Pienipalkkaisten aseman tukemista puoltaa sekä oikeudenmukaisuus että taloudellinen tehokkuus. Jotta pienipalkkainen työ kannattaisi, esitämme sen tukemista paitsi asumistuen avulla myös suoralla ja automaattisella työntekijälle maksettavalla matalapalkkatuella, joka kehitettäisiin työmarkkinatuesta poistamalla siitä vaatimus tehdä osa-aikaista työtä. Matalapalkkatuki menee paremmin maaliin kuin yleiset veronalennukset, jotka hyödyttäisivät eniten osavuotista työtä tekeviä (opiskelijat) eivätkä ottaisi huomioon huollettavien lasten lukumäärää. Tässä yhteydessä on mahdollista laajentaa työmarkkinatuen 300 euron etuoikeutettu tuki koskemaan muitakin kuin vapaapalokuntalaisia. Vaikeasti työllistettäville ehdotamme etuoikeutetuksi tuloksi 700 euroa.
Seuraava on suoraan raportista:
Soviteltu työmarkkinatuki ja matalapalkkatuki
Asumistuen ohella esitämme matalapalkkaisen työn tueksi pienipalkkaista henkilöä tukevaa matalapalkkatukea, jota saisi automaattisesti pienituloisuuden perusteella. Tukea voisi saada myös itse itsensä työllistäjä. Jotta erilaisten tukien määrä ei kasvaisi eikä syntyisi uusia tukien välisiä rajoja, esitämme, että matalapalkkatuki muodostettaisiin sovitellusta työmarkkinatuesta poistamalla siitä vaatimus, ettei työaika saa ylittää 80 prosenttia kokoaikaisen työn määrästä. Tämä saattaisi tuen piiriin myös freelance-työntekijät, jotka on rajattu ulkopuolelle, koska heidän työaikaansa ei voida valvoa. Osa-aikaiseen työhön soviteltua päivärahaa saisi edelleen vain, jos on työmarkkinoiden käytettävissä kokoaikaiseen työhön. Olisi erikseen pyrittävä työssäoloehtoja muuttamalla rajaamaan pois sellaista käytäntöä, että esimerkiksi kausiluonteista työtä tekevien kohdalla käytetään ansiosidonnaista työttömyysturvaa säännönmukaisena ansiokuoppien täydentäjänä.
Koska työmarkkinatuen nimessä mikään ei viittaa työttömyyteen, matalapalkkatuen nimi voisi edelleen olla työmarkkinatuki. Siinä olisi samat lapsikorotukset kuin työmarkkinatuessa, joten se tukisi erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden työllistymistä.
Mikäli työmarkkinatuen yhteensovitussäännöksiä ei muuteta, vain lapsiperheet voisivat käytännössä saada matalapalkkatukea kokoaikaisesta työstä. Lapsettomalla tuki loppuu 1400 euron tulojen kohdalla, mutta kolmen lapsen huoltajalla vasta 1820 euron kohdalla. Alle 1400 euron tuloja työehtosopimukset eivät juuri tunne. Tilanne muuttuu toiseksi, jos joillekin rajatuille ryhmille – kuten nuorille – sallitaan nykyisten työehtosopimusten tariffipalkkoja pienempien palkkojen maksaminen tai sovitellun työmarkkinatuen yhteensovitusta lievennetään.
Kun sovitellun työmarkkinatuen saamisen ehtona on nyt korkeintaan 80-prosenttinen työaika, voi jo nyt pienipalkkainen, jolla on kolme alaikäistä lasta, päästä paremmille ansioille tekemällä nelipäiväistä työviikkoa kuin täyttä työaikaa.
Usealta taholta on esitetty, että joko vain työmarkkinatuen tapauksessa tai vaihtoehtoisesti kaikissa työttömyyskorvausten yhteensovituksessa jätettäisiin 300 euroa kuussa ansiotuloja ottamatta huomioon. Tämä nostaisi soviteltuja työttömyyskorvauksia 150 eurolla kuussa. Näin menetellään jo nyt vapaapalokuntiin kuuluvien osalta. Tätä järjestelyä voitaisiin samoin perusteluin laajentaa. Ehdotus on hyvin vaikea toteuttaa nykyisen sovitellun työmarkkinatuen kohdalla, koska ansiotaso nelipäiväisestä työviikosta yhdistettynä soviteltuun päivärahaan tuottaisi usein korkeamman ansiotason kuin täysi työaika ilman soviteltua päivärahaa. Matalapalkkatukeen vapaan tulon osuus sen sijaan on helppo yhdistää.
Olemme verranneet kahta vaihtoehtoa lieventää esitetyn matalapalkkatuen tuloharkintaa suhteessa nykyiseen sovitellun päivärahan tuloharkintaan, 300 euron etuoikeutettua tuloa ja 35 prosentin yhteensovitusta. Pidämme 300 euron vapaata tuloa parempana, vaikka yhteensovitusprosentin alentaminen laskisikin efektiivisiä rajaveroja. Vapaan tulon vaihtoehto nostaisi saajan tulot todennäköisesti toimeentulotukirajan yläpuolelle, mistä on monia hyviä seurauksia. Lisäksi tässäkin ekstensiivinen marginaali on olennaisempi kuin efektiivinen marginaalivero. Esitämme nämä molemmat kuitenkin vaihtoehtoisina ratkaisuina.
Tästä esityksestä riippumatta esitämme, että vaikeasti työllistettäväksi luokiteltu työtön, jolle on myönnetty palkkatukiseteli, voisi ansaita ilman työmarkkinatuen menetystä 700 euroa kuussa ilman yhteensovitusta. Tämä ei koskisi työsuhteita, joihin saa palkkatukea. Esitystä perustelemme sillä, että palkkatuki ei käytännössä sovi lyhytaikaiseen keikkatyöhön, joka kuitenkin voisi olla monelle työttömälle ensimmäinen askel työelämään. Palkkatuki antaa työmarkkinatuen työnantajalle usein jopa korotettuna. Tämä vaihtoehto tukee vaikeasti työllistettävää itseään samalla summalla. Etu olisi palkkatuen tavoin määräaikainen.
Suositus 4:
Työmarkkinatuesta matalapalkkatuki. Työmarkkinatuki kehitetään yleiseksi matalapalkkatueksi poistamalla siitä vaatimus osa-aikaisesta työskentelystä. Osa-aikatyöhön matalapalkkatukea saisi edelleen vain, jos on työmarkkinoiden käytettävissä kokoaikaiseen työhön.
Suositus 5:
Työmarkkinatuen tuloharkinta
a) Työmarkkinatukeen säädetään 300 euron sovittelusta etuoikeutettu tulo tai
b) Työmarkkinatuen yhteensovitusprosentti alennetaan 50 prosentista 35 prosenttiin.
Suositus 6:
Vaikeasti työllistettävän etuoikeutettu tulo. Vaikeasti työllistettävä työmarkkinatuen saaja, jolle on myönnetty palkkatukiseteli, voi ansaita ilman sovittelua 700 euroa, jonka yli menevään osaan sovelletaan tavanomaista sovitteluprosenttia.