Kiinan kasvuvauhti

Aasian talout­ta hal­lit­see kysymys, mitä tapah­tuu Kiinan talouskasvulle. Se ei voi enää kas­vaa vien­tive­tois­es­ti, kos­ka osta­ja­maat eivät voi velka­an­tua enem­pää. Sik­si Kiinan vai­h­to­taseen yli­jäämä suh­teessa brut­tokansan­tuot­teeseen on laskenut kah­teen pros­ent­ti­in, mikä alkaa muuan maail­man kannal­ta olla siedet­tävää. Vai­h­to­taseen ali­jäämä olisi vielä parem­pi, kos­ka se purkaisi maail­man velkaongelmia.

Kaiken jär­jen mukaan Kiinan val­ta­va väestö voisi pitää talout­ta pystyssä kulu­tuk­sen avul­la, kos­ka köy­hyy­destä nou­se­val­la kansal­la luulisi ole­van mate­ri­aal­isia tarpei­ta, mut­ta kiinalaiset säästävät kohtu­ut­toman suuren määrän tulois­taan. Talous ei pysty kulu­tuk­seen nojaamaan.

Ilmake­hä ja luon­to kiit­tävät kiinalais­ten saitu­ud­es­ta. Jos jokaisel­la kiinalaisel­la olisi auto, niin…
Helpo­tus taitaa kuitenkin olla valitet­tavasti tilapäinen.

Mik­si kiinalaiset koti­taloudet säästävät? Väitän, että merkit­tävä syy on puut­tu­va eläke­tur­va. Kun yhden lapsen jär­jestelmässä yhden lapsen­lapsen pitäisi elät­tää neljä iso­van­hempaansa, iso­van­hem­mat pitävän tur­val­lisem­pana säästää van­hu­u­den varalle.

Nyt Kiinan talout­ta vievät eteen­päin investoin­nit, eri­tyis­es­ti julkiset investoin­nit tei­hin, rautatei­hin ja kokon­aan uusien miljoon­akaupunkien rak­en­tamiseen. Nämä tehdään paljolti velak­si, sil­lä paikall­ishallinto ei pysty keräämään vero­ja meno­jen­sa kat­teek­si. Kiinan sisäi­nen paikall­ishallinnon velka­kri­isi on karkaa­mas­sa käsistä. Ei ihan pieni ongel­ma, mut­ta luotan kiinalais­ten inno­vati­ivi­su­u­teen, vaik­ka sen hin­tana voikin olla vähän inflaatiota.

Myös yri­tyk­set investoi­vat, mut­ta tässä piileekin seu­raa­va velka­on­gel­ma. Koti­talouk­sien säästöt pitäisi saa­da rahoit­ta­maan yri­tys­ten investoin­te­ja. Pankkien tal­letusko­rot on säädel­ty hyvin mata­lik­si ja niin­pä eri­lainen var­jopankki­toim­inta on sivu­ut­ta­mas­sa viral­liset, valvo­tut pankit. Investoin­ti­ra­has­to tar­joaa selvästi parem­paa tuot­toa, mut­ta ei tal­letus­suo­jaa. Pelkäään, että  tästä kuulemme vielä tulev­ina vuosi­na lisää.

Kiinan lyhyen ajan tilanteesta en osaa sanoa mitään, mut­ta minus­ta on selvää, että Kiinan kasvu hiipuu täl­lä vuosikymmenel­lä. Kasvun päätek­i­jä on miljoonien ihmis­ten muut­to jok­seenkin tehot­toman maat­alouden piiristä kaupunkien tehokkaisi­in ammat­tei­hin. Kym­meniä miljoo­nia voi vuosit­tain muut­taa kaupunkei­hin, mut­ta tämä ei voi kiihtyä ekspo­nen­ti­aalis­es­ti, pikem­minkin uskoisi sen hidas­tu­van absolu­ut­tis­es­tikin. Tuot­tavu­us voi nous­ta kaupunki­mais­ten elinkeino­jen sisäl­lä, mut­ta sil­läkin on rajansa. Teknolo­gian osalta Kiina ottaa kiin­ni län­si­maid­en tek­nol­o­gista etu­matkaa, mut­ta kun se on otet­tu kiin­ni, mat­ka jatkuu tasa­tah­tia muiden maid­en kanssa eli hitaasti.

Kiinas­sa työvoiman määrä on jo kään­tynyt lasku­un. Maaseudul­ta ei myöskään halu­ta entisessä määrin muut­taa kaupunkien hikipa­joi­hin. Ympäristöon­gel­mat rajoit­ta­vat kasvua vuosi vuodelta enemmän.

Kaksinu­meroisia kasvu­luku­ja ei Kiinas­sa tul­la enää näkemään.