Nuorten työttömyyttä pidämme vaarallisena ongelmana ja siksi päätimme olla sen ratkaisemisessa vähän höveleitä ja käyttää keinoja, jotka eivät ole aivan ilmaisia. Vähättelemättä ikäihmisten työnsaantiongelmaa nuoren ihmisen luisuminen pitkäaikaistyöttömyyden kautta työvoiman ulkopuolelle on ongelmana pahempi ja kalliimpi ongelma kuin ikäihmisten työttömyys siitä yksinkertaisesta syystä, että nuorelta jää silloin paljon enemmän työvuosia tekemättä kuin työttömyyteen luistaneelta viisikymppiseltä. Nuorisotyöttömyyttä myös on tilastoitua enemmän, koska tilastoissa työttömäksi ei merkitä henkilöä, joka hakee työtä sitä saamatta, jos hän työn sijasta on päässyt jollekin työllisyyskurssille tai muiden toimenpiteiden kohteeksi. Koska toimenpiteitä nuoriin kohdistetaan roppakaupalla, pitkäaikaistyöttömyyttä nuorten keskuudessa ei tästä syystä oikeastaan pitäisi olla lainkaan.
Nuoret eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, pikemminkin päinvastoin. Luokkaerot nuorten kohorttien keskuudessa ovat selvästi suuremmat kuin koko väestön keskuudessa. Enemmistöllä nuorista menee oikein hyvin, mutta suurehkolla vähemmistöllä oikein huonosti. Nuorten työhön osallistumisaste kokonaisuudessaan on matala. Kun siitä poistaa ne hyvin pärjäävät nuoret, lopun osa on aika ankea.
Opinnoissaan huonosti menestyneillä nuorilla Helsingissä työllistymistä estää sekä kysyntä että tarjonta. Kokemattomalle nuorelle ei kannata maksaa yhtä suurta palkkaa kuin työhön jo harjaantuneilla eikä pienellä palkalla toisaalta kannata mennä töihin. Siksi nuorten palkkaa pitäisi oikeastaan sekä laskea että nostaa.
Esitimme siis, että tehdään molempia. Suosittelimme, että työehtosopimuksissa nuorille sallittaisiin maksaa työsuhteen alussa pienempää palkkaa kuin kokeneille ja että työnteon kannattavuutta parannettaisiin paitsi asumistuen ehtoja parantamalla myös alentamalla ikäperusteisesti nuorten verotusta, niin kuin tehtiin joskus kauan sitten. Tämä merkitsisi yhteiskunnalta selvää reahallista panostusta nuorten tulevaisuuden puolesta.
Tässä nuorisopalkassa ei pitänyt olla mitään uutta, sillä erityisesti SAK-laisilla aloilla ne ovat jo erilaisten harjoittelijapalkkojen tai suoraan ikään sidottujen palkkojen nimissä jo nyt sopimuksissa. Kun näitä alennettuja palkkoja ei kannata ottaa vastaan ja kun on kannattavaa opettaa nuoret siihen, että työnteko on kannattavaa puuhaa, halusimme parantaa nuorten palkansaajien nettoansioita, vaikka se vähän maksaakin. Nuorena tarvitsee rahaa kodein perustamiseen, joten on nurinkurista, että nuorena työstä jää käteen niin vähän.
Jos lukee esityksemme kokonaisuutena, jollaiseksi se on tarkoitettu, työssä käyvien nuorten ansiotaso melkein kaikilla nousisi (siksi tämä ei olekaan ihan ilmaista). Useimmilla tämä palkanalennus on jo palkoissa. Sitä hyvitetään mallissamme paremmalla asumistuella ja veronalennuksella. Veronalennuksesta eivät kaikki nuoret pääsisi nauttimaan, vaan se painottuisi pieniin palkkoihin. Tämä jyrkentää progressiota ja nostaa rajaveroa, mutta väliaikaisena ajanjaksona sen ei pistäisi ehkäistä kouluttautumista parempipalkkaisiin ammatteihin. [Lisäsin tämän unohtuneen kappaleen klo 16:18]
Vaikka nämä nuorisopalkat siis jo ovat SAK-laisissa sopimuksissa, nimenomaan siltä suunnalta nousi kauhea haloo, ettei missään tapauksessa saa tehdä niin kuin me jo nyt teemme. Emme myöskään voineet kuvitellakaan, että joku tulkitsisi, että alimpien laillisten palkkojen alentaminen tarkoittaisi kaikkien palkkojen alentamista. Aika harva sitä sopimusten sallimaa alinta palkkaa nytkään saa. Sitä pidimme selvänä, että sanoo sopimus nuorisopalkkojen kestoajasta mitä tahansa, yleensä niitä voisi maksaa korkeintaan vuoden tai kaksi, koska ammattinsa oppinut alkaa katsella toista työnantajaa, jos liksa ei nouse osaamisen mukana.
Koska nuorten työnsaantivaikeudet tilastojen mukaan jatkuvat aika pitkälle, esitimme veronalennuksen ja nuorisopalkan ulottamista alle 25-vuotiaisiin, mikä ei tarkoita, että alennetut palkat poikkeustapauksia lukuun ottamatta kestäisivät niin pitkään. Työehtosopimuksissa harjoittelijapalkkojen maksamista ei ole rajattu muuten kuin että saman työsuhteen sisällä niitä ei voi jatkaa kovin pitkään.
Tästä esityksestä tuli täysin nurinkurisesti tulkittuna julkisuudessa koko raporttimme keskeinen sisältö. Osittain tämä johtui siitä, että Talousneuvosto ei päästänyt selvitystä julkisuuteen heti, kun se oli Talousneuvostolle esitelty (ilmeisesti aiempiin selvityksiin ei ollut kohdistunut suurempaa uteliaisuutta), jolloin ministeri Arhinmälle syntyi pelin paikka kertoa asiasta facebook-sivullaan aivan diipadaapaa.
Olen raporttimme saaman vastaanoton osalta muutoinkin hyvin pettynyt vasemmistopuolueiden poliitikkoihin, jotka keskittyvät populistisin sanakääntein julkistamaan, mitä ei pidä tehdä, ilman, että on mitään sanottavaa siitä, mitä sitten pitäisi tehdä. Toki tekstimme on muotoiltu varomattomasti niin, että se on helppo ymmärtää väärin, jos sen haluaa ymmärtää väärin.
Vakiovastaus on aktiivinen työvoimapolitiikka eli niin erilainen kurssittaminen ja palkattomat työpaikat. (mitä siinä palkattomassa työssä on pienipalkkaista parempaa?) Tätä on kokeiltu vasta parikymmentä vuotta, joten siitä, ettei se ole toiminut, ei ilmeisesti voi päätellä, etteikö se joskus vielä toimisi. Työttömyyslukuja se toki kaunistaa, koska toimenpiteiden kohteena olevat eivät ole työttöminä.
Mekin esitämme aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamista. Vakaumuksemme on, että nämä muut keinot ja aktiivinen työvoimapolitiikka tukevat toisiaan kuin oikea ja vasen jalka kävelyssä. Pelkillä taloudellisilla kannustimilla ei ihmistä saa töihin, jos ongelmat ovat muualla, mutta niiden ongelmien korjaaminen muualla ei auta, jos töihin meno ei tämän jälkeen ole taloudellisesti järkevää.
Näin me siitä kirjoitimme:
Nuorisopalkka
Nuorten työttömyys on melkein kaikissa Euroopan maissa selvästi muuta väestöä korkeampi. Suomessa nuorisotyöttömyys on noin kaksinkertaista koko väestön työttömyyteen verrattuna. Nuoret eivät eri syistä ole haluttua työvoimaa. Tarvitaan yleisiä toimia, jotka tekevät nuorten palkkaamisen aiempaa houkuttelevammaksi.
Suomessa sovellettiin vuoteen 1975 saakka perheverotusta. Perheverotuksen asteikko oli yksinäisten henkilöiden asteikkoa matalampi, koska kahden henkilön tulot laskettiin yhteen. Alle 24-vuotiasta yksinäistä henkilöä verotettiin kuitenkin lievemmän perheverotusasteikon mukaan. Nuorten palkat olivat pienempiä ja oman kodin perustaminen oli joka tapauksessa kallista. Siksi nuoria verotettiin lievemmin.
Laman oloissa vuosina 1993–95 Suomessa kokeiltiin alempien palkkojen maksamista alle 25-vuotiaille. Tällä ei ole katsottu olleen merkittävää vaikutusta nuorten työllisyyteen. Kyse oli massatyöttömyyden ajasta, josta ei voida vetää varmoja johtopäätöksiä normaalisti toimiviin työmarkkinoihin. Kun palkkojen alennusta ei kompensoitu mitenkään, sillä saattoi myös olla kielteisiä vaikutuksia työn tarjontaan.
Esitämme, että työehtosopimuksiin kirjattaisi mahdollisuus maksaa alle 25-vuotiaille työehtosopimusten määräämiä palkkoja alempia palkkoja ja tämä kompensoitaisiin ikäperusteisella, pieniä palkkoja suosivalla alennetulla verotuksella. Mikäli suosituksen 4 mukainen matalapalkkatuki toteutetaan, tämä korvaisi kaavaillun ikäperusteisen veronalennuksen. Nämä kaksi vaihtoehtoa poikkeavat toisistaan merkittävimmin opiskelijoiden kohdalla. Koska tämä mahdollisuus voitaisiin rajata alle 25-vuotiaisiin, yleiset palkkoja alentavat tai nostavat vaikutukset jäisivät todennäköisesti pieniksi.
Suositus 13:
Nuorisopalkka. Työmarkkinajärjestöt sopivat ikäperusteisesta mahdollisuudesta maksaa nuorille työehtosopimuksen määräämää alempaa palkkaa. Tämä kompensoidaan vain nuorille suunnatulla ikäperusteisella veronalennuksella, joka toteutetaan parantamalla ansiotulovähennystä niin, ettei nuorten pienistä palkoista mene veroa lainkaan.