Hiilitullit

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-palstalla)

 

Ilmas­ton­muu­tos­ta ei pystytä nyky­poli­ti­ikalla pysäyt­tämään. Tämän opin viimeistään osal­listues­sani Sitran kestävän talouden foo­ru­mi­in. Monipuolista asiantun­te­mus­ta edus­ta­neen joukon oli määrä hah­motel­la talous­poli­ti­ikkaa, joka on samanaikaises­ti taloudel­lis­es­ti, sosi­aalis­es­ti ja ekol­o­gis­es­ti kestävää.

Ilmastopoli­ti­ik­ka meni ohi puhu­misek­si. Osa kat­soi asi­aa maa­pal­lon kestokyvyn kannal­ta ja esit­ti tiukan aikataulun vähen­tää hiilid­iok­sidipäästö­jen vähin­tään 80 pros­en­til­la. Osa kat­soi asi­aa taloudel­lis­ten reali­teet­tien kannal­ta ja hah­mot­teli pieniä reforme­ja, jot­ka korkein­taan vähän hidas­taisi­vat päästö­jen kasvua. Ero vält­tämät­tömän ja mah­dol­lisen välil­lä osoit­tau­tui val­tavak­si. Valitet­tavasti molem­mat ovat oike­as­sa. Kos­ka vält­tämätön­tä ei voi muut­taa, on muutet­ta­va mahdollista.

= = = =

Ilmastopoli­ti­ikas­ta tul­vii posi­ti­ivisia uutisia. Sak­sas­sa aurinkoen­er­gian nimel­lis­te­ho on nous­sut jo yli 30 000 megawat­ti­in. Kiinalaiset tuot­ta­vat tuulivoimaloil­la sähköä enem­män kuin on Suomen koko sähkönku­lu­tus. Thaimaas­sa on yksi­tyisko­htainen suun­nitel­ma nos­taa uusi­u­tu­van ener­gian osu­us mil­tei nol­las­ta neljän­nek­seen kaikesta ener­gianku­lu­tuk­ses­ta vuo­teen 2021 men­nessä. Yhdys­val­lois­sa on päätet­ty puolit­taa uusien auto­jen polt­toaineenku­lu­tus kymme­nessä vuodessa.

Kaikesta tästä huoli­mat­ta maail­man hiilid­iok­sidipäästöt ovat vain kas­va­neet, viimeisen kymme­nen vuo­den aikana jopa eri­tyisen nopeasti.

 

Yhdys­val­loista on tulos­sa öljyn ja maakaa­sun suh­teen omavarainen öljyliuske-esi­in­tymiä hyväk­si käyt­tävän teknolo­gian avul­la. Maail­man­rauhas­ta huolestuneet voivat huokaista helpo­tuk­ses­ta, kun Yhdys­val­to­jen ei tarvitse enää asein tur­va­ta öljyn saan­tia Lähi-idästä, mut­ta ilmas­ton kannal­ta uuti­nen on karmea.

Karmea on myös Kiinan kehi­tys. Vaik­ka Kiina on panos­tanut maail­man maista ehkä eniten ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­taan, sen val­taisa talouskasvu perus­tuu kivi­hi­ileen: maan hiilid­iok­sidipäästöt kas­va­vat kymme­nen pros­entin vuo­si­vauhdil­la ja sen kulu­tus henkeä kohden tavoit­taa koh­ta teol­lisu­us­maid­en tason.

Brit­tiekon­o­misti Nicholas Stern julka­isi vuon­na 2006 varoit­ta­van, mut­ta toiveikkaan raportin ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nas­ta. Hän arvioi, että ilmas­ton läm­pen­e­m­i­nen on pysäytet­tävis­sä kah­teen asteeseen melko pienin taloudel­lisin uhrauksin. Nyt sama mies toteaa opti­mis­min­sa kat­teet­tomak­si. Kun kuusi vuot­ta on aikail­tu, maail­ma on eten­emässä kohti katas­tro­faal­ista neljän asteen läm­pen­e­mistä. Nyt suun­nan muut­tamisek­si tarvi­taan jo huo­mat­tavasti järeämpiä keinoja.

 

Läm­pen­e­misen pysäyt­tämi­nen kah­teen asteeseen on edelleen mah­dol­lista. Suurim­mat päästöläh­teet ovat liikenne, läm­mi­tys ja ruo­ka. Liiken­teen päästö­jen puolit­ta­mi­nen olisi help­poa. Uusien talo­jen läm­mön­tarve voidaan pudot­taa läh­es nol­laan ja tavat vähen­tää ruuan tuotan­non ener­giaval­taisu­ut­ta tunnetaan.

Ei riitä, että ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tämi­nen on mah­dol­lista teknis­es­ti. Sen on olta­va sitä myös yri­tys­taloudel­lis­es­ti. Jos ulko­mai­ta ei olisi, Suomen olisi help­po vähen­tää fos­si­ilisen ener­gian käyt­töä. Poli­it­tisia vaikeuk­sia tulisi, kos­ka yri­tyk­set, joiden liikei­dea van­he­nee, lob­baisi­vat voimakkaam­min kuin ne, joiden mah­dol­lisu­udet parani­si­vat, mut­ta määräti­etoiset päät­täjät selviäi­sivät kyl­lä tästä, jos sil­lä voisi ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyttää.

Ulko­maankaup­pa tekee asi­as­ta han­kalam­man, kos­ka yri­tys­temme ulko­maiset kil­pail­i­jat pyrkivät haaskalle. Myös EU:n sisäl­lä asi­at saataisi­in vielä sovi­tuk­si, mut­ta myös EU:lle yksin eten­e­m­i­nen on omaan jalka­an ampumista.

Sama on tilanne kaikkial­la. Jokainen maa voi tode­ta, että yksin toim­imi­nen olisi elinkei­noelämälle tuhoisaa. Kaik­ki maat on kahlit­tu yhteen. Jot­ta yksikään voisi liikkua, pitäisi jokaisen liikkua.

Ongel­maa on yritet­ty läh­estyä maail­man­laa­juisil­la ilmas­tosopimuk­sil­la, mut­ta ne taas vaa­ti­vat käytän­nössä yksimielisyyt­tä sekä päämäärästä että keinoista. Se ei näytä toimi­van. Puut­tuu maail­man­hal­li­tus, joka voisi päätök­sen tehdä. On katkaista­va mai­ta toisi­in­sa sito­vat kahleet. Tämä tarkoit­taa valikoitua peräy­tymistä vapaakaupasta.

 

EU:n pitäisi voimis­taa päästökaup­paa vähen­tämäl­lä päästöoikeuk­sien määrää ja saat­ta­mal­la päästökau­pan piiri­in koko ener­gianku­lu­tus. Samal­la EU:n tulee voi­da suo­ja­ta oma teol­lisu­ut­taan hiil­i­t­ulleil­la. Tuon­ti­tavaroille asetet­taisi­in niiden ener­gia­sisäl­lön mukainen tul­li tasaa­maan päästökau­pan tuo­maa rasitus­ta oma­lle teol­lisu­udelle. Oikeaa tar­if­fia ei voi laskea tarkkaan, mut­ta epä­tarkkakin hiil­i­t­ul­li on oikeu­den­mukaisem­pi kuin ei hiil­i­t­ul­lia lainkaan. Hiil­i­t­ul­lit eivät vääristäisi maail­mankaup­paa vaan oikai­si­si­vat epäsym­metrisen ilmastopoli­ti­ikan vaikutusta.

Talous­no­belisti Paul Krug­man kir­joit­ti vuon­na 2009, että hiil­i­t­ul­lit mah­tu­isi­vat jo nyt WTO:n säädök­si­in. Hän ver­tasi niitä arvon­lisäveroon, joka voidaan vähen­tää vien­nistä ja lisätä tuon­ti­tuot­teisi­in. Vaik­ka eivät mah­tu­isi, voidaan­han WTO:n sään­töjä muuttaa.

Sama koskisi muitakin mai­ta ja aluei­ta. Maail­maan tulisi aluk­si vähän eri­laisia, kunkin maan olo­suhteisi­in räätälöi­tyjä hiiliv­ero­ja ja päästökap­pa­malle­ja, joi­ta suo­jat­taisi­in vähän eri­laisil­la hiil­i­t­ulleil­la. Kansal­lis­es­ti ilmastopoli­ti­ikan kiristämis­es­tä tulisi paljon halvempaa.

Päästökaup­pa­jär­jestelmien välille raken­net­taisi­in sil­to­ja, kuten nyt raken­netaan sil­taa Aus­tralian ja EU:n päästökau­pan välille. Täl­löin hiil­i­t­ul­lit pois­tu­isi­vat tai niitä alen­net­taisi­in. Kiina valmis­telee jo nyt omaa päästökaup­pa­malli­aan. Tähän tulisi vauh­tia, jos sil­lä voisi vält­tää hiil­i­t­ul­lien saar­ta­mak­si joutumisen.

Eri suun­ti­in aluk­si lähtevät tiet yhty­i­sivät lop­ul­ta läh­es maail­man­laa­juisek­si hiiliv­eroksi tai päästökaupaksi.