Site icon

Juhana ja Ode: ikääntyneet työntekijät

Nämä suosi­tuk­set nou­dat­ta­vat raport­timme lin­jaa: mis­sä työ­markki­nat ovat epä­tas­apain­os­sa, niitä on tuet­ta­va taval­la, joka lisää työllisyyttä.

Ikään­tyvä työntekijä

Työ­nan­ta­jat kart­ta­vat ikään­tyneitä työn­tek­i­jöitä. Yli 50-vuo­ti­aana työt­tömik­si joutunei­den on vaikea saa­da uut­ta työ­paikkaa, ja moni yri­tys ostaa ikään­tyneitä pois yri­tyk­ses­tä melko kalli­iden kul­tais­ten käden­puris­tusten avul­la. Yli 63-vuo­ti­aiden toiv­otaan sun­nun­taipuheis­sa yleis­es­ti jatka­van töis­sä edelleen, mut­ta käytän­nössä yri­tyk­set ovat kovin halut­to­mia mukaut­ta­maan työte­htäviä ikään­tyneille sopiviksi.[1] Tämä on erään­laista pas­si­ivista eläk­keelle savustamista.

Yht­enä vaikut­ti­me­na olla palkkaa­mat­ta ikään­tyviä ovat ter­vey­teen liit­tyvät pelot. Yri­tys joutuu mak­samaan työkyvyt­tömyy­seläkkeistään, jos eläke­ta­pauk­sia on ikä­vakioitu­na yli keskiar­von. Riskin ikä­vakioin­ti helpot­taa, mut­ta ei poista ongel­maa, sil­lä työt­tömi­in olete­taan liit­tyvän suurem­pia ter­veysriske­jä kuin työl­lisi­in. Työ­nan­ta­jien sosi­aalisen vas­tu­un keven­tämi­nen tois­tu­vasti sairastele­vien osalta sekä mah­dol­lisu­us ostaa pois työ­nan­ta­jan ris­ki työkyvyt­tömyy­seläk­keestä helpot­taisi­vat myös osaltaan ikään­tyneinä työt­tömik­si jäänei­den työllistymistä.

Kos­ka ikään­tyneeseen työvoimaan kohdis­tuu selvää alikysyn­tää, tas­apain­oa paran­taisi ikäih­mis­ten suosimi­nen automaat­tisel­la ikäpe­rusteisel­la tuel­la. Yksi mah­dol­lisu­us olisi alen­taa ikäih­mis­ten eläke­mak­su­ja. Tätä vas­taa­va eläke­mak­su­jen koro­tus tulisi kohdis­taa samoin ikäpe­rusteis­es­ti niihin ikälu­okki­in, jois­sa työn kysyn­tä on suur­in­ta. Kos­ka madal­tunut kysyn­tä kohdis­tuu eri­tyis­es­ti vähän koulutet­tui­hin, eläke­mak­su­jen alen­nus pitäisi tehdä pieniä ansio­tu­lo­ja saavia painottaen.

Jo ennen van­hu­useläk­keelle siir­tymistä tulisi olla mah­dol­lista voimien vähetessä hidas­taa työn­tekoa, osana pehmeää eläk­keelle siir­tymistä. Jos työ­nan­ta­jan on mak­set­ta­va työ­suorituk­ses­ta täysi palk­ka, työ­nan­ta­ja halu­aa täy­den työ­suorituk­sen. Sik­si olisi taloudel­lisen tehokku­u­den näkökul­mas­ta luon­nol­lista tehdä van­hu­useläk­keen ikära­jo­jen par­taal­la uusi työ­sopimus, jos­sa tehtäviä on keven­net­ty ja palk­ka määritel­ty uusien tehtävien mukaiseksi.

Toinen tapa toteut­taa tämä olisi siir­tyä yleis­es­ti jous­tavam­paan ja yksilöl­lisem­pään palkka­sopimiseen. Tämän voi hyvin tehdä vas­tu­ullisen tulopoli­ti­ikan ja työe­htosopimusten puit­teis­sa. Työe­htosopimuk­sia pitäisi sil­loin kehit­tää niin, että työe­htosopimuk­ses­sa määrät­ty palkan­nousu­vara tulk­i­taankin vain keskimääräisek­si koro­tuk­sek­si ja että paikalli­sis­sa neu­vot­teluis­sa voidaan sopia siitä, miten keskimääräi­nen koro­tus jae­taan työn­tek­i­jöi­den kesken.[2] Yksilöl­lisem­pi palkkaus voisi myös tehdä työ­nan­ta­jat halukkaam­mik­si palkkaa­maan ikäih­misiä, kos­ka työ­nan­ta­ja ei huonos­ti työ­paikalle sovel­tuvan työn­tek­i­jän tapauk­ses­sa olisi velvoitet­tu mak­samaan täysiä yleisko­ro­tuk­sia koko lop­pu-uran ajan.

Niin san­otul­la lisäpäiväoikeudel­la on nytkin tun­nustet­tu, että yli 60-vuo­tias ei ole halut­tua työvoimaa. Tätä taus­taa vas­ten on luon­te­vaa ajatel­la, että tämän ikäi­nen ei aina anna työ­nan­ta­jalle täyt­tä työpanosta.

Osa-aikaeläke kehitet­ti­in piden­tämään työuria. Jos työssä ei jak­sa aikaa, voi siir­tyä osa-aikaeläk­keelle. Tämä ei ole tuot­tanut toiv­ot­tua tulosta, kos­ka osa-aikaeläk­keelle siir­tyjät ovat usein täysin työkyky­isiä. Niin pitää ollakin, kos­ka jäl­jelle jääneeltä työa­jal­ta vaa­di­taan täysi työpanos.

Mielestämme pitäisi sik­si olla mah­dol­lisu­us osa-aikaeläk­keen logi­ikan mukaan päästä osaeläk­keelle, jos palk­ka ale­nee työn laadun muuttues­sa vaik­ka työai­ka ei lyhenekään. Pelas­ta­jan palk­ka ale­nee, kun savusukel­lus­lisä putoaa pois. Urakkatyössä ansio­ta­so las­kee ilman työte­htävien muu­tok­si­akin. Täl­löin voisi ottaa osan ansait­se­mas­taan eläk­keestä etukä­teen ja jatkaa töis­sä uudel­la työ­sopimuk­sel­la helpom­mis­sa ja ikäih­miselle parem­min sopivis­sa tehtävis­sä. Osaeläk­keeseen ei tarvitse sisäl­lyt­tää minkään­laista sub­ven­tio­ta, vaan se voidaan toteut­taa aktu­aaris­es­ti neu­traal­isti. Verot­ta­ja jää palkan alen­e­mis­es­ta tap­pi­olle, mut­ta työ­suh­teen jatku­mis­es­ta voitolle. Kos­ka keven­netyt työte­htävät räätälöidään yksilöl­lis­es­ti, on luon­nol­lista, etteivät työe­htosopimuk­set pääsään­töis­es­ti sovel­lu niihin.

Jo nyt on mah­dol­lista men­nä 63-vuo­ti­aana eläk­keelle ja jatkaa työn­tekoa uudel­la työ­sopimuk­sel­la ja aiem­paa ren­nom­mil­la tehtävil­lä. Palk­ka ei vaiku­ta eläk­keen suu­ru­u­teen. Eläk­keen kart­tumi­nen jatkuu, mut­ta ilman superkart­tumaa. Eläke­jär­jestelmän kannal­ta tämä on aktu­aaris­es­ti vähin­tään tas­apain­os­sa. Tätä mah­dol­lisu­ut­ta tulisi käyt­tää akti­ivisem­min. Kos­ka eläket­tä ja palkkaa saa päällekkäin. on luon­nol­lista, että palk­ka voi olla aiem­paa pienem­pi ja työte­htävät helpom­pia. Kos­ka tilanteet ovat kovin yksilöko­htaisia, nämä työ­sopimuk­set tulisi vapaut­taa pääsään­töis­es­ti työe­htosopimusten sääntelystä.

Suosi­tus 14:

Eläke­mak­su­jen ikä­por­ras­tus. Ikään­tyvään työvoimaan kohdis­tu­van kysyn­nän lisäämisek­si eläke­mak­su­ja por­raste­taan niin, että työ­nan­ta­jien yli 55-vuo­ti­aista mak­samia eläke­mak­su­ja alen­netaan merkit­tävästi ja tämä kom­pen­soidaan korot­ta­mal­la mak­su­ja ikälu­okissa 35–54 vuot­ta, joiden työl­lisyysaste on paras.

Suosi­tus 15:

Osa-eläke. 60 vuot­ta täyt­tänyt työn­tek­i­jä, joka solmii työ­nan­ta­jansa kanssa uuden työ­sopimuk­sen alem­mal­la pal­ka­lla, voi saa­da osan eläk­keestään etukä­teen osaeläk­keenä. Työe­htosopimuk­sen velvoit­teet eivät koskisi osaeläk­keen ohel­la tehtävää työtä. Jär­jeste­lyn ikära­jan voisi esimerkik­si sitoa työt­tömyys­tur­van lisäpäivien ikärajaan.

Suosi­tus 16:

Töis­sä eläk­keel­lä. Keinona pehmeään eläk­keelle siir­tymiseen tulee suosia menet­te­lyä siir­tyä van­hu­useläk­keelle ja jatkaa töis­sä uuden työ­sopimuk­sen turvin, jol­loin saa eläket­tä ja palkkaa päällekkäin. Nämä eläk­keen kanssa rin­nakkaiset työ­sopimuk­set tulee pääsään­töis­es­ti vapaut­taa työe­htosopimusten määräyksistä.

Suosi­tus 17:

Yksilöl­listä jous­toa työe­htosopimusten sisäl­lä. Esitämme työ­markki­na­jär­jestö­jen selvitet­täväk­si mah­dol­lisu­udet siir­tyä sel­l­aisi­in työe­htosopimuk­si­in, jois­sa nyky­istä suurem­pi osa palka­n­mak­su­varas­ta määritel­lään yri­tysko­htaisek­si eräk­si, jon­ka jakamis­es­ta neu­votel­laan paikallis­es­ti.



[1] Esa Tuomi­nen, Kris­ti­ina Tuomi­nen ja Nina Kah­ma: Jous­ta­va van­hu­useläke. Eläke­tur­vakeskuk­sen tutkimuk­sia 02/2012.

[2] Ruot­sis­sa suurin osa työe­htosopimuk­sista toimii jo näin, ks. Juhana Var­ti­ainen, Mik­si ja miten Pohjolan työ­markki­nain­sti­tuu­tiot muut­tuvat?, Kansan­taloudelli­nen aikakauskir­ja 4/2012.

Exit mobile version