuttaa kaupunkien hikipajoihin. Ympäristöongelmat rajoittavat kasvua vuosi vuodelta enemmän.
Kaksinumeroisia kasvulukuja ei Kiinassa tulla enää näkemään.