Oden yritysverouudistus

On myön­net­tävä, että hal­li­tuk­sen yri­tysveropäätös tuli ainakin min­ulle täysin puskas­ta. Vähän post fes­tum yritän hah­motel­la, mitä min­un mielestäni olisi pitänyt tehdä.

Miten yrittäjiä pitäisi verottaa?

• Yhteiskun­ta men­estyy parem­min, jos se houkut­telee aloitekyky­isiä ihmisiä yrit­täjik­si. On järkevää ja kohtu­ullista verot­taa yri­tys­toimin­nas­saan onnis­tuneen yrit­täjän tulo­ja lievem­min kuin samoi­hin tuloi­hin yltävää palka­nsaa­jaa, kos­ka epäon­nistues­saan yrit­täjän osa on palka­nsaa­jaa huonom­pi. Jos onnis­tu­jan osa on sama kuin palka­nsaa­jan ja epäon­nis­tu­jan huonom­pi, kan­nat­taa ryhtyä palka­nsaa­jak­si. Tähän tarkoituk­seen riit­tää kan­nustin, jos­sa lievem­mäl­lä vero­tuk­sel­la on jokin nor­maalin per­heen vuosi­bud­jet­ti­in ver­rat­tavis­sa ole­va ylära­ja. Viimek­si se oli 60 000 euroa vuodessa, mut­ta voisi se olla vähän korkeampikin, sil­lä onhan yri­tyk­sen palkatun johdon ansio­ta­sokin korkeampi. 
• On viisaut­ta kohdel­la per­heyri­tys­ten pääo­mat­u­lo­ja vero­tuk­ses­sa hel­läkä­tis­es­ti, jot­ta omis­ta­ja­su­vuille ei tule kiusaus­ta myy­dä yri­tys­tään ulko­maisille sijoit­ta­jille ja ryhtyä naut­ti­maan pääo­mas­taan hedo­nis­mia pain­ot­taen. Per­heyri­tyk­set toimi­vat yleen­sä eet­tisem­min ja isän­maal­lisem­min kuin pikavoit­to­ja met­sästävät ulko­maiset sijoi­tus­ra­has­tot tai kore­alaiset telakkay­htiöt. Täl­lä argu­men­til­la voi perustel­la lis­taa­mat­tomien yri­tys­ten kevyem­män vero­tuk­sen ylära­jan nos­toa, ellei jopa sen poistoa.
• On viisaut­ta olla verot­ta­mat­ta osinko­tu­lo­ja ainakaan olen­nais­es­ti korko­tu­lo­ja ankaram­min, jot­ta yri­tys­ten omis­ta­jat sijoit­taisi­vat yri­tyk­si­in­sä osakepääo­maa lainara­han sijasta.
• On viisaut­ta verot­taa pörssi­in lis­tau­tu­vien per­heyri­tyk­sen pääomis­ta­jia yhtä lievästi kuin jos ne eivät lis­taudu, kos­ka muuten per­heyri­tys­tä ei kan­na­ta lis­ta­ta pörssi­in ja hyvänkin liikei­dean omaa­van yri­tyk­sen kasvu rajoit­tuu oman pääo­man puut­teeseen. Täl­lä voi perustel­la pörssin suuromis­ta­jien alem­paa veroko­htelua johonkin jär­jel­liseen ylära­jaan saak­ka, mut­ta ei kym­me­nien miljoonien osinko­tu­loi­hin ulottuen.

Hyvässä vero­ma­llis­sa osinko- ja korko­tu­lo­ja verote­taan samal­la vero­pros­en­til­la. Sik­si meil­lä oli ennen yhteisövero ja pääo­mat­ulovero yhtä korkei­ta ja osinko­tu­lo­ja verotet­ti­in vain ker­taalleen (avoir fiscal)ja sik­si avoir fis­calin jäl­keen per­heyri­tyk­siä verotet­ti­in vain ker­taalleen samal­la pros­en­til­la kuin korkotuloja.

(Osinko ei ole yri­tyk­selle vähen­nyskelpoista menoa, joten siitä yri­tys­tu­losta, joka jae­taan yri­tyk­ses­tä ulos, yri­tys joutuu mak­samaan yhteisöveron. Osinko­tu­lo tulee verotet­tavak­si kah­teen ker­taan, jos yrit­täjä joutuu mak­samaan veron osin­gos­ta. Korko on vähen­nyskelpoinen, joten siitä tulosta, jos­ta korko mak­se­taan, yri­tys ei mak­sa veroa vaan sen mak­saa koron saa­ja. Samoin palkkakus­tan­nuk­set ovat vähen­nyskelpoisia. Jos yrit­täjä mak­saa itselleen palkkaa, tulo tulee verotet­tavak­si vain kertaalleen.)

Jot­ta omis­ta­jien kan­nat­taisi sijoit­taa yri­tyk­seen­sä osakepääo­maa eikä antaa sille lainaa ja ottaa tuloa osinko­jen sijas­ta korkoina, päätet­ti­in aikanaan, että omis­ta­ja voi ottaa korkein­taan 90 000 euroa osinko­ja ker­taalleen verotet­tuna, jol­loin tältä osin osinkoa ja korkoa verotet­ti­in samal­la taval­la. Sil­loin vielä yhteisövero ja pääo­mat­ulovero oli­vat yhtä korkei­ta. Jot­ta osinkoina ei alet­taisi mak­saa myös työ­tu­lo­ja, verot­tomien osinko­jen toisek­si ylära­jak­si asetet­ti­in yhdek­sän pros­ent­tia yri­tyk­sen net­to­var­al­lisu­ud­es­ta. Tuo­hon aikaan korot oli­vat niin korkei­ta, ettei tässä ollut mitään kummallista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iön virkamiehet ovat uskol­lisi­na tuolle koron ja osin­gon neu­traalille esit­täneet, että alem­min verotet­tavia osinko­tu­lo­ja saisi mak­saa vain käyvän koron ver­ran, ehkä jotain neljä pros­ent­tia. Tämän logi­ikan mukaan tietysti kokon­aisvero­tuk­sen tulisi olla korko­jen verot­tamisen tasol­la. Koros­ta mak­se­taan tulo­jen suu­ru­ud­es­ta riip­puen 30 – 32 pros­ent­tia. Jos yhteisövero on 20 %, sadas­ta eurosta tulee verote­tuk­si 20 euroa yhtiön tulona. Jot­ta osin­gon saa­jan veroksi tulisi puut­tuvat 10 – 12 euroa, pitäisi huo­jen­nuk­sen olla noin 60 % eikä 75 %, kuten nyt on esitet­ty. Nyt hal­li­tus on alus­tavasti sopin­ut tuon yhdek­sän pros­entin rajan alen­tamis­es­ta kahdek­saan prosenttiin.

Kun ver­ou­ud­is­tuk­sen tarkoituk­se­na oli suosia yri­tys­ten jaka­mat­to­mia voit­to­ja ja verot­taa voiton jakoa vas­taavasti tiukem­min, tun­tuu erikoiselta suosia yri­tys­ten tyh­jen­tämistä ehkä vuosikym­meniä ker­tyneestä pääo­mas­ta kahdek­san pros­entin vuosivauhdilla.

Jos taas halu­taan palki­ta yrit­täjää ylipään­sä, sil­loin on ymmär­ret­tävää, että nor­maalin pääo­ma­lle mak­set­ta­van koron lisäk­si yrit­täjän oman työn hedelmistä osa voidaan jakaa mata­lasti verotet­tuna osinkona palkan sijaan. Mik­si tämä vähän verotet­tu yrit­täjä­tu­lo pitää sitoa net­to­var­al­lisu­u­teen? Jos on tarkoi­tus palki­ta yrit­täjää työl­listämis­es­tä, eikö hän­tä pitäisi palki­ta yri­tyk­sessä tapah­tuneesta arvon­lisäyk­ses­tä eikä pääo­man sit­o­mis­es­ta yri­tyk­sen tilille. Tämä voitaisi­in tehdä sal­li­mal­la yrit­täjän ottaa tiet­ty osa yri­tyk­sen arvon­lisäyk­ses­tä vähän verotet­tuina osinkoina yri­tyk­sen net­to­var­al­lisu­ud­es­ta riip­pumat­ta. Sil­loin ei tietenkään edes väitet­täisi pyrit­tävän neu­traal­isu­u­teen suh­teessa koron verot­tamiseen. Pääo­man sijoit­tamis­es­ta yri­tyk­sen toim­intaan voidaan palki­ta vaik­ka nopeute­tu­il­la pois­toil­la – ei nyt ainakaan ylim­i­toitet­tui­hin osinkoi­hin sidottuna.

 

Minä olisin tehnyt sen näin:

1) Vähän verotet­tua osinkoa, jon­ka kokon­aisvero­tus olisi pääo­mat­uloveron tasol­la, saisi jakaa vain VM:n virkami­esten esit­tämän noin neljän pros­entin ver­ran. Siihen en ota kan­taa, olisiko tässä enää euromääräi­nen ylära­ja tarpeen.

2) Sal­lisin tämän lisäk­si lievästi verotet­tu­jen osinko­jen jakamisen suh­teessa yri­tyk­sen arvon­lisäyk­seen, mut­ta täl­lä olisi euromääräi­nen ylära­ja, esimerkik­si tuo 60 000 euroa. Tämä voisi olla vaikka­pa 10 pros­ent­tia arvon­lisäyk­ses­tä, jol­loin kat­to tulisi vas­taan, kun yri­tys työl­listää noin kymme­nen henkeä. Kiin­teää ylära­jaa parem­pi olisi kuitenkin regres­si­ivi­nen riip­pu­vu­us arvon­lisäyk­ses­tä. Hold­ing-yhtiössä ei tapah­du arvon­lisäys­tä lainkaan.

3) Lait­taisin euromääräisen katon pörssi­in lis­tat­tu­jen entisen per­hey­htiöi­den huo­jen­netulle osin­gon­jaolle hold­ing-yhtiöi­den kaut­ta – tai sit­ten tätä huo­jen­nus­ta ei tarvi­ta lainkaan.

= =

Huo­mat­takoon, että niin san­ot­tu ansio­tu­lo-olet­ta­ma pois­tuu yri­tys­ten osin­gon­jaos­ta. Niin­pä minä esimerkik­si voisin mak­saa omis­ta­mani Tietokeino Oy:n koko tulok­sen itsel­leni osinkoina, kun nyt se on pitänyt mak­saa palkkana (mitä se luon­teeltaan onkin) – tai jos sen olisi mak­sanut osinkona, ansio­tu­lok­si se olisi kat­sot­tu. Täl­löin kokon­aisveroksi tulee 44 pros­ent­tia, jol­loin palkkana kan­nat­taa mak­saa vain niin paljon, että mar­gin­aaliv­ero pysyy 44 pros­entin ala­puolel­la ja lop­pu osinkona. Voit­to yrit­täjälle ei ole tästä kovin suuri, mut­ta kun­nalle koitu­va tap­pio on iso, sil­lä osinko­tu­loista kun­ta ei saa mitään.